Yksin asuva Taeko tekee siistiä sisätyötä tokiolaisessa konttorissa. Kesälomansa alussa hän matkustaa maalle auttamaan tuttaviaan sadonkorjuussa, mutta joutuukin siellä jo pian nostalgian valtoihin ja palaa lapsuutensa muistoihin. Nämä muistot saavat hänet pohtimaan sitä, mikä hänestä on oikein tullut aikuisena. Pohdinnoissa häntä auttaa hänen uusi ystävänsä Toshio.
Tämän animaation ohjauksesta on vastannut Mr. Isao Takahata, joka on työskennellyt Studio Ghiblissä vuodesta 1985 lähtien. Työpaikkansa teemalla uskollisesti Omoide poroporo animaatio on tyypillistä Ghibliä. Se on hollywoodlandian tuotoksia rauhallisempaa ja ehkäpä jopa syvällisempää viihdettä niin lapsille kuin aikuisillekin. Tosin Omoide poroporo voi upota kyllä paremmin aikuisempaa väestöön, joka pohtii menneisyyttään, omia valintojaan ja niiden seurauksia. Tähän pohdintaan on toki saatu mukaan sitä normista poikkeavien ihmisten sielunkumppanuuden syntymistä ja sitä kautta myös itsensä täydentymistä.
Tarina liikkuu sujuvasti Taekon lapsuuden ja aikuisuuden välillä muistojen merkeissä. Ja siinä missä aika todellakin kultaa muistot, niin elokuvan sisältöön ei ole vaikuttanut hienostelevasti. Omoide poroporo valmistui jo vuonna 1991, mutta on silti ajankohtainen ja esittää teemoja, jotka varmasti ovat tuttuja tämänkin aikakauden katsojille. Visuaalisesti Omoide poroporo ei ole yhtä visuaalinen kuin viime vuosina nähdyt Studio Ghiblin animaatiot. Mr. Takahatan ohjaustyö on ehkä enemmän maalauksellista ja herkän hillittyä, mutta se sopii hyvin elokuvan teemaan.
Omoide poroporo / Only Yesterday osoittaa hyvin sen, miten nopeasti aika lentää (olipa hauskaa tai ei). Juurihan tässä sitä tuli täytettyä 18-vuotta tai jotain. Mutta oikeasti siitä taitaa olla jo useampi vuosi aikaa. Iän tuoma etu on kuitenkin siinä, että taaksepäin katsoessa voi tarkastella niitä kohtia, jotka ovat muovanneet omia valintoja ja sitä kautta elämää haluttuun tai ei niin toivottuun suuntaan. Tämä on todellista klisettä, mutta aika todellakin kultaa muistoja ja mukavissa muistossa on kiva viipyä.
| Menneen vaikutus nykyisyyteen |   |
|---|---|
| jokaisella meistä on kai sisällä se jokin, joka kaipaa oman paikkansa osoittamista olosuhteista huolimatta. Taeko voi olla olosuhteiden pakosta suurkaupungin kasvatti, mutta silti hänen sydämensä asuu maaseudulla. Animaatio ei nyt suoraan alleviivaa tätä koko ajan, mutta harvinaisen selväksi se kyllä tulee. Mutta hyvä kai niin, jos herättelee meissä ajatuksia omista poluistamme. Visuaalisesti elokuva on kaunista katsottavaa, se etenee rauhalliseen tahtiin ja jättää katsojan myös pohtimaan omaa menneisyyttään kaiken tämän keskellä. Suosittelen elokuvaa kaikille rauhallisten animaatioiden ystäville. Vaikka valkokankaalla ei juuri mitään suuria tapahdukaan, se ei tee elokuvasta kehnoa. | |
| Overall | |
|---|---|
| Kokonaisarvosana. | |