Outin Leffaopas

The Neon Demon elokuva keskittyy kauniiseen, nuoreen ja naiiviin16-vuotiaaseen malliin Jesseen, jonka erilainen portfolio tekee vaikutuksen Janiin Los Angelesissa vaikuttavaa mallimammaan. Siellä Jesse tutustuu uuden tuttavuutensa Rubyn avulla Sarahiin ja Gigiin sekä huomaa, että naiset tekevät mitä tahansa saavuttaakseen saman nuoruuden ja kauneuden, joka hänellä on. Ja nyt siis todellakin tarkoitan, että mitä tahansa, jolloin todellisuus on aina tarua kauheampaa.

Ohjaaja Mr. Nicolas Winding Refnin (Drive, Only God Forgives) pitää vaikeista aiheista, väkivaltaisista teemoista ja Mr. Ryan Goslingista (ihan kuin minäkin, siis tuosta viimeisestä). Tällä kertaa leffa on kuitenkin tehty ilman Mr. Goslingin myötävaikutusta, mutta se ei tee taiteellisesti elokuvasta yhtää ohjaajan muita elokuvia kehnompaa. Ainakin elokuva jatkaa sitä tuttua kisalinjaa mitä ohjaajan aiemmatkin rainat ovat tehneet. The Neon Demon on ohjaajan kolmas elokuva (Drive, Only God Forgives), joka kisasi Cannesissa Palme d’Or -palkinnosta. Jotain Mr. Nicolas Winding Refnin siis tekee oikein ja vakuuttavasti, vaikka tämä uusin elokuva varmasti sekä lisää että vähentää hänen fanittajiaan.

Tämä siitäkin huolimatta, että ohjaaja kuvaa elokuviaan yleensä ilman tiedossa olevaa loppuratkaisua. Hemmon mukaan se antaa hänelle mahdollisuuden kehittää elokuvaansa matkan aikana sekä tietenkin pitää valkokankaan dialogin kurissa. Dialogi elokuvassa on kuitenkin välillä suhteellisen uskottavaa, näin voisi todellakin luulla naisten keskustelevan. Joten ehkäpä tämä open end – on hyvä asia. Hyvä tai ainakin mielenkiintoinen asia on myös se, että The Neon Demon on Mr. Refnin ensimmäinen elokuva, joka käsittelee naisia. Toki daameilla on ollut sanasensa sanottavana ohjaajan aiemmissakin elokuvissa, mutta nyt Mr. Refnin vaikuttaa yrittävän ymmmärtää meitä ja on tehnyt elokuvan mieshahmoista kitisevien tyttöystävien kaltaisia otuksia. Onnea ja menestystä vaan valitsemallasi polulla, sillä toivon kovasti, että meistä naisista lähtee muitakin ilmaisuja kuin vain Neon Demon -elokuvassa nähdyt. Joka tapauksessa jokainen kohtaus, dialogi ja tapahtuma vaikuttaa olevan niin taidokkaasti tehty, että niillä ohjataan katsojaa odottamaan sitä lopullista tappoa.

Leffan jälkeen on helppo ymmärtää miksi Cannesissa yleisö oli valmis hirttämään ohjaajan kiveksistään ja heittämään susille, sillä niin suoraan Neon Demon iskee ja osuu sinne, mitä vain harva uskaltaa esittää valkokankalla. Valkokankaalla on nekrofiliaa, verta, väkivaltaa, totaalista julmuutta. Ei edes miehen aiemmat elokuvat ole pystyneet minua tähän valmistamaan, mutta leffa on kaikesta huolimatta tai juuri siksi erittäin vakuuttava. Ei Neon Demon vain väkivallalla mässäile, vaan myös osoittaa suoran ja mätänevän sormensa kauneusihanteita ja niiden tavoittelua kohtaan. Mediasta saa lukea säännöllisesti alaikäisten hyväksikäyttämisestä muotiteollisuudessa, anoreksiasta ja korruptiosta. Kaunis, nuori, laiha, viaton ja lapsenomainen tuntuvat myyvän samassa paketissa enemmän kuin mikään muu. Joten siinä merkeissä suosittelisin kyllä kaikkien muodin perään haikailevien katsovan Neon Demonin. Vaikka leffa on kuvitteellinen niin sen esittämä riisto on välillä hyvin todentuntuista.

Ohjaaja Mr. Refn on hyvin visuaalinen otteissaan, joka sopii hyvin Neon Demonin tyyliin. Strobovalot, vahvat värit ja selkeät linjat saavat kyllä osuutensa elokuvasta sen sanoman täydentäjänä. Visuaalisesti elokuva onkin yhtä aikaa sekä kaunista että ällöttävää katsottavaa. Se herättelee samanlaisia inhon tuntemuksia kuin aikoinaan valkokankailla valloittanut Salò o le 120 giornate di Sodoma – Saló, Sodoman 120 päivää. Ainakin omalla kohdalla fyysinen pahoinvointi oli samaa luokkaa. Joten vaikka en liputakaan hurjasti Neon Demonin puolesta, on samalla pakko tunnustaa sen oma erityisyytensä, raadollisuutensa ja rehellisyytensä. Siinä missä Saló, Sodoman 120 päivää puhutti aikoinaan sen näkijöitä, Neon Demon tulee ilmeisesti tekemään samoin. Eikä tämä johdu pelkästään siitä, että leffa vaikuttaa olevan paljosta velkaa Mr. Bret Easton Ellisille ja hänen kirjalliselle tuotokselleen Amerikan Psyko (1991).

Kauneus on katoavaista

Ellei sitten itsestään, niin tässä voi apua saada muualta. Neon Demon on brutaali, väkivaltainen, raaka, hyväksikäyttävä ja tikulla suoraan silmään tökkivä elokuva. Aihe voisi muotiteollisuuden sijasta olla melkein mikä tahansa ja silti ohjaaja Mr. Refn olisi varmasti saanut siitä aikaiseksi yhtä ällöttävän leffan. Mielihyväpisteitä ei tälle rainalle voi antaa yhtään, mutta samalla on tunnustettava, että elokuva on oikeasti aika hyvä, vaikka se ei saavutakkaan samanlaista henkilöihin sitoutumista kuin ohjaajan aiemmat elokuvat. Leffa tulee varmasti herättämään enemmän fyysiä pahoinvoinnin tuntemuksia, mutta siitä huolimatta elokuvallisesti raina on katsomisen arvoinen. Ja pisteet tulevat vain siitä, mielihyväkokemuksissa ollaan vielä reippaasti pakkasen puolella.

Overall
Kokonaisarvosana.

Näyttelijät: Elle Fanning, Jena Malone, Abbey Lee, Bella Heathcote, Karl Glusman, Desmond Harrington, Keanu Revers, Christina Hendricks, Alessandro Nivola, Charles Baker, Jamie Clayton