How Will I Know; Saving All My Love for You; I Will Always Love You; I Wanna Dance with Somebody (Who Loves Me); Didn’t We Almost Have It All; Greatest Love of All; Where Do Broken Hearts Go; One Moment in Time; I’m Your Baby Tonight; I’m Every Woman…. Tätä listaa voisi jatkaa loputtomiin. Mutta samalla voi kysyä, että mitä itsellesi tulee meleen, kun ajattelet Whitney Houstonia? Itselleni pompahtaa mieleen naaman kokoisen hymyn omaava taidokas laulaja, jonka biisit toivat hyvän mielen ja niiden joukosta on tosi vaikea valita ehdotonta suosikkia. Daami oli todellakin ansainnut lisänimensä ”The Voice”.
Valkokankaalla nähdään nyt dokumentti ihastuttavan äänen omanneesta Whitney Houstonista (1963 – 2012) aina tähden syntymästä, lapsuudesta, nousemista parrasvaloihin ja sitä kautta koko maailman tietoisuuteen. Sekä tietenkin kuolemasta. Dokumentissä on jonkin verran materiaalia kulissien takaa sekä sitäkin enemmän Whitneyn tunteneen ihmisten ja perheenjäsenten haastatteluja. Pääasiallisesti esitetty aika keskittyy 1990-luvulle loppuun, mutta mukaan on mahtunut otoksia myös nuoremmasta ja vanhemmasta Whitneystä.
Haastattelut ovat onnistuneet yllättävän hyvin ja jollakin tapaa ne myös onnistuvat avaamaan persoonaa julkisivun takana. Vaikkakin kaikissa niissä todetaan daamin olleen kaunis, koskettava ja ihana persoona. Pientä säröä olisi kiva ollut saada mukaan, sillä kukaan ei ole täydellinen. Sitä tosin tulee sitten lapsuudesta, missä perheen äiti Cissy lähti tien päälle leivän hankintaan jättäen kolme lastaan tuttavaperheisen vastuulle. Ehjän ja paikalla olevan perheen malli oli siis kateissa jo pienestä pitäen, eikä sitä siten varmaankaan voinut odottaa oman perheen kohdalla. Vaikka tämä päätös ja dokumentti jättääkin vastauksen antamatta myös kysymykseen mitä tapahtui Robyn Crawfordin kanssa? Oliko hän naisen tosirakkaus ja siten myös ainoa, joka uskalsi sanoa daamille suorat sanat.
Sen sijaan mikään ei yllättänyt siinä, miten kiivaasti ihmiset haluavat pitää otteessaan lypsävän lehmän. Huumeiden käyttö tuntui kuuluvan kuvaan 1980-luvulla (ja ilmeisesti edelleenkin) taiteellisissa piireissä, niin tämä vei daamin myös mukanaan. Siinä vaiheessa kun äiti sai Whitneyn houkuteltua katsolle, neidin isä sanoi, ettei hän moista tarvitse … (Amy Winehouse – Rehab, soittaako kelloja). Kun taas samaan aikaan ajattelee, että se terveys olisi tuonut niitä tuloja kuitenkin ja vielä pidemmällä aikavälillä. Aina voi kuitenkin jossitella, mutta tähän leffa ei onneksi kaadu. Katsoja sen sijaan voi tätä harjoittaa mielin määrin.
Ohjauksesta on vastannut Mr. Kevin Macdonald, joka lupasi Whitneyn perheelle tehdä tästä asiapitoisen ja hienotunteisen dokumentin. Sitä dokkari jollakin tavalla on, mutta jättää silti 9 hyvää ja 10 kaunista mielipiteen, eikä suuremmin poraudu kipupisteisiin. Tämä on kai hyvä asia tai sitten ei, sillä esille ei juuri uusia asioita nouse. Kritiikkiä saa kyllä esittää myös lopun alleviivaamisesta. Dokumentin kannalta olisi ollut mielekkäämpää jättää se katsojan pohdittavaksi.
| Tausta Whitneyn julkisivun takana |   |
|---|---|
| dokumentti yrittää varmasti parhaansa, mutta kaatuu pahimmillaan henkilöpalvontaan. Avaako se jotain uusia ovia laulajasta kiinnostuneelle, tuskinpa. Lööppilehdistö on selventänyt jo näitä monia vuosia sitten. Ehkäpä dokumentti yrittää jollakin tapaa avata syitä Whitneyn käytöksen takana, mutta tässä kohtaa se kaatuu enemmän alleviivaukseen kuin varsinaisen dokumentaariseen esittelyyn. Kaiken kaikkiaan jäin kaipaamaan paljon enemmän lihaa luiden päälle. Tai edes vakuuttavia lauluesityksiä kaikkine treeneiseen. Nyt mennään vauhdilla haastattelusta toiseen, missä naisen laulutaitoa kehutaan ja kerrotaan hänen päihteiden käytöstä. Tosi fanille Whitney dokumentti voi antaa enemmän kuin minulle. Itse suuntaan kohti levyhyllyä nauttimaan hänen äänensä vaikuttavasta skaalasta ja nauttimaan hänen äitinsä opeista. Cissyn mukaan para lauluääni tulee sydämestä, sielusta ja sisuksista ja siltä se myös todellakin vaikuttaa. | |
| Overall | |
|---|---|
| Kokonaisarvosana. | |