Mr. Olavi Virran (1915 – 1972) syntymästa tulee kuluneeksi tänä vuonna 100 vuotta, joten vuosi on täynnä mitä erilaisempaa Olavi Virta hehkutusta. Oman osuutensa siitä on saanut miehen musiikki ja sen merkitys valkokankaalla. Siitä löytyi myös se maaginen sana ’valkokangas’, jonka vuoksi konserttikokemus pääsi tänne blogiin mukaan. Suuren yleisön tietoisuuteen Mr. Olavi Virta singahti viimeistään sotavuosien aikana. Tuolloin niin koti- kuin sotarintaman musikaalisesta viihdykkeestä vastaasivat radio-ohjelmat. Mr. Tapio Rautavaara lauleskeli itseään ihmisten sydämiin Aunuksen radiossa ja Mr. Virta puolestaan Kannaksen radiossa. Tästä seurasikin nousu rivilaulajasta koko kansan solistitähdeksi.
Tampere-talolla Olavi Virran säveltämän / sovittaman / laulaman musiikin salaisuuksiin innokkaita kuulijoita johdattivat Elina Vettenranta ja Jari Pekkinen yhdessä 10-miehisen HT Combo Mini Big Band orkesterin kanssa. Mr. Virta levytti aikoinaan noin 591 kappaletta, joten tarjonnasta puutetta ei esiintyjilä ainakaan voinut olla kappalelistan kokoamisessa. Tarjonnassa on tunnetusti tangoja, valsseja, fokseja, mamboja, rumbia ja jopa bossa novaa. Joten varmaa konserttiin mennessä oli, että katsojien mielessä singahtelivat Mr. Virran tunnetuksi tekemiä kappaleita, kuten: Hopeinen kuu, Täysikuu, Poika varjoisalta kujalta, Kultainen nuoruus, Buona sera signorina, Tähti ja meripoika, Metsäkukkia, Tulisuudelma, Tango Desiree, Sinitaivas, Mustasukkaisuutta, Itämaista rakkautta, Mambo italiano, Saavuthan jälleen Roomaan ja Maruzzella. Odotukset olivat siis suhteellisen korkealla.
Onneksi konserttikokemuksen aluksi Ms. Elina Vettenranta kuitenkin palautti kuulijat heti maan tasalle mainitsemalla, että konsertissa ei sinänsä kuulla Mr. Virran esittämiä kappaleita, vaan enemmänkin niitä, mihin hän on myötävaikuttanut sekä tietenkin jazz-kappaleita, joissa HT Combo Mini Big Band pääsee oikeuksiinsa. Tämä oli varmasti yllätys muillekin kuin minulle. Kanssa kuulijat vaikuttivat lähinnä entisiltä Olavi Virta bändareiltä tai aikoinaan ainakin eturivissä kirkuneilta teinineideiltä. (Entisen) idolin biisien vaihtuminen jazz-konserttiin ei varmastikaan ollut mielessä konserttiin mennessä – ei ainakaan minulla. Mutta kun tästä ensi järkytyksestä pääsi ylitse, oli konsertin lopussa nostettava hattua HT Combo Mini Big Band suuntaan. Sydämessäni on aina tilaa saksofonsteille, mutta heidän lisäksen erityisesti suut messingillä olleet miehet pasuunassa ja trumpeteissa vakuuttivat minut taidoillaan ja oikeuttivat lipun maksamiseen. Ja kyllähän sinne joukkoon mahtui myös muutama tulkinta Mr. Olavi Virran kappaleistakin.
Mutta muuten on kyllä myönnettävä, että vanha vitsi sopisi tähän konserttikokemukseen mukaillen. Siinä ohjaaja kapellimestari sanoo orkesteria ohjaavaalle harjoittelijalle: minä olen täällä, sinä olet siellä, mutta missä on Beethoven. Olavi Virta valkokankaalla -konsertissa olisi voinut todeta samoin HT Combo Mini Big Band:lle ja sen solisteina toimineille Elinalle ja Jarille: minä olen täällä, sinä olet siellä, mutta missä on Olavi Virta?
Konserttikokemuksen lisäksi on hyvä muistaa, että Mr. Olavi Virta pääsi myös itse näyttelemään (ja laulamaan) useampaan elokuvaan. Kovasti pinnistellen muistan joitain näistä vanhoista kotimaisista elokuvistatelevisiossa nähneenikin ja siten myös Mr. Virtaa elokuvissa katselleeni. Tosin on myönnettävä, että Mr. Mauno Kuusisto (1917 – 2010) on syystä tai toisesta jäänyt paremmin mieleeni, vaikka mies teki vain kaksi elokuvaa: Kertokaa se hänelle (1961) ja Kun tuomi kukkii (1962). Mutta ehkäpä tämän musiikillisen logiikan mukaan Tampere-talolla pääastään parin vuoden päästä kuulemaan tulkintoja tamperelaisen Mr. Mauno Kuusiston iki-ihanista lauluista (mutta please, esittäkää silloin niitä alkuperäisiä sovituksia). Mutta takaisin Mr. Olavi Virtaan. Mies siis teki uraa myös laulavana näyttelijänä parissakymmenessä elokuvassa, joista hyviä esimerkkejä ovat miehen kultavuosilta (1953 – 1957) muun muassa:
Rikas tyttö (1943, laulu nuoruudelle)
Kaunis Veera eli balladi Saimaalta (1951, tule tule tyttö)
Pekka Puupää kesälaitumella (1953, sinun silmiesi tähden)
Kaksi vanhaa tukkijätkää (1954, mummon kaappikello)
Rakas Varkaani (1957, pieni nainen)
Tampere-talon kokemus oli kuitenkin omanlaisensa ihastuttava musikaalinen pläjäys, joka jätti kuulijalleen hyvän mielen. Salista sai poistua kappaleita hyräillen ja Mr. Virran muistoa kunnioittaen HT big bandin esittämissä jatzahtavissa tunnelmissa.
Näissä merkeissä toivotan myös blogini kuulijoille hyvää ystävänpäivää konsertissa kuullun kappaleen ”My Funny Valentine” myötä. Kappaleen on omaksi kokenut jo yli 600 eri solistia, eikä loppua listalle varmasti tule. Jokaisella on varmasti myös se oma suosikkinsa kappaleen esittäjänä, tässä blogissa se kuullaan nyt Chet Bakerin esittämänä.
Osastot: Elokuvia ja elämää