Marina ja Orlando ovat rakastuneita ja suunnittelevat yhteistä tulevaisuutta. Piikkejä tulee kuitenkin vastaan, kun Orlando yllättäen saa sairaskohtauksen ja kuolee pian sairaalaan pääsemisen jälkeen. Sen jälkeen alkavat Marinan ongelmat yhteisön tasolta, koska pariskunnalla oli ikäeroa lähes 30 vuotta ja Marina on transnainen. Orlandon entinen vaimo lapsineen ei voi hyväksyä Marinaa missään suhteessa ja kieltää tätä osallistumasta rakkaansa hautajaisiin. Valkokankaalla nähdäänkin tapahtumia siitä, mitä kaikkea tällainen suhde laukaisee ihmisissä, joilla on vaikeuksia sen käsittelemisessä. Ja kaikki tämä vain sen vuoksi, että Marina haluaisi surra rakastaan julkisesti.
Elokuvan nimemä Fantastinen nainen viittaa varmasti nihin kokemuksiin, joita Marina kohtaa Orlandon entisen perheen taholta. Se on ehkä jopa enemmän esitys oikeudesta olemassaoloonsa kuin varsinaisesta suruprosessista. Jos-kun toista ihmistä on rakastanut antaumuksella, niin onko sillä niin paljon väliä mitä haarojen välissä on? Ilmeisesti on ja joidenkin ihmisen on vaikea hyväksyä sellaista, mitä ei saa itse laitettua tiettyyn muottiin. Tämä tulee leffan aikana esille monta kertaa, kun Orlandon omaiset eivät saa otetta tai selvyyttä Marinasta. Omaa ymmärtämättämyyttä puretaan niin fyysisen kuin henkisen pahoinvoinnin kautta. Marina on tämän kaiken kohteena ja siinä kohtaa hän kyllä ansaitsee tittelinsä fantastinen nainen selviytyessään tästä kaikesta.
Chileläinen ohjaaja Mr. Sebastián Lelio jatkaa vahvaa työtä itsenäistä elämää elävien naisten parissa valkokankaalla. Miehen edellinen ohjaustyö Gloria (2013) tuli valituksi vieraskielisen filmin edustajana Oscareihin, mutta ei tuolloin voittanut. Ja myös Fantastinen nainen tavoittelee vuoden parhaan vieraskielisen elokuvan Oscaria. Perinteiseen tapaan voittajaa on tietenkin mahdoton ymmärtää, mutta jos Ruotsin edustaja The Square tämän peittoaa, niin sitten olen todella äimistynyt. Mutta takaisin elokuvaan. Fantastinen nainen pyörii samoissa teemoissa kuin ohjaajan edellinen raina Gloria. Kummassakin nainen, jota yhteiskunta ei halua / suostu näkemään hakee sitä omaa paikkaana kasvukipujen kautta. Ja mielenkiintoisesti jo pelkkä tämä oikeutus olemassaoloon tuntuu ärsyttävän muita. Ohjaajaa on kiitettävä siitä, että hän käsittelee aihettaan suhteellisen empaattisesti, avoimesti ja arkisin kuvauksin.
Mahdollinen voitto olisi mielenkiintoinen myös siitä syystä, että tuollloin Oscar-raati palkitsisi elokuvan, jossa pääosaa näyttelee transnainen. Marinan roolissa oleva Daniela Vega on avoimesti transnainen. Ja ainakin tämän rainan kohdalla näyttelijälle on nostettava hattua. Fantastinen nainen etenee täysin Vegan ehdoilla. Näyttelijällä on varmasti ollut omasta elämästään nousevaa kokemusta olemassa olon kivuista, mikä näkyy valkokankaalla. Itseäni jäi vain kaivelemaan suruprosessin poissaolo. Toki ymmärrän, että jokainen meistä suree tavallaan, mutta vaikka muut eivät ymmärtäisi suhdetta, niin surua on vaikea kätkeä näinkin onnistuneesti kuin Marina elokuvassa tekee. Tämä siitäkin huolimatta, että se pitäisi piilottaa selviytyäkseen arjesta.
Se ajaakin lopulta pohtimaan sitä, mitä tarkoitetaan fantastisella naisella? Ja tietääkö Marina sen. Parisuhde määrittelee yhden tavan, mutta siipan ollessa poissa, mikä jatkaa määrittelyä? Pitäisikö elokuvan nimen sittenkin olla Fantastinen ihminen, koska loppupeleissä kyse tuntui olevan ihmisarvon tunnustamisesta. Varsinkin kun nykyään halutaan kasvattaa lapset ilman sukupuolista merkkausta: olet hyvä tyttö tai olet reipas poika. Nyt olet vain tasa-arvoinen lapsi. Joten näissä merkeissä myös Marina on tasa-arvoinen aikuinen, sukupuolestaan riippumatta. Tässä mennään kuitenkin jäille, joiden kantokyky on heikkoa. Joten on tyydyttävä totemaan Fantastisen naisen pohtivan omalla tavallaan myös Marinan kokemuksia omasta naiseudestaan ja sen määrittelemisestä.
| Oikeus suruun ja ihmisarvoon |    |
|---|---|
| Loppujen lopuksi elokuva Fantastinen nainen kertoo tarinaa transihmisten tai muiden vähemmistöön kuuluvien ihmisten ihmisoikeuksien polkemisesta. Se yrittää ehkä antaa näille jonkinlaisen äänen, mutta menettää sen liiallisen puolustautumisen merkeissä. Ja tämäkin puolustautuminen on enemmänkin asian hiljaista hyväksymistä toiminnan sijaan. Marina vaikenee ja vie surunsa muualle. Elokuva onnistuu hyvin ulkopuolelle sulkemisen kuvaamisessa tai siellä tietoisesti pysymisessä. Sen lisäksi odottelin kuitenkin enemmän panosta siellä ulkopuolella olemisen kuvaamisessa. Nyt se tapahtuu enimmäkseen erilaisin metaforin. Tämä yllättää, koska raina on muuten suhteellisen realistinen kuvauksessaan. Onko se sitten ansainnut paikkansa vieraskielisen Oscarin tavoittelussa. Teemallisesti todennäköisesti kyllä, elokuvallisesti ehkä ei, koska se ei mielestäni säväytä riittävästi. Joka tapauksessa leffa on katsomisen arvoinen altavastaajien näkökulmasta. Oikeus suremiseen ja läheisen hyvästelemiseen pitäisi olla kaikilla sukupuolisesta suuntauksesta huolimatta. Suosittelen rainaa kaikille, jotka pitävät ohjaaja Lelion töistä. Fantastisessa naisessa liikutaan samoissa ajatuksissa kuim ohjaajan edellisessä rainassa Gloriassa. Ja loppujen lopuksi ihmisen tunteiden taidokasta kuvausta on aina mielenkiintoista seurata. | |
| Overall | |
|---|---|
| Kokonaisarvosana. | |
Näyttelijät: Daniela Vega, Francisco Reyes, Luis Gnecco, Aline Küppenheim, Amparo Noguera, Nicolás Saavedra, Antonia Zegers, Trinidad González, Néstor Cantillana, Alejandro Goic
Kesto:1 tunti 44 minuuttia
Osastot: Draama, Kevyttä katseltavaa, LeffatHenkilöt: daniela vega