Saduilta valkokankaalla ei sitten voi välttyä. Takana on jo Punahilkka parissakin eri sovituksessa, Hannu ja Kerttu, Lumikki ja nyt vuoron sai Tuhkimo. Uudessa sovituksessa Tuhkimo (Lily James) joutuu hoitelemaan ilkeän äitipuolensa Lady Tremainen (Cate Blanchett) ja tämän tyttärien Anastasian (Holliday Grainger) ja Drizellan (Sophie McShera) asioista. Onneksi apua tilanteeseen tulee kummitädiltä (Helena Bonham Carter). Kaiken uurastuksen palkkiona on tietenkin myös se komea Prinssi Kit (Richard Madden). Tarina on varmasti kaikille elokuviin meneville tuttu, joten juonen käänteistä ei tarvitse kertoa sen enempää.
Romanttisen fantasiaelokuvan on ohjannut Mr. Kenneth Branagh. Mies ei sinänsä ole uusi tuttavuus ohjaajan puikoissa, sillä harjoitusta hän on saanut vuodesta 1989 lähtien lähinnä shakeaspearelaisten elokuvien parissa. Mukaan toki mahtuu toimintaakin Thorin (2011) ja Jack Ryanin (2014) kautta. Olikin siis mielenkiintoista nähdä miten miehen rakkaus shakespearelaiseen tyyliin ja toimintaan on löytänyt paikkansa Tuhkimon parissa. Tuhkimon ohjaus on varmasti kuitenkin luonut omanlaisensa haasteen Mr. Branaghille, sillä lähes kaikki katsojat varmasti tietävät tarinan ja sen etenemisen ennestään. Miten siis luoda jotain uutta ja mielenkiintoista ja samalla kuitenkin pysyä uskollisena alkuperäiselle sadulle? Mielestäni ohjaaja on onnistunut tässä hyvin. Elokuva seuraa pääasiallisesti sadun tarinaa hyvin, mutta mukaan on saatu mielenkiitoisia ja odottamattomia käänteitä Mr. Tarsalan Lumikki -elokuvan tavoin.
Ranskalainen Mr. Charles Perrault (1628 – 1703) teki aikoinaan suurenmoisen kirjallisen työn luodessaan Tuhkimon (Cendrillon). Muita satumaailman tuttuja Mr. Perraultin kynästä ovat muunmuassa Punahilkka (Le Petit Chaperon rouge), Saapasjalkakissa (Le Chat Botté) ja Ruusunen ( La Belle au bois dormant). Koska tekijänoikeudet olivat tuohon aikaan hieman erilaisia, Mr. Perraultin luomia satuhahmoja löytyy tunnetummin Grimmin veljesten teoksista (1812).
Tuhkimon tarina on innostanut taiteen tekijöitä ilmestymisestään asti tekemään siitä omia sovituksia. Baletin / oopperan muodossa Tuhkimon esityksiä mahtuu noin 20 vuosien 1749 ja 2013 väliin. Valkokankaalla Tuhkimon tarinaa on nähty vuodesta 1899 lähtien. Ensimmäisen Tuhkimon (Cendrillon) katsojien iloksi tuotti ranskalainen Mr. George Méliés. Ehkäpä tunnetuin Tuhkimo-elokuva on Disneyn tuotanto vuodelta 1950. Tätä animaatiota pidetään yhtenä parhaimmista amerikkalaisista piirretyistä, eikä suotta, sillä se myös aikoinana nosti Walt Disneyn animaatiostudiot ylös velkasuosta. Ja viimeisin Tuhkimon suorittama valkokankaan valloitus tapahtui musikaali-elokuvassa Into The Woods, jossa neitosella on yksi keskeinen rooli. Tätä elokuvaa odotellaan yhä tänne saapuvaksi.
Into the Woods -elokuva on ehkä tarpeen niille elokuvissa kävijoillle, jotka jäivät kaipaamaan Tuhkimosta laulunumeroita. Niitä ei tässä elokuvassa kuulla. Prinssi ei lurita ilmoille tuttua A Dream Is a Wish Your Heart Makes -laulua, eikä haltiakummitäti laula kappaletta Bibbidi-Bobbidi-Boo. Musiikkia ja laulua toki kuullaan, mutta ei sen perinteisen mallin mukaan. Mutta on toki tunnustettava, että Tuhkimon esittämää laulua on ihan kiva kuunnella ja siinä haavemaailmassa elää.
| Myönteinen tarina |   |
|---|---|
| joka taatusti miellyttää jokaista prinsessa-saduille sydämensä menettänyttä. Sillä niin paljon rohkeutta, lempeyttä ja hellyyttä siitä löytyy. Ohjaaja on kuitenkin saanut myös mukaan muutaman viisauden / ihmettelyn sanasen, joten perinteisen pullamössön lisäksi elokuvan dialogi on jopa jollakin asteella moraalinen. Tuhkimo on yllättävän tuoreen oloinen versio pohjaan asti kulutetusta sadusta, joten suosittelen leffaa kaikille prinsessa- ja Tuhkimo-satujen ystäville. Tässä on onnellinen loppu ja aika elokuvan parissa kuluu kuin siivillä. | |
| Overall | |
|---|---|
| Kokonaisarvosana. | |
Henkilöt: cate blanchett, lily james, richard madden