Frank on eräänlainen omaelämänkerrallinen elokuva koomikko/muusikko Chris Sieveystä (1955 – 2010) tai oikeastaan hänen sivupersoonastaan Frank Sidebottomista. Tai oikeastaan Mr. Sievey on innoittanut Frank-elokuvaa… ota tästä kaikesta nyt sitten selvää…. Joka tapauksessa miehen sivupersoona oli sinänsä mielenkiintoinen, että Mr. Sievey muuttui Frankiksi laittaessaan päähänsä ISON lasikuitumassasta tehdyn pään. Sivupersoonansa turvin Mr. Sievey esiintyi muun muassa Top Of The Pops ohjelmassa sekä radiossa. Jos tämä ei vielä saanut päätäsi sekaisin suosittelen suuntaamaan elokuvasaliin, missä miehen persoonaa käsitellään taiteellisin vapauksin.
Valkokankaalla nähdään tarina wannabe muusikosta Jonista (Domhnall Gleeson), joka pääsee kosketinsoittajaksi The Soronprfbs- bändiin, jota vetää karismaattinen ja lahjakas Frank (Michael Fassbender). Jon haluaa bändin lavalle, mistä ryhmän muut jäsenet Clara (Maggie Gyllenhaal), Nana (Carla Azar), Baraque (Francois Civil) ja Don (Scoot McNairy) eivät kovin innostu. Edessä on kuitenkin muutoksen tuulia, jotka eivät mene ihan suunnitelmien mukaan.
Frank-elokuvaa tulee kunnioittaa jo pelkästään ilmaisullisen haastavuuden vuoksi. Siinä missä Untouchbles-elokuva neliraajahalvaantunut miljönääri pystyi ilmaisemaan itseään kasvoilla, tai polioon sairastunut runoilija hieman enemmän The Sessions-elokuvassa, niin Frankille eli Mr. Fassbenderille fyysisen ilmaisun iloksi on jätetty kaikki päästä alaspäin. Frankin naama pysyy ennallaan, tekipä mies mitä tahansa. Jäljelle jää vain ääni ja liikkeet, jotka sitten kyllä räjäyttävät pankin aika totaalisesti. Ne, jotka kävivät katsomassa Filth-elokuvan, tunnistavat myös Frankin, sillä se sai oman merkittävän roolinsa myös siinä elokuvassa.
Ohjaaja Mr. Lenny Abrahamson on nimi, jota kannattaa pitää silmällä. Miehen kaksi aiempaa teosta “Garage”(2007) ja “What Richard Did” (2012) osoittivat, että miehellä on mielenkiintoinen kyky saada katsoja istumaan penkissä tiiviisti kiinni esittämällä yhteiskunnallista draamaa. Näiden draamojen jälkeen onkin mielenkiintoista nähdä, miten tämä hieman kaupallisempi elokuva Frank, oikein uppoaa katsojiin. Rakas sisareni kysyi, millainen elokuva oli. Vastausta sai miettiä tovin, se oli hyvä, elokuvateknisesti hyvä, mutta hieman tylsä. Katsomisen arvoinen kuitenkin.
| Frankiksi Frankin paikalle |    |
|---|---|
| Frank-raina osoittaa hyvin, että aina ei voi voittaa. Joskus ihmisessä on vain se oma maaginen lahjakkuutensa, mihin muut eivät pysty vaikka kuinka haluaisivat. Omalla tavallaan elokuva osoittaa sen. Lisäksi se on oivallinen kuvaus taiteen luomisen ja täydellisyyden tavoittelun prosessista – siis jostain, mistä en ikinä tule kaikkea ymmärtämään. Tällaisen tavallisen katsojan näkökulmasta Frank on kuitenkin kokemisen arvoinen. Omalla tavallaan se lisää tietoisuutta musiikkimaailmasta ja tarjoaa sinne ainakin mielenkiintosia pilkahduksia. Suosittelen elokuvaa kaikille, jotka osaavat lausua oikeaoppisesti bändin nimen Soronprfbs sekä muille hieman erilaista elokuvakokemusta hakeville. | |
| Overall | |
|---|---|
| Kokonaisarvosana. | |
Henkilöt: carla azar, domhnall gleeson, francois civil, maggie gyllenhaal, michael fassbender, scoot mcnairy