Alun perin ajattelin, että leffan kuvaukseksi riittä liuta kysymysmerkkejä ja se olisi siinä: ????. Mutta kun sysäsi kaiken taiteen tekemisen ja sen ymmärtämisen syrjään taustalta löytyi myös toinen juoni. Siinä itsekeskeinen museon kuraattori Christian tulee ryövätyksi (puhelin ja lompakko meni saman tien) keskellä päivää ja ryhtyy hankkimaan omaisuuttaan takaisin. Tällä reissulla yksi asia johtaa toiseen ja siinä samalla jää se oma päivätyö hoitamatta tuhoisin vaikutuksin.
Taidepiipertäjät (joihin en itse kuulu, vaikka kovasti aina yritän ymmärtää nykytaidetta) saavat leffasta ehkä enemmän irti. Ajatus ”ruudusta” ja ihmisiin luottamisesta on sinänsä mielenkiintoinen ja ymmärrän myös sen, että se ei ole mediaseksikästä. Seksi ja väkivalta myyvät. Ikävä kyllä leffa kallistuu näiden kahden suuntaan ainakin osin oman etenemisensä suhteen. Mutta takaisin asiaan, kun inhimillisyys ei ole mediaseksikästä, niin millä sitä oikein voisi mainostaa. Kuka tulee katsomaan nössöä ruutua ja pohtimaan ihmisten tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta siinä.
Ohjaajana on toiminut Mr. Ruben Österlund jonka käsialaa oli myös ristiriitoja herättänyt Turisti. Ainakin se leffa oli enemmän ymmärrettävä kuin tämä. Mutta ohjaaja toki on pysynyt arkisille ja seinälle heitettäville teemoilleen uskollisena. Arki ei ole aina kaunista katsottavaa tai etene kuin strömsöössä. Silti tätä leffaa olisi voinut kansankielistää enemmän. Tai sitten ehkä on hyvä, että en istu Cannesin elokuvajuhlien tuomaristossa. Siellä leffa palkittuu positiivisilla arvosteluilla ja Palme d’Or -pystillä. Nyt kun joku vaan kertoisi minulle, miksi ??
| Pakko sivistystä |   |
|---|---|
| tai jotain sinne päin. Toivottavasti joku toinen saa leffasta enemmän irti kuin minä. Sillä itselläni lopahti kiinnostus alkumetreillä. Tarina on toki seurattava ja välillä jopa ajatuksia herättävä. Mutta ei jaksanut kantaa tämän daamin pään sisällä havainnointia pidemmälle. Hattua on nostettava hyvästä näyttelijätyöstä pääosassa pyörineelle Mr. Bangille. Mutta muuten muut vain valuivat massan mukana eteenpäin. Toisaalta sitähän se tylsä arki on, eikä meistä kukaan pääse sitä pakoon. Leffassa siihen kuitenkin toivoisi edes jonkinlaista virtapiikkiä. Taiteen puolesta nostan hattua humaanin taiteen esittämiselle – siitä leffan pojot. Mutta ruutu itsessään ei jaksa kantaa koko elokuvaa. Eikä edes se, että nykytaide koettelee ihmisten hermoja sekä läsnäoloa ihan eri tavalla kuin perinteiset taulut. Leffa oli pitkä kuin nälkävuosi ja tipahdin sen taiteellisesta piiristä alkumetreillä. Sen jälkeen Christianin toilailut eivät enää jaksaneet kantaa, jos edes kantoivat siihen asti. Suurimman osan leffasta suoritin kahta toimintoa; katselin puolella silmällä leffaa, joka tuntui polkevan paikoillaan ja toisella silmällä selasin netistä mielenkiintoisempia asioista. Onneksi lähistöllä ei istunut muita ihmisiä, eturivissä kökkineille esittelen pahoitteluni takarivin jatkuvasta huokailusta, eikö tää leffa lopu ikinä.. Suosittelen leffaa uudesta taiteesta pitäville. Itse sen sijaan liityn niiden pällistelijöiden joukkoon, jotka eivät meinaa millään tajuta, mistä siinä kaikessa on kyse. | |
| Overall | |
|---|---|
| Kokonaisarvosana. | |
Näyttelijät: Claes Bang, Elisabeth Moss, Dominic West, Terry Notary
Kesto: 2 tuntia 22 minuuttia
Osastot: ???, LeffatHenkilöt: claes bang