Outin Leffaopas

Ja nyt sitten kunnon tuulahdus kohti historian tuulien havinaa, mykkäelokuvien aikakautta ja ainutlaatuista kokemusta. Niagaran elokuvakeskus jaksaa aina yllättää myönteisesti – tällä kertaa se tapahtui yhteistyössä Forssan elokuvayhdistyksen, jonka mykkäelokuvakiertoa pääsi Tampereelle asti. Ji-huu, pakkohan tätä oli päästä katsomaan. Ja koska kyseessä oli kunnon mykkäelokuva, paikalla oli taidokkaasti säestyksestä vastannut Trio Mutual. Kauniit kiitokset myös sinne suuntaan. Trio oli sovittanut uuden musiikin elokuvana, jossa haitarilla oli  merkittävä rooli 🙂

Ohjaajan Mr. Fred Niblon ja apulaisohjaajan Mr. Theodore Reedin ohjaama Zorron merkki on vuosimallia 1920. Tässä amerikkalaisessa elokuvassa pääosassa säilää heiluttaa Mr. Douglas Fairbanks Zorron / Don Diego Vegan viitan suojssa. Armeijan puolelta vastusta hänelle tarjoavat luonnollisesti kapteenin Juan Ramonin roolissa Mr. Robert McKim sekä hänen käskyläisensä kersantti Pedro Conzalesina, jonka roolia harteillaan kantoi Mr. Noah Beery Sr. Kaupunkin virallista tahoa edusti Mr. George Periolat kuvernööri Alvaradon nahoissa. Perinteistä ja pakollista naiskauneutta valkokankaalle oli saatu Ms. Marguerite De La Motten avulla, joka vastasi Lolita Pulidon roolista. Zorron puolella luonnollisesti myös hänen uskollinen palvelijansa Bernardo, jota Mr. Tote Du Crow tulkitsee hyvin sekä kylän pappi Felipe, jonka kansalaisia ripittävä vastuu oli annettu Mr. Walt Whitmanille.

Elokuvassa Kaliforniassa varakas maatilan perillinen Don Diego Vega puolustaa salaperäisen maskin alta heikompiosaisten maanviljelijoiden asemaa Señor Zorrona. Robin Hoodin tavoin kansa rakastaa Señor Zorroa ja virkavalta kuvernööri Alvaradon sekä hänen apumiestensä kapteeni Juan Ramonin ja kersantti Pedro Gonzalesin johdolla koittavat saada hänet kiikkiin. Silloin kun Señor Zorro ei ole merkkaamassa vastustajiensa vaatteita tai naamataulua ”Z:lla” hän liehittelee kaunista, mutta tuittupäistä Lolita Pulidoa, joka on myös kapteeni Juan Ramonin lemmenluritusten kohde. Ja loput voikin sitten katsoja arvata / tietää.

Pääosassa pyörineen Mr. Fairbankin kohdalta Zorron merkkiä voi pitää merkittävänä elokuva. Se auttoi miestä tulemaan tietenkin entistä tunnetummaksi, mutta samalla auttoi häntä elokuvan tyylilajin muuttamisessa. Zorron merkeissä Mr. Fairbanks siirtyi komedioista kohti seikkailuelokuvia. Zorron pariin Mr. Fairbanks palasi vielä kerran, vuonna 1926 Don Q:ssä. Elokuva ei saavuttanut esi-isänsä kaltaista suosiota, mutta oli kuitenkin kelpo viihdettä kaikille elokuvista pitäville.

Zorron merkki oli se ensimmäinen elokuva, joka aloitti Zorro-buumin ja siten myös ensimmäinen elokuva Mr. Johnston McCulleyn (1883 – 1958) tarinasta The Curse of Capistrano (1919). Ensi-iltansa kirjallisessa muodossa Zorro sai All-Story Weekly lehden sivuilla. Ensimmäisten listaa voidaan jatkaa myös elokuvan tuotantoyhtiön merkeissä. Elokuva oli nimittäin myös ensimmäinen, jonka vuonna 1919 toimintansa aloittanut elokuvastudio ja tuotantoyhtiö United Artists levitti. Ja kuten kunnon kierrätykseen kuuluu samasta elokuvasta tehtiin myöhemmin kaksi uutta yritystä vuosina 1940 ja 1974. Kaikkiaan Zorro on esiintynyt yli 40 elokuvassa, joista viimeisin on vuodelta 2005. Tuolloin Mr. Antonio Banderas heilutti miekkaa elokuvassa The Legend of Zorro.

Zorron merkki on myös tyypillinen Mr. Douglas Fairbanksin elokuva. Se antoi näyttelijälle kaikki mahdollisuudet itsensä fyysiseen ilmaisemiseen ja huumorin viljelemiseen. Mukana on lähes kaikki ne elementit, joita Mr. Fairbanks viljeli myös myöhemmissä elokuvissaan kuten The Three Musketeer (1921), Robin Hood (1922), The Thief of Bagdad (1924) ja The Black Pirate (1926). Niissä kaikissa saadaan ihailla näyttelijän akrobatian taitoja – nykyään kai puhuttaisiin parkourista, valkokankaalla tapahtuvaa vauhdikasta menoa ja meininkiä, huumoria ja tietenkin romantiikkaa.

Ja kuten kunnon fiktiiviseen hahmoon kuuluu on myös Zorron todellisuudesta väännetty kättä oikein olan takaa. Esitetyistä veikkauksista Zorron väitetään saaneen vaikutteita meksikolaiselta Robin Hoodilta eli Joaquin Murrieta Carrillolta (1829? – 1853). Vähän näkökannasta riippuen miestä pidettiin joko rosvona tai patrioottina. Toinen potentiaalinen esikuva on irlantilainen seikkailija Mr. William Lamport (1611–1659), joka tuli tunneksi Meksikossa nimellä Don Guillén de Lampart y Guzmán. Kolmantena vaihtoehtona on myös esitetty yokutti Estanislao (1798 ? – 1838), joka myös jätti sotaisen jalanjälkensä Meksikon historiaan. Mutta olipa innoittajan kuka tahansa todellinen tai kuvitteellinen hahmo katsojana täytyy vain olla kiitollinen siitä, että se on siirretty näin viihdyttävästi valkokankaalle.

Hauska ja hallittu kokonaisuus

Zorron merkki ei tallaa paikoillaan vaan etenee niin fyysisen kuin verbaalisen säilän viuhuttamisen vauhdissa tilaneesta toiseen. Ohjaaja Mr. Fred Niblo on osoittanut elokuvan myötä, että hyvä elokuva kestää historian kulumista ja useampaa katsomiskertaa. Leffa kestää hyvin vertailun nykyaikaan ja osoittaa katsojilleen, miten nykyään ajateltuna alkeellisillakin keinoilla saatiin aikaan todella hyvää, viihdyttävää ja vakuuttavaa elokuvaa. Mykkäelokuva jatkaa vielä kiertuettaan ympäri Suomea, joten jos sinulla vain on mahdollisuus suosittelen leffan näkemistä paikallisessa elokuvateatterissa.

Overall
Kokonaisarvosana.

P.S. Nyt elokuvan jälkeen voikin jäädä odottelemaan rauhassa muiden meksikolaisten sankareiden esiintuloa. Olisi todella mielenkiintoista nähdä elokuvia muun muassa Pancho Villasta (1878 – 1923), Emiliano Zapata Salazarista (1879 – 1919) tai Miguel Hidalgosta (1753 – 1811). Ikävä kyllä nämä herrat eivät vain välttämättä kuulu hollywoodlandian suosikkilistaan, mutta toivoa ei kannata kuitenkaan heittää hukkaan. Siinä missä Zorron tarina jaksaa kiinnostaa, uskoisin näiden miesten elämän olleen ainakin yhtä mielenkiintoista ja elokuvan arvoista.