Teini-ikäinen Simon palaa kahden ystävänsä kanssa surffireissulta kohtalokkain seurauksin. Auto ajaa kolarin ja Simon loukkaantuu vakavasti. Vanhemmilla on edessä iso päätös siitä, antaako Simonin elimet eteenpäin vai ei. Samaan aikaan toisaalla Ranskanmaalla Claire odottaa uutta sydäntä, joka antaisi hänelle lisää aikaa poikiensa kanssa.
Ohjaaja Ms. Katell Quillévéré osoittaa hallitsevan rauhallisen draaman teon sydämen ympäriltä, sananmukaisesti. Elokuva perustuu Maylis De Kerangalin romaaniin (Mend the Living) taiteellisin vapauksin, joten asiasta kiinnostuneita suosittelen suuntaamaan kirjastoon ja etsimään opuksen käsiinsä ja varmasti sillä tavalla saamaan lisää syvyyttä nähtyyn elokuvaan. Mutta nyt valkokankaan tapahtumat antavat ainakin hieman perspektiiviä elinsiirtoihin ja siihen isoon pyörään, joka sitä pyörittää kulissien takana. Ihastuttavaa on nähdä elinsiirrolle aikaansa omistavien ammattilaisten käyttäytymistä. Mutta samaan aikaan on vihastuttavaa nähdä heidän heittelevän ylävitosia saatuaan elinluovutusluvan. Onneksi elinluovuttajien omaiset eivät tätä näe.
Hollywoodlandiassa tähän elokuvaan olisi lätkitty lisää tunteita, niiden vuoristoratoja, jännitystä luvan saamisesta ja kenties vielä erikoistehosteita. Ranskalaisessa versiossa tästä kaikesta on onneksi vältytty ja painopiste on tarinalla, tai sydämellä. Toki on myönnettävä, että sydämen lisäksi kaipasin elokuvaan enemmän Simonin vanhempien läpikäymän tunneprosessin kuvaamista, mutta ehkäpä seuraava elokuva aiheesta käsittelee niitä. Itseni on vaikea kuitenkin kuvitella sitä, että pystyisin yhtä nopeaan päätöksentekoon omien läheisteni ja rakkaideni kanssa. Valkokankaalla sydämen asialla olevat ihmiset ovat ansainneet kiitokset. Kukaan heistä ei vilkuttele diiva-korttia ja yritä varastaa showta muilta. Kai se jotenkin haluaa esittää sitä muurahaismaista työtä, mitä sairaaloissa tehdään: yksi kaikkien ja kaikki sen yhden puolesta. Tähän leffaan tämä sopii, sillä sydän yhdistää kaikkia mukana olevia hahmoja tavalla tai toisella. Ja tämä yhteinen panostus asian eteen tekee leffasta myös suhteellisen hidastempoisen. Kaikille se ei sovi, mutta itse nautin kulissien taakse kurkkimisesta ja sen äimistelystä, että ”Suomessa ei tuo sitten menisi millään läpi” – vaikka asiasta en mitään oikeasti tiedäkkään.
Leffalle on kuitenkin nostettava hattua siitä, että se tuo valkokankaalle sairaalan tapahtumia, ainakin osittain. Tätä on osattu tavallaan odottaa, sillä television sairaalasarjat tuntuvat kuuluvat ikiaikaisiin suosikkeihin (mm. General Hospital, China Beach, ER, Chicago Hope, House, Trauma, Monday Mornings), mutta valkokankaalle elokuvia sairaalan arjesta ei ole liikaa valunut. Itse mieleen nousee lähinnä Patch Adams, Awekenings – Heräämisiä ja Yksi lensi yli käenpesän. Sairaalassa toki valkokankaallakin viihdytään, mutta ei samassa määrin mitä suositut TV-sarjat antaisivat ymmärtää.
| Elinluovutuksen pikaopas |   |
|---|---|
| joka jättää valkokankaalla takavasemmalle ihmisten todelliset ja syvällisemmät tunteet kiiruhtaen eteenpäin sydämen voimalla. Leffassa on koskettavia hetkiä, mutta ennen kaikkea se kuvaa sitä, miten sydämen elinluovutus etenee byrokratian rattaissa. Onneksi valkokangasaikaa ovat saaneet yksittäiset mukana olevat henkilöt, joiden avulla leffaa inhimillistetään hienolla tavalla. Suosittelen rainaa kaikille, jotka ovat kiinnostuneita sairaalamaailmasta, elinluovutuksesta ja hidastempoisista ranskalaisista elokuvista. | |
| Overall | |
|---|---|
| Kokonaisarvosana. | |
Kesto: 1 tunti 40 minuuttia
Näyttelijät: Näyttelijät: Gabin Verdert, Anne Dorval, Finnegan Oldfield,Théo Cholbi, Dominique Blanc, Bouli Lanners, Tahar Rahim, Galatéa Bellugi, Emmanuelle Seigner, Kool Shen
P.s. Omaa olotilaansa tulevaisuudessa ennakoivat voivat sitten klikata itsensä tänne tutustumaan hoitotahtoon ja elinluovutuskorttiin.
Osastot: Draama, Kevyttä katseltavaa, LeffatHenkilöt: anne dorval, gabin verdert