Outin Leffaopas

Vaikeina aikoina tarvitaan ilkimysmäisiä keinoja.Gru ja hänen tuore vaimonsa Lucy palaavat valkokankaalle ottotyttäriensä Margon, Edithin ja Agnesin sekä aina arvaamattomien kätyrien kera. Tällä kertaa Grulla on kaksi ongelmaa käsissään. Ensinnäkin hän kohtaa pahamaineisen entisen lapsitähden Balthazar Brattin, joka on jäänyt kiinni maineeseen, jota niitti 1980-luvulla. Ja toiseksi Gru tapaa kauan kadoksissa olleen kaksoisveljensä Drun, jonka ansiosta sisarkateus nostaa kaljua päätään.

Itse Ilkimys seuraa juonellisesti ja hahmollisesti sarjan aloittaneita elokuvia Itse Ilkimys (2010) ja Itse Ilkimys 2 (2013). Mielestäni tähän letkaan mukaan sopii hyvin myös spin-off Kätyrit (2015), joka osoitti meille miten nämä keltaiset käskyläiset oikein löysivät nykyisen pomonsa. Tämän toimintakomedian ohjauksesta ovat vastanneet herrat Pierre Coffin ja Kyle Balda. Mr. Coffin on ollut mukana ensimmäisestä Itse Ilkimys -elokuvasta lähtien. Käsikirjoituksesta vastanneet herrat Cinco Paul ja Ken Daurio jatkavat edelleen aloittamaansa uraa Itse Ilkimyksen parissa. Ja vaikuttaa siltä, että he vievät Grun perheensä kanssa nyt sievään lopppuun tässä trilogiassa. Toki, lypsävää lehmää ei kannata antaa pois, mutta tarinallisesti Grulle myös sopii tässä valkokankaalta vetäytyminen. Aika näyttää miten tälle animaatiohahmolle oikein käy. Sillä nyt valkokankaalla jatketaan tuttua ja turvallista menoa ilman suurempia yllätyksiä. Grun kypsymistä kuvaa hyvin myös animaation perhe-painoitteisuus. Vaikka työpaikka olisikin rosvoja napsivassa organisaatiossa, niin uutta ja mielenkiintoista siitä ei enää saada. Ehkä kätyrit olivat tästä samaa mieltä.

Vaikka jaksankin säännöllisesti purnata jatko-osia ja niiden mielenkiintoisia nimiä (1, 2, 3, jne.) vastaan, niin tämä porukan seurassa viihtyy. Silti toivon Illumination Entertainmentin kehittävän uusia mielenkiintoisia hahmoja ja tarinoita meille katseltavaksi. Tosin myönnän myös, että tuleva Kätyrit 2 (2020) raina sopii varmasti hyvin myös tähän joukkoon. Onneksi uutta seuraa onkin saatavana vaikka valkokankaalle etuajo-oikeuden ovat kuitenkin saaneet Lemmikkien salainen elämä 2 (2019) ja Sing 2 (2020). Uutta on kuitenkin tulossa esimerkiksi Flanimalin ja Lockwood & Co: The Screaming Staircase -elokuvien myötä. Toivoa sopii, että ne myös löytävät tiensä joskus Suomen valkokankaille……. Samoin kuin sitä, että Illumination uskaltaisi höllätä hevosen suitsia enemmän eikä painaa kaasua lisää loppua kohden elokuvien tapahtumissa.

Tämä ADHD-maailmaan kiihdyttäminen tuntuu olevan niin animaatioiden kuin toimintaleffojen mantra, jota hoetaan hartaudella hollywoodlandiassa. Leffa voi alkaa suhteellisen rauhallisissa merkeissä, mutta sitten lyödään kaasu pohjaan ja kaahataan loppuminuuteille saakka. Myös Itse Ilkimys on nauttinut näitä pikapillereitä. Ensimmäinen raina oli ihastuttavan kekseliäs, toinen heitti vettä kiukaalle ja lisäsi komediaa. Ja nyt kolmas on vain lisännyt vauhtia joka suunnassa. Se ei ehdi pysähtyä sentimentalisoimaan tärkeitä asioita (mm. perheen merkitys) juurikaan muutamaa sekunttia pidempään, kun pitää äkkiä päästä seuraavaan toimintakohtaukseen. Sitä soisi elokuvan hidastavan välillä enemmän tahtia. Eivät ne katsoja kuole tylsyyteen, vaikka valkokankaalta ei tykitettäisi koko ajan jotain viihdyttävää.

Joten ei olekaan ihme, että aika Grun ja hänen laajenneen perheensä parissa vierähtää vikkelään taatun ja turvallisen kujeilun merkeissä. Tällä kertaa (voi toki johtua fanituksesta) mieleenpainuvimmat kohtaukset kuitenkin saadaan kätyreiltä, joilla on ihan omat kuvionsa. Toki myönnän myös, että lapsitähden parissa paluu 1980-luvulla oli myös mielenkiintoista. Perheen aikuisemmat ihmiset pongailevat tästä hemmosta ja hänen tyylistään varmasti tuttuja asioita aina takatukasta lähtien. Muutoin elokuva sortuu välillä omaan kikkailuunsa useamman eri alajuonen kanssa, joita olisi voinut suosiolla karsia pois.

Myöskään Gru tai hänen tuore vaimonsa Lucy eivät juuri tuo mitään uutta tarinaan, ellei sitten lasketa tätä vanhemmuutta ja sen kanssa tasapainoilemista. Käsikirjoittajahemmot ovat halunneet ämpätä leffaan mahdollisimman paljon kaikkea. Ikävä kyllä se näkyy leffan tasossa. Eniten valkokankaan hahmoista omia oivalluksia tekeekin Dru ja ne iki-ihanat kätyrit, jotka on väkisin ängetty omaan tarinaansa leffan sisälle ja siinä ne vetävät voiton loppuleffasta sata-nolla. Tämä on sääli, silllä Grulla voisi olla vielä annettavaa, ellei hän sitten ryhdy täyspäiseksi kansalaiseksi ja ottoisäksi ihan tosissaan. Tällöin konnuudet periytyisivät Drulle, mutta se onkin ihan eri juttu. Visuaalisesti Itse Ilkimystä katselee mielellään. Animaatio jatkaa samaa tasaista ja laadukasta työtä kuin aiemmatkin elokuvat. Valkokankaalle singahtelee uusia mielenkiintoisia koneita lähinnä pahis-Bratin ja Grun edesmenneen isän ansiosta. Ne tuovat omat viihdykkeensä, mutta eivät täytä koko elokuvaa. Uskon kuitenkin kätyreitä ja Gruta fanittavien saavan leffasta vastinetta rahoilleen.

Tasalaatuinen tuotos

joka jatkaa turvallisilla vesillä muutaman uuden hahmon kanssa. Leffassa on sivujuonia vaikka muille jakaa ja niiden tiivistäminen tai tarinan keskittyminen esimerkiksi vain kahteen tai kolmeen olisi varmasti tehnyt sille hyvää. Mutta nyt mennään näin. Toki kaikki kätyreitä ja Gruta perheineen fanittavat saavat leffasta omat kiksinsä. Se tarjoaa hyviä nauruja slapstick huumorista pitäville ja 1980-luvulla elänneille. Mutta samaan aikaan leffa tuntuu olevan trilogian päätösosa, joka laittaa Grun uusioperheineen nätisti pakettiin. Aika näyttää mikä on Itse Ilkimyksen kohtalo, joten kiitän tässä hyvästä seurasta ja toivotan rauhallisempia eläkepäiviä tälle hahmolle. Niitä odotellessa voivat hahmon fanit kuitenkin hyvällä omalla tunnolla suunnata leffaaan. Itse Ilkimys 3 ei ehkä ole sarjan muistorikkain tuotos, mutta hyvää jälkeä se kuitenkin tekee, joskaan ei pääse edeltäjiensä tasolle. Yhtä kaikki valkokankaalla on kuitenkin säpinää, pöhinää, väriä ja vauhtia joten ainakin perheen pienimmät siitä nauttivat.

Overall
Kokonaisarvosana.

Näyttelijät: Ääninäyttelijät: Steve Carell, Trey Parker, Kristen Wiig, Miranda Cosgrove, Dana Gaier, Nev Scharrel, Pierre Coffin

Suomenkieliset ääninäyttelijät: Ville Haapasalo, Katja Aakkula, Juha Varis

Kesto: 1 tunti 30 minuuttia

Ja nyt kaikki voi sanoa yhtä aikaa todella nopeasti kolme kertaa peräkkäin: Pito pato milo mila taka tiki poulet tika Cepa la joi demitoka lana moule macarena.