Soul Kitchen elokuva perehdyttää katsojan erään Hampurissa sijaitsevan ravintolan / kuppilan henkilökunnan elämään. Soul Kitcheniä pyörittää Zinos (Adam Bousdoukos), jolla on omat ongelmansa ravintelinsa, henkilökohtaisen romanssinsa ja terveytensä suhteen – kaikki tietenkin yhtä aikaa. Monien mutkien kautta Zinos joutuu ottamaan kantaa ravintolan hengissä pitämiseen ja omaan rakkauselämäänsä. Tässä mukana on tietenkin myös velipojan Iliaksen (Moritz Bleibreu) ja uuden kokin Shayn (Birol Ünel) mukanaan tuomat haasteensa. Kaikki kolme miestä tekevät hyvää roolityötä ihastuttavissa rooleissa, joille ei voi olla nauramatta.
Raina lähtee hitaasti, mutta varmasti liikkeelle. Toisaalta juuri tämä slow-liike on omiaan kaiken maailman Hollywoodin nopeatempoisesti nakuttavien filmien rinnalla ja tekee filmistä elämänmakuisen sekä antaa hahmoille sitä heidän kaipaamaansa kypsymistä. Sitä pitäisi kai muistaa, että millaisia ne saksalaiset TV-sarjat ovat luonteeltaan ja sitten vain niputtaa niiden trendit tämän elokuvan ympärille. Tilanteen muutosta alussa, sitten veivaamista ja vaivaamista ja pieniä sieviä nyansseja koko ajan, kunnes juuri kun luulee, että enää ei voi ottaa mitään vastaan sekä sankariakin käy vähän niin kuin sääliksi, tulee loppu, joka on ihan erilainen kuin odotti. Ja ennen kaikkea suhteellisen realistista kuvausta arjen asioista, ilman minkäänlaista suurempaa kulissin rakentamista. No, elokuva seuraa tätä trendiä suhteellisen kiitettävästi taiteellisten vapauksien hengessä. Taiteellisten vapauksien vuoksi elämää ei voi ihan Soul Kitchenin tyyliseksi kuvitella ainakaan ravintelimaailmassa… tai sitten olen vain totaalisen tietämätön siitä.
Ihastuttavaa oli myös seurata sitä, että filmin juoni pysyy suhteellisen hyvin kasassa ja kaikki noin 7 – 8 Soul Kitchenin käänteissä mukana pysyvää näyttelijää olivat saaneet tasapuolisesti valkokangastilaa. Ohjaaja Fatih Akin on tunnustanut jossakin haastattelussa googlanneesa komedian (=it’s a drama with a positive ending”) merkityksen wikipediasta ja sen perusteella alkaneensa muokata filmiä. Aika hyvä lopputulos, jos tarinassa on jotain perää.
Mr. Akinille kun on tyypillisempää taipuminen graavimpaan synkkämielisyyteen kuin mitä Soul Kitchen esittää. Akin käsittelee yleensä filmeissään turkkilaisuuden kohtaamista valtavirran kulttuurin kanssa synkillä ja rankoillakin tavoilla. Hyviä esimerkkejä ovat kaksi hänen aikaisempaa filmiään ”Suoraan seinään” vuodelta 2004 ja ”Taivaan reunalla” vuodelta 2007. Näihin rainoihin verrattuna Soul Kitchen on kuin päiväretki huvipuistoon. Tämä retkeilyasenteen ottaminen ei kuitenkaan ole estänyt filmin menestymistä vaan se palkittiin viime vuonna Venetsian kansainvälisillä elokuvafestivaaleilla tuomarien erikoispalkinnolla. Rainalta voi siis odottaa paljon ja se todella myös lunastaa lupauksensa.
Soul Kitchenin elämänkokkausten lisäksi filmin musiikki on ihan omaa luokkaansa. Mr. Akin on onnistunut sekoittamaan R&B musiikkia saksalaiseen elektroniseen musiikkiin suhteellisen hyvällä lopputuloksella. Ohjaaja on tavoitellut hyvän mielen tuottamista katsojille musiikin avulla, ja siinä hän on mielestäni onnistunut. Ainakin kroppani oli sitä mieltä, kun vielä salista poistuessa oli pakko jammailla loppumetreillä.
| Romanttistako hömppää |    |
|---|---|
| vai elämän makuista raatamista? Mr. Akinin aiemmista elokuvista hurjasti poiketen Soul Kitchen kaatuu sinne romanttisen hömpän ja sympaattisuuden kalastelun puolelle. Sitä on vaikea katsoa tuntematta välillä myötähäpeää, sääliä, iloa ja innostusta yhdessä elokuvien henkilöiden kanssa. Kertakäyttömaisuudestaan huolimatta Soul Kitchen vie katsojaa paljon enemmän mukanaan kuin moni muu tämän kesän höpö-elokuva. Toivottavasti kokeilu ei jää Mr. Akinin kevyen puolen viimeiseksi, vaikka se välillä kallistuu liian kevyiden juonen käänteiden suuntaan. Tähän elokuvaan on kuitenkin hyvä lopettaa elokuu. Soul Kitchen tarjoaa hyvää mieltä, elämässä mukana olemista, oivallista musiikkia ja hyvän näköistä ruokaa, lurps. Suosittelen, jos elämä alkaa ottaa pannuun, niin Soul Kitchen kyllä kaivaa sinut takaisin maan pinnalle. | |
| Overall | |
|---|---|
| Kokonaisarvosana. | |
Vaikka Mr. Akinin on ehkä enemmän kotonaan rankempien elokuvien parissa, minne tämäkin veitsi hyvin uppoisi. Soul Kitchen ansaitsee tulla katsotuksi, ainakin kaikkien hyvää ruokaa rakastavien keskuudessa. Suosittelen rainan katsomista täydellä vatsalla, sillä sitä ruuanlaittoa katsoessa alkoi ihan oikeasti tulla nälkä…