Mr. Damian Szifronin ohjaama Relatos Salvajes – Wild Tales koostuu kuudesta eri lyhyestä tarinasta, jotka liittyvät teemallisesti toisiinsa koston ja mustan huumorin avulla. Kolme ensimmäistä osaa Pasternak, The Rats ja Road to Hell tarjoavat vatsalihasten treenaamista kieron huumorin kautta. Niitä seuranneet Bombita ja The Bill tasapainoittavat hieman elokuvan alun hurjempia tunnelmia ja viimeinen osa Til Death Do Us Part osoittaa, että vihaisen naisen kanssa ei kannata temppuilla. Jokainen tarina kestää keskimäärin 20 minuuttia, joten siinä on todellakin tiiviissä paketissa syy ja seuraus mentiliteettia.
Ensimmäisessä tarinassa Pasternakissa mallina toimiva Isabel (Maria Marull) tutustuu lentokoneessa musiikkikriitikko Saldagoon (Dario Grandinetti) ja ennen pitkää käy ilmi, että heitä yhdistää daamin entinen poikaystävä muusikko Gabriel Pasternak. Ja kun keskustele etenee Isabel huomaa pian, että lähes jokaisella koneessa olevalla on oma yhteytensä Pasternakiin. Ja kuka mahtaakaan lentää konetta?
Las Ratas – osuudessa (Rotat) tarjoilitar (Julieta Zylberberg) löytää itsensä tarjoilemasta perheensä elämän pilanneelle koronkirskurille (Cesar Bordon), joka pyrkii paikallisen kaupungin pormestariksi. Pikku paikan kokki (Rita Cortese) kannustaa tarjoilijaa valmistamaan miehelle elämänsä ikimuistoisen annoksen. Luvassa onkin omatakeisia mausteita pormestariehdokkaalle.
El más fuerte -osuudessa (Vahvin) Audia ajava Diego (Leonardo Sbaraglia) huutaa ”Redneck!” edessä ajaneelle hitaasti matelevalle Peugeotia ajavalle miehelle (Walter Donado). Tämä oli Audi-kuskilta iso virhe ja edessä onkin todellinen Road to Hell ajuri-raivon nostaessa päätään ja avun kaikotessa pois siinä vaiheessa, kun Audista puhkeaa rengas ja paikalle osuu Peugeot kuljettajansa kanssa.
Bombita-osuudessa (Pikku pommi) tavataan insinööri Simon (Ricardo Darin), jonka auto hinataan pois ilman selvää syytä. Mies ei tätä pitkän päälle siedä, vaan lähtee selvittelemään asiaa omalla tyylillään.
La Propuesta (Ehdotus) on elokuvan synkin osuus. Siinä rikas partiarkka Mauricio (Oscar Martinez) päättää ostaa perheensä pois vaikeuksista maksamalla yhdelle työntekijälleen Joselle (German de Silva) syntipukin roolin ottamisesta. Jose ei kuitenkaan ole ainoa joka haluaa asian tiimoilta rahaa. The Bill erottuu muista osioista sen synkkyyden ja huumorin puutteen vuoksi.
Elokuvan viimeinen osuus Hasta que la muerte nos separe (Kunnes kuolema meidät erottaa) esittelee meille Rominan (Erica Rivas) ja Arielin (Diego Gentile) häävastaanoton, missä morsiammelle selviää salaisuuksia sulhasesta. Bridezilla on lievä ilmaisu tästä morsiammen raivosta, joka antaa kaiken tulla ulos.
Wild Tales -nimen sijasta elokuvaa olisi hyvin voinut kutsua myös nimellä ”People on the Verge of a Nervous Breakdown”, koska kaikissa elokuvan osuuksissa mielipuolinen raivo nostaa pientä päätään tavalla tai toisella. Jokaisessa osassa yksi pääosan näyttelijöistä on vihainen kuin ahteriin ammuttu karhu, eikä todellakaan venyttele pinnaansa tätä enempää. Kaikkien pikkuelokuvien keskeisenä teemana onkin kosto – tavalla tai toisella. Ja ennen kaikkea sen osoittaminen mitä tapahtuu, kun ihmisen pinna todella katkeaa. Jälki ei ole koskaan ollut raadollisempaa kuin nyt.
Ohjaaja Mr. Damian Szifronin teokset ovat keskenään epätasapainoisia ja The Bill-osuuden olisi voinut suosiolla jättää pois. Mutta muuten hän on onnistunut kuvaamaan hauskalla tavalla hurjistuneen ihmisen luonnetta. Samalla ne osoittavat välillä reippaan satiirisesti yksittäisen ihmisen vimman organisaatioiden toimintatapoja kohtaan. Toisaalta tämä oli olettavaa monitarinaisten elokuvien kohdalla. Ilman selkeää jatkumoa valkokangasajalla, niiden välille voi olla haastavaa löytää yhteyttä – kostonhimosta / takaisin maksusta suorittamisesta huolimatta.
| Ottaako pattiin |   |
|---|---|
| Kyllä ja oikein kunnolla! Elokuvan Rankka päivä (1993) tavoin Wild Tales näyttää mitä tapahtuu kun menee hermot / herne menee nenään / kamelilta katkeaa selkä / jne. Ja tämä osoitetaan kuuden erillisen pikkutarinan tavoin. Osasta lopun voi arvata jo alkumetreillä ja osassa se antaa odottaa ilmentymistään hieman enemmän. Poikkeuksellisesti itsenäiset tarinat toimivat hyvin kokonaisena elokuvan kuvauksesta oman käden oikeuden toteuttamisesta jopa osin koomisin keinoin. Suosittelen elokuvaa kaikille, jotka haluavat nähdä mitä todella tapahtuu kun vintti pimenee / pinna on kireällä / pipo kiristää / käämit menee / proput palaa. Ja sen jälkeen voikin olla tyytyväinen omaan stressinhallintaansa. | |
| Overall | |
|---|---|
| Kokonaisarvosana. | |
Osastot: Kevyttä katseltavaa, Väkivalta