Outin Leffaopas

Inari ja Marjukka lähtevät viettämään tyttöjen iltaa pitkästä aikaa jättäen vastuulliset miehet Jannen ja Räihäsen kotimiehiksi ja lapsenvahdiksi. Tahto on kuitenkin heikko ja hemmot päättävät lähteä Ylläkselle kuokkimaan häihin Lumen nukahdettua. Matkaan tulee tässä vaiheessa jo pari muuttujaa lisää. Soppaa sekoittaa entisestään daamien törmääminen Inarin entiseen (ja nykyiseen) kilpakosijaan Pikko-Mikkoon.

Suomessa tehdään harvoin jatko-osia (mikä on oikeastaan hyvä asia), mutta poikkeus tietenkin vahvistaa tapauksen ja nyt valkokankaalla katsojien kolikoita tavoittelee Napapiirin Sankarit 2. Se on jatko-osa vuoden 2010 elokuvalle Napapiirin sankarit, joka oli tuolloin vuoden katsotuin kotimainen elokuva.  Tämä kahjo kotimainen komedia jätti lähtemättömän jälken elokuvahullujen ihmisten verkkokalvolle ja samaa tavoitellaan selvästi nytkin. Käsikirjoittajana on jatkanut Mr. Pekka Pesonen, mutta ohjaajan pallille on istunut puolestaan Mr. Teppo Airaksinen. Paineet uuden elokuvan onnistumiselle ja uusien on-linereiden syntymiselle ovat varmasti olleet suhteelliset kovat.

Ohjaaja Mr. Teppo Airaksisella on kokemusta yhden komediallisen verran tällaisen kohelluksen kuvaamisesta. Kulman pojat (2012) teki minuun aikoinaan vaikutuksen ohjauksen ja käsikirjoituksen (sekä tietenkin Eero Ritalan) voimin. Joten tässä kohtaa voin olla avoimesti yllättänyt siitä, millaisia koossapitämisen vaikeuksia Mr. Airaksisella on oikein ollut. Toki ohjaaja yrittää parhaansa, käsikirjoitus ei vain vaikuta antavan siihen mahdollisuutta inhimillisenja lämpimän tarinan kautta. Ehkäpä tämä vanhojan vitsien lämmittely on vaikuttanut ohjaustyyliin, josta valkokankaalla nähdään useita eri esimerkkejä laidasta laitaan. Katsojalle tarjotaan muun muassa herkistelyä, visuaalista ja fyysistä komiikka, intohimoa ja yhteenottoja. Osa näistä täyttää kiltisti tiettyjä elokuvien klassikkokriteereitä, osa taas onnistuu yllättämään katsojan tuoreudellaan. Mutta koko homma tuntuu kuitenkin olevan levällään kuin kalanraato, jossa edetään ilman selvää linjaa kohtauksesta toiseen.

Edellisestä Napapiirin sankareista eroten nyt seikkaillaan syksyisessä ruskassa lähes samoissa maisemissa. Tällä kertaa ei myöskään ole kadoksissa digiboksi vaan Jannen ja Inarin nuori tytär Lumi. Ja samalla voisi myös todeta, että kadoksissa vaikuttaa olevan se veijarimaisuus, mikä loisti läsnäolollaan ensimmäisessä Napapiirin sankarit -elokuvassa. Tästä huolimatta elokuvaa on kiitettävä yrittämisestä. Yleensä jatko-osia numeroilla taiteilevat tuotokset ovat suunnanneet kaiken kiinnostuksensa kassakoneiden kilinään ja tässä sentään yritetään laittaa uutta juonta tähän matkalle mukaan. Tosin olennainen asia, digiboksi tai lapsi, on edelleen kateissa lisäten ne pari muuttujaa ennen kuin päästään loppusuoralle.

Elokuva hakee huumoria lähes kaikesta, ikävä kyllä. Myönnän toki, että taaperoikäisen kautta huumorin esitteleminen ei tarjoa niitä kaikkia railakkaimpia vaihtoehtoja, mutta siitä huolimatta olisi välillä kiva nauraa muullekin kuin perinteiselle eritteiden ja navan alapuolta käsitteleville asioille. 1-vuotiaan Lumi-tyttösen rooliksi jääkin lähinnä toimia juonen siirtäjänä asiasta toiseen, kun hän tuuppaa unohtumaan milloin minnekin. Joten mikäli elokuva muistuttaa mielessäsi jonkinlaista kotimaista versiota Hangover-rainoista, et ehkä ole kovin väärässä.

Näyttelijät yrittävät parhaansa ja elokuvaa saa kiittää siitä, että siinä on enemmän valkokangasaikaa naisillä kuin sen edeltäjällä. Ajan laadullisuudesta voidaan sitten keskustella erikseen, mutta ainakin naiset saavat sanasensa sanottua. Naisen osuutta voi selittää se, että heille on annettu oma tarinansa miesten rinnalla. Leffassa rooliaan ei ole uusinut Mr. Jasper Pääkkönen (Kapu), mutta sen sijaan sinne on tungettu muutamia suomalaisen miehen karikatyyrejä automiesten ja poliisien avulla. Näyttelijöillä on selvästi ollut hauskaa leffaa tehdessä ja heidän kokemansa hyväntuulisuus heijastuu myös katsojien keskuuteen. Valkokankaan hahmot ovat hyvinkin omaperäisiä ja siten tavallaan elokuvan suola.

Pari uutta muuttujaa

Napapiirin sankarit 2 yrittää kovasti löytää sen kultaisen tiensä katsojan sydämeen. Välillä tässä onnistutaan, mutta sitten mennään taas pitkospuita pitkin suohon. Leffaa on kiitettävä siitä, että yhdessä yössä vaikutaan saatavan aikaan ihmeellisen paljon. Elokuvan huumori pysyy lähes koko ajan teini-tasolla sisältäen kiitettävän määrän runkkaus-, vessa- ja humaltumis-kikattelua. Ei millään pahalla, nuorisolaiset. Jostain kumman syystä tästä sopasta kuitenkin nousee hölmösti viihdyttävä ja välillä jopa sympaattinenkin lopputulos, joka sisältää aikamoisia valopilkkuja. Valkokankaalla nähdään vauhdikkaasti etenevä tarina, jossa ei paikoillaan paljon poljeta, vaan yritetään selvittää niitä paria ylimääräistä muuttujaa aina loppumetreille saakka. Mikäli ensimmäinen Napapiirin sankarit -elokuva osui ja upposi uskoisin kakkososan tekevän samoin. Se on pysynyt suhteellisen uskollisena edeltäjälleen omassa tyylilajissaan ja ilmaisussaan. Mikäli et taas syttynyt silloin, sitä kuumenemista on turha odottaa nytkään. Suosittelen elokuvaa kaikille ykkös-osasta pitäville, muut voivat sitten odottaa aikuisempaa kotimaista elokuvaa.

Overall
Kokonaisarvosana.

Näyttelijät: Jussi Vatanen, Pamela Tola, Timo Lavikainen, Miia Nuutila, Kari Ketonen, Santtu Karvonen, Joonas Nordman, Pinja Pakisjärvi