Outin Leffaopas

Ensimmäiselle luokalle menevä Mai pitää enemmän poneista kuin ajatuksesta koulun aloittamisesta. Hän haluaisi vain laukata ympäriinsä kotinurkkeja tekoturvan kanssa ja nauttia vapaudesta ponien tavoin. Koulun aloitus kuitenkin lähestyy ja Ponin pitäisi kasvaa sekä siinä samalla lopettaa näiden liian lapsellisten leikkien leikkiminen, siis aikuisten mielestä. Poni on täsä eri mieltä ja saa tukea ajatuksilleen uudesta mielikuvitusystävästään Puluboista. Pullaa rakastava ja R-kirjainta välttävä pulumainen poika tarjoaa mielenkiintoisia ratkaisuja ongelmaan kuin ongelmaan ja siinä samalla lisää mielikuvitusta Ponin leikkeihin.

Elokuva perustuu Ms. Veera Salmen Puluboi ja Poni kirjasarjaan, josta ensimmäinen osa näki päivänvalon vuonna 2012. Sarjassa ovat ilmestyneet: Puluboin ja Ponin kirja (2012), Puluboin ja Ponin loisketiivis kirja (2013), Puluboin ja Ponin pöpelikkökirja (2014), Puuboin ja Ponin kirjat 1+2 (2015) ja Puluboin ja Ponin tsompikirja (2015). Edessä taitaakin olla nokan kääntäminen kohti paikalista kirjastoa ja sen miettimistä, voisiko tästä saada lisää lukuvaihtoja Kapteeni Kalsarille sekä Heinähatulle ja Vilttitossulle. Joka tapauksessa koko sarja on varmasti innoittanut koko elokuvaa, sillä niin rikkaan mielikuvituksen tuotoksia ja leikkimistä puolustavia ajatuksia nähdään valkokankaalla. Ja tässä osin piileekin myös yksi elokuvan heikkouksista. Sillä on suhteellisen helppoinen ja suoraviivainen juoni. Mutta Poni ja hänen mielikuvitusystävänsä Puluboi kyllä tekevät sitten kaikkensa tämän aukon täyttämiseksi.

Ohjaaja Ms. Mari Rantasila on kunnostautunut aiemmin Risto Räppääjän (2008, 2010, 2012) parissa ja osoittaa jälleen, että lastenelokuvien tekemisen taito ei ole hävinnyt minnekään. Vaikka Ponin kanssa viihdytäänkin pienemmissä piireissä, niin edelleen pääosassa oleva lapsi saa vakuuttaa roolissaan. Toki oma osuutensa on Puluboilla, mutta Poni omalla toiminnallaan vie elokuvaa eteenpäin. Mutta ennen kaikkea leffa etenee kiitettävän suoraviivaisesti lapsen mielikuvituksen mukana ja lapsilähtöisesti koko kestonsa ajan. Aikuisille on annettu sivuroolit ja hyvä niin. Joten mikäli varhaiset Risto Räppääjät upposivat ja osuivat, niin saman varmasti tekee myös Poni ystävänsä Puluboin kanssa.

Poni ja Puluboi osoittavat omalla tavallaan mielikuvituksen ja leikin merkityksen. Se on sellainen lahja, jonka soisin kulkevan jokaisen ihmisen mukana hamaan hautaan. Ja kuten kirjoitettu Puluboi ja Poni on tehty lapsille. Siitä puuttuvat aikuisille suunnatut kommentit, popkulttuuriviitteet ja vitsit, muta se ei leffan tasoa tee heikoksi. Pikemminkin päinvastoin se vapauttaa vähän vanhemmankin katsojan miettimään omaa leikillisyyttään ja sitä, koska viimeksi tuli tempaistua näissä merkeissä. Itseäni tässä auttavat ihastuttavat neidit 7- ja 9-vee, joiden kanssa viimeksi sain kokeilla millaista on mätkiä kananmunia päähän.. Suosittelen… Samaan iloitteluun mummon nurmikolla munankuoret päässä en ihan päässyt, mutta sen sijaan sain todistaa sitä ne munankuoret myös omassa päässäni. Ja meillä kaikilla oli hauskaa.

Leikin merkityksen korostamisen lisäksi Poni ystävänsä Puluboin kanssa painottaa oman itsensä ilmaisun vapautta. Olivatpa muut mitä mieltä tahansa, niin meillä kaikilla on oikeus olla oma itsemme lain sallimissa rajoissa. Onko se sitten turvan kanssa liikkumista tai ei, niin annettakoon mielikuvituksen tukea ajatuksiamme. Hyvä itsetunto, aikuisten antama kannustus ja myönteinen elämänasenne kantavat pitkälle. Samalla leffa kyllä myös muistuttaa, että tämä leikki voi joissakin kohtaa mennä yli oman järjen. Mielikuvituksessa tehdyt asiat voivat saada tosi elämässä saada tulta alleen tuhoisin seurauksin. Joten aikuisen valvova silmä on varmasti tarpeen pienen ihmisen elämässä.

Pääosissa pyörivä kaksikko Ms. Jenni Lausi ja Mr. Aapo Puusti ovat sisäistäneet omat eläimensä hyvin. Toinen on totaalinen poni ja toinen todellinen pulu kaikkine asiaankuuluvine maneereineen ja ajatuksineen. Tämä on vaatinut aikamoista heittäytymistä, mutta lopputulos osoittaa sen kannattaneen. Erityinen kiitos on annettava r-kirjainta välttevälle Puluboille, joka kiivaaseen tahtiin kuitenkin läpeltää, läppää, kujelataa ja plööttäilee velbaalisesti. On aikamoinen taito välttää r-kirjainta tässä vauhdissa. Samoin kaksikon keskinäinen yhteistyö on uskottavaa ja Mr. Puustin verbaalinen ja fyysinen tykitys sopii hyvin Ms. Lausin lapsenomaiseen tahtiin. Yhdessä tämä vilpitön parivaljakko tekee Ponin ja Puluboin seuraamisesta mielenkiintoista. Ponin vanhempina nähdään Ms. Anna-Maija Tuokko ja Mr. Santtu Karvonen, jotka osaavat jättää juuri sopivasti tilaa heidän hevosmaiselle tyttärelleen ja yrittävät saada häntä rauhanomaisin keinoin kasvamaan koululaiseksi. Oman vaikutuksensa tekee myös Ponin tulevan koulun rehtoria esittävä Mr. Seppo Halttunen, jolla on oma luova salaisuutensa.

Yllättävän hyvä lastenelokuva

joka sopii myös perheen aikuisille. Se korostaa lupaa leikkiä ja ottaa rennosti. Tätä soisin meille kaikille iästä riippumatta. Puluboi ja Poni elokuva etenee reippaaseen tahtiin hyvin suoraviivaisen juonen kanssa. Aikarajallisesti valkokankaalla odotetaan koulun alkua ja pohditaan, onko leikkien lopettaminen ennen sitä pakollista. Tarkoittaako koulun aloittaminen leikkien lopettamista ja suuren vastuun vastaanottamista. Toivottavasti ei ja tätä mieltä on myös elokuva. Leikkiminen ja luova itsensä ilmaisu kuuluu kaikille iästä riippumatta. Elämä on nautinnollisempaa, kun hieman höllää ja antaa leikille vallan. Jokainen tekee sen omalla tyylillään. Mutta tärkeää on muistaa heittäytyä siihen mukaan. Suosittelen elokuvaa kaikille lapsille ja lapsenmielisille. Meissä elää se sisäinen lapsi, kaivettakoon se esiin ja annettakoon sille mahdollisuus, sillä koskaan ei ole liian myöhäistä oppia uudelleen leikkimään.

Overall
Kokonaisarvosana.

Näyttelijät: Jenni Lausi, Aapo Puusti, Seppo Halttunen, Anna-Maija Tuokko, Santtu Karvonen, Jaana Pesonen

Kesto:1 tunti 12 minuuttia