Viidakon sankarit (tiikeri Natasha, sarvikuono Goljatti, laiskiainen Toni ja piikkisika Riku) puolustavat maita ja mantujaan sitä terrorisoivaa Igor-koalaa vastaan. Ensimmäisen erän vie Igor, kun se onnistuu polttamaan viidakon maan tasalle. Edessä onkin koalan päätyminen autiolle saarelle. Viidakon ja hyvän ystävän menetyksestä johtuen Viidakon sankarit laittavat pillit pussiin. Aikaa kuluu, viidakko kasvaa ja siellä maista ja mannuista pitää huolta Natashan poika Mauri-pingviiini yhdessä uusien ystäviensä Viidakon veijareiden kanssa. Ja tämä on todellakin tarpeen, sillä Igor on päässyt takaisin mantereelle. Natasha ei Viidakon veijareista innostu ja haluaisi pitää poikansa turvassa. Edessä onkin eriaista nokan koputusta uusien ja vanhojen viidakon suojelijoiden välillä sekä Igorin kanssa.
Viidakon veijarit perustuvat tv-sarjaan vuodelta 2011, jossa oman osuutensa saivat erilaiset supersankarit ja Indiana Jones tyylisine-seikkailuineen. Sarjoja en muista katsoneeni tai nähneeni työn merkeissä, mutta Mauri-pingviini seuralaisiin oli ihan kiva tuttavuus ja hänen positiivisessa seurassaan viihtyisi varmasti myös töllön edessä. Leffan etuna on varmasti ollut se, että ohjauksesta on vastannut Viidakon veijareiden parissa työtä aiemminkin tehnyt Mr. David Alaux.
Nyt nähty versio yrittää ilmeisesti olla koko perheen elokuva, mutta siitä huolimatta uppoaa parhaiten perheen pienimpiin. Rainalle on lätkäisty K7-ikäraja ja ihan hyvä niin, sillä jänniä hetkiä ja pahoja tekoja on valkokankaalla luvassa ihan riittämiin. Tarinassa kostolla on suuri osa ja värikkäitä räjähdyksiä, misäs toista ei ajatella lainkaan on ihan riittämiin. Mutta samaan aikaan leffa kuitenkin esittelee niitäå heikoimpien puolustamisen ajatuksia ja Viidakon veijareiden mcgyverimaisia ajatuksenjuoksuja. Perheen pienimpien kanssa saliin valuvat aikuiset eivät nyt ihan nukahta penkkiin, mutta mitään popkulttuuriviitteitä tai omia vitsejä on ihan turha odotella.
Visuaalisesti tämä ranskalainen raina on kaunista katsottavaa ja tervetullutta vaihtelua yhdysvaltalaiseen animaatiovirtaan. Tosin tätä ei kyllä järin huomaa, mutta mainittakoon se kuitenkin. Yksityiskohdat on toteutettu taidokkaasti ja leffan aikana silmä lepää maisemissa ja kokonaiskuvassa. Pieni pelkistäminen sopii myös sujuvasti tähän tarinaan. Tosin sitä olisi tarvittu myös juoneen ainakin sen tiivistämisen kohdalla ja tarinan sujuvuuden parantamisessa. Mutta leffa on tehty lapsille ja hyvin lapsellinen se onkin, joten tämä täti-ihminen saa nyt narista ihan rauhassa itsekseen. Hattua tämän narinan keskellä kuitenkin nostan siiitä, että visuaalisella tasolla eurooppalaiset animaatiostudiot kirivät kovaa vauhtia kohti japanilaista ja yhdysvaltalaista tasoa, kun nyt sama tehtäisiin vielä kunnon käsikirjoituksen, jouhevamman juonen ja näppärän dialogin kanssa.
| Sankaruuden kehittämistä |   |
|---|---|
| joka ei ihan saavu maaliin saakka. Viidakon veijarit uppoavat varmaan parhaiten valmiiseen kohderyhmään ja Mauri-pingviinien ystäviin. Tarinan kaverin auttamisesta ja pahiksen kukistamisesta ei sinänsä ole uusi. Mutta ainakin tällä kertaa se on tehty eurooppalaisin voimin ja sujuvalla visuaalisella otteella. Tarina on sen sijaan jäänyt vähemmälle huomiolle. Suosittelen rainaa kaikille vilkkaille lapsille ja lapsenmielisille. Valkokankaalla tapahtuu jotain pientä sievää koko ajan ja leffan sankarit ovat hyväntahtoisi ja hyväntuulisia. Me nyreät aikuiset joudumme tässä nyt vain alistumaan siihen, että Viidakon sankarit on lapsille tehty lastenelokuva. | |
| Overall | |
|---|---|
| Kokonaisarvosana. | |
Suomenkieliset äänet: Pete Hanttu, Tuukka Leppänen, Markus Bäckman, Katja Sirkiä, Sanna Majuri
Kesto: 1 tunti 37 minuuttia
P.s. Leffa sitten kannattaa istua ihan tappiin asti, jos haluaa tietää miten Igorin uusille viidakon valloitussuunnitelmille oikein käy.
Osastot: Animaatio, Kevyttä katseltavaa, Leffat