Outin Leffaopas

Kuusivuotias Moonee asuu Magic Castle hostellissa yhdessä äitinsä Haylleyn kanssa. Motelli sijaitsee Disney Worldin nurkilla Floridassa. Kesä kuluu turisteja kiusaten ja uusia paikkoja tutkien yhdessä ystävien Scootyn ja Janceyn kanssa. Aikuisilla on omat kiireensä ja vain hotellin yleismiehellä Bobbyllä tuntuu olevan sananvaltaa ilakoiviin lapsiin. Tämä voi kuulostaa tylsältä, mutta ei oikeasti sitä ole.

Ohjaaja Mr. Sean Bakerin elokuva The Florida Project olisi niin ansainnut paikan tulevissa Oscar-mittelöissä, että…. oikeasti harmittaa, kun se ei ole listalla. Ohjaaja Mr. Baker on elokuvan myötä uskollinen indie-tyylilleen. Leffaa on kuvattu oikeassa hotellissa ja oikeissa paikoissa. Lavastukset on heitetty takavasemmalle, ja se tekeekin rainasta elämän makuisen. Valkokankaalla ei juuri vilise ammattinäyttelijöitä, vaan esimerkiksi lähes kaikki hotellin asukkaat ovat siellä myös oikeasti majaa pitäviä. Itseään noissa maisemissa ei tarvitse oikeasti näytellä. Merkittävän osuuden tästä arkisesta lapsenomaisuudesta elokuvassa tekee myös sen kuvaaja Mr. Alexis Zabe, joka kuvaa sitä lapsen tasolta ja heidän näkökulmistaan. Leffassa ollaan maan tasolla, katsotaan alhaalta ylöspäin ja tirkistellään koloista, joista aikuiset ei enää näe.

Mutta ne, joille sitten on annettu näyttelemisen vastuu tekevät sen hyvin. Mr. Willem Dafoe vakuuttaa Bobbyn roolissa. Ja jos leffa ei kertoisi elämästä Mooneen näkökulmasta, voisi hyvin kuvitella Mr. Dafoen olevan pääroolissa. Niin hyvin hän ottaa valkokankaan haltuunsa. Hän on se rakastava ja rajoittava aikuinen, joka pyrkii suojelemaan hotellin lapsia pahalta maailmalta. Meidän jokaisen elämässä olisi tilaus tällaiselle ihmiselle. Mooneen äidissä roolissa nähty ja Instagramista löydetty Ms. Bria Vinaite vakuuttaa myös. Varsinkin kun ottaa huomioon, että daamilla ei ole aiempaa kokemusta näyttelemisestä. Valkokankaalle on saatu kevyttä olemista, epätoivoa ja sekä selviytymisyritystä, jossa yritetään pitää kiinni äitiydestä eri keinoin. Mutta samaan hengenvetoon on myönnettävä, että en ylläty ollenkaan hän siitä, että hänen seuraava projektinsa löytyy Harmony Corinnen elokuvasta The Beach Bum.

Mutta en muista pitkään aikaan nähneeni näin hyvää ja taidokasta näyttelemistä kuin pääosassa oleva Ms. Brooklynn Prince tekee. Nuori neiti todellakin elää kuusivuotiaan elämää kaikkine tunnistettavine piirteineen. Hän muistuttaa hyvällä tavalla kahta itselleni hyvin rakasta nuorta neitiä, joiden kaki-pökö-videoita en tänne kuitenkaan nyt laita kaikelle kansalle jaettavaksi. Ja tämä vallaton energisyys, elämästä kaiken irti ottaminen on jotain sellaista, jonka kyydissä eivät meinaa aikuiset eivätkä hänen ystävänsä pysyä.

Ohjaajalle tyypillisesti elokuvan teema on unelmatehtaan nurjalla puolella elämistä ja olemista. Useille meistä voi olla tavoitteena päästä vierailemaan Floridan Orlandossa olevaan Disneylandiassa. Mutta millaista olisi elää sen vieressä ilman, että sinne pääsisi koskaan rahan puutteen vuoksi. Siihen Florida Project vastaa omalla tavallaan lapsen näkökulmasta katsottuna. Ja jotenkin onnistuneesti ohjaaja on sekoittanut tähän lapsilähtöiseen näkökulmaan aikuisten kokeman köyhyyden, päivästä päivään selviytymisen sekä elämän, josta ei julkisesti olla kovinkaan kiinnostuneita. Elokuvan lopussa oli pakko pohtia sitä, kenen etu olisi lapsen huostaanotto tuollaisesta tilanteesta. Ja mikä valta meillä on määritellä hyvää lapsuutta? Toki myönnän, että Mooneyn saama suhteellisen lepsu kasvatus ei lupaa kovin hyviä näkymiä myöhemmin, mutta tuon ikäiset lapset kokevat vielä sitä lapsuuden rajatonta riemua ja vapautta ja sitä heille myös soisin turvallisissa rajoissa.

Elokuva on yhtä aikaa surullinen ja ilahduttavan ilakoiva. Lasten näkökulmasta katsottuna heillä on omat rientonsa ja menonsa, joiden avulla päivät kuluvat eteenpäin. Tätä ehdotonta heittäytymistä on ílahduttavaa katsella. Aikuisten vinkkelistä taas on surullista todeta osan ihmisistä elävän tällaista elämää (varmasti myös omalla tavallaan täällä Suomessakin), eikä heitä pysty juurikaan auttamaan. Sitä soisi niin mielellään kaikille lapsille turvallisen lapsuuden. Onneksi Bobby sentään on maisemissa tekemässä parhaansa, vaikka hänkään ei nyt ihan kaikkeen pysty. Joiltakin osin leffa voi muistuttaa parin vuoden takaista Beasts of the Southern Wild -elokuvaa. Mutta siinä missä se oli jopa romanttisen oloista elokuvaa niin The Florida Project palauttaa katsojan arkeen ilman mitään lapsen ylikuvitettua mielikuvistusta. Tämä elokuva maistuu elämältä sen kaikkine makuineen.

Kesä kuusivuotiaan silmin

voi olla hyvinkin erilainen, kuin aikuisen. The Florida Project on yhtä aikaa kaunis, eläväinen ja tavattoman surullinen elokuva. Jos sitä osaisi heittäytyä nauttimaan omista olosuhteistaan ja mahdollisuuksistaan lapsen mielikuvituksen turvin, niin kaikki varmasti olisi mahdollista. Mutta samaan aikaan sitä on kuitenkin katsottava aikuisen näkökulmasta ja mietittävä, että mistä saadaan ruokaa, rahaa vuokraan ja niin edelleen. Elokuva tasapainoilee omalla tavallaan näiden välillä, mutta ei missään vaiheessa menetä Mooneen näkökulmaa asioihin. Leffan muut henkilöt pyörivät eläväisen ja asenteellisen tytön ympärillä omalla tahdillaan ja antavat tämän sähikäisen mennä omalla tahdillaan. The Florida Project ei ole mikään juonen jättiläinen, mutta sitäkin enemmän se kuvaa elämää lapsen näkökulmasta ja juuri siksi soisin sille mahdollisimman paljon katsojia. Itseäni ilahdutti surullisen teeman ympärillä valtavasti Mooneen maneerit, joita tunnistan myös itselleni rakkaista neideistä 6- ja 8-vee. Suosittelen elokuvaa kaikille, jotka haluavat nähdä koskettavan elokuvan arki-elämästä sateenkaaren tuolla puolen.

Overall
Kokonaisarvosana.

Näyttelijät: Brooklynn Prince, Bria Vinaite, Willem Dafoe, Valeria Cotto, Mela Murder, Christopher Rivera as Scooty, Sandy Kane, Aiden Malik, Caleb Landry Jones

Kesto: 1 tunti 55 minuuttia