VALIKKO

Birdman (The Unexpected Virtue of Ignorance) – Lintumies

Entinen filmitähti Riggan Thomson (Michael Keaton) ei pärjää kovin hyvin nykyisessä elämässään. Menestys ei ota tullakseen, eikä matti kukkarosta hävitäkseen ja edessä onkin nyt itse sovitetun ja käsikirjoitetun näytelmän ’What We Talk About When We Talk About Love’ ensi-ilta Broadwayllä. Näytelmän pääosassa pyörivät Rigganin lisäksi tämän tyttöystävä Laura (Andrea Riseborough), joka on myös päättänyt, että nyt on oikea aika kertoa hänen olevan raskaana, Broadwayn ensikertalainen Lesley (Naomi Watts) ja hänen ystävänsä Mike (Edward Norton). Riggania avustaa hänen tyttärensä Sam (Emma Stone). Sekainen soppa harjoituksista ja niissä sattuneista haasteista saa Rigganin lakimies-tuottaja-ystävän Jaken (Zach Galifianakis) hermovaurion partaalle.Näytelmä onnistuessaan olisi Rigganin paluulippu takaisin julkisuuden myönteisiin valoihin, joten oudosti edessä onkin paluu menneisyyteen, oman egon kohtaaminen ja kuuluisaksi tulleen Birdmanin omaan lokeroonsa laittaminen. Tämän tekee erityisesti mielenkiintoiseksi se, että Riggan uskoo omaavansa telekineettiset taidot.

Näyttelijöiden puolesta elokuvan satiirii supersankareita kohtaan on mielenkiintoinen. Valkokankaalla nähtävistä sankareista ja sankarittarista kolme on ollut mukana suurissa block-buster-supersankari-elokuvissa. Mr. Keaton näytteli aikoinaan Batmania, Mr. Norton Hulkia ja Ms. Stone on nähty uusimmissa Spider-Man-elokuvissa. Entisten roolien taakoista irtautuminen on hankalaa ja sen osoittaa myös hyvin Birdman, missä Rigganin korviin menneisyyden suloääni kuiskiin hänen sankarihahmonsa Birdmanin (Christian Bale?? mikäli tunnistin äänen oikein) varjo, joka kehoittelee näyttelijää palaamaan tutun ja turvallisen Birdmanin pariin.

Valkokankaan valloittajista kaikki näyttelijät tekevät hyvää työtä, mutta elokuva kuuluu kokonaan Mr. Keatonille. Näyttelijä vie elokuvaa voimallisesti ja uskottavasti eteenpäin, pitäen välillä kolleegoitaan enemmän statisteina kuin vertaisiana näyttelijöinä. Eikä tämä ole lainkaan paha asia. Kaikki saavat toki valkokangasaikansa ja osuutensa näpsäkästä dialogista, joten tasa-arvoisuus on siinä mielessä taattu. Mutta tosiasia on, että Mr. Keaton loistaa pääosassa kirkkaasti ja kauas sekä vakuuttaa katsojia hänen komedian ja draaman tajullaan kahden tunnin ajan.

Ohjaaja Mr. Alejandro González Iñárritulla on ollut taatusti hauskaa tämän leffan tekemisessä. Tekele ainakin eroaa reippaasti miehen aiemmista tuotannosta: Babel, 21 Grams ja Biutiful. Elokuva toki pitää edelleen sisällään synkkäsävyistä tunnelmaa, mutta samaan aikaan se on hauska, nöyrä ja erittäin viihdyttävä. Soisinkin ohjaajan jatkavan tällä suunnalla, mikäli muutkin tuotokset tulevat olemaan Birmanin tasoisia. Ohjaaja on onnistunut vangitsemaan valkokankaalle sen parodian, mitä valkokankaan valloittajilta vaaditaan, mitä heille esitetään ja mitä he itse haluaisivat tehdä. Näyttelijöiden halu tehdä taidetta omilla ehdoillaan välittyy oikeassa elämässä katsojille lähinnä itsenäisten elokuvien kautta. Soisinkin niiden saavuttavan enemmän huomiota ja katsojia valtavirran popcorn-leffojen keskuudessa. Birdmanin kohdalla katsoja saa kuitenkin ihan itse valita satiirinsa kohteet ja naurutavan.

Suohon uppoaminen tai sieltä nouseminenwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
nousee keskeiseksi teemaksi Birdman-elokuvassa. Ohjaaja Mr. Iñárritu on tehnyt aiemmista elokuvistaan vahvasti poikkeavan ja viihteellisen esityksen yhden miehen ponnisteluista päästä uudelleen pinnalle. Tämä on onnistunut erinomaisesti. Elokuvassa esitetään mielenkiintoista ja asiallista kritiikkiä näyttelijätyön kuvauksesta sekä pohdintaan uudelleen pinnalla pääsemisen tuskallista polkua. Birdman ei ole mikään rauhallinen, rentouttava elokuva, jonka aikana saisi heitellä aivoja narikkaan tai tekstareita tutuille. Sen sijaan se haastaa katsojansa keskittymään kunnolla elokuvan tarinaan ja sen etenemiseen. Birdman on täynnä hyvää dialogia, mielenkiintoisia käänteitä ja yllättävää loppua. Suosittelen elokuvaa kaikille, jotka kaipaavat hieman erilaista mutta hauskaa elokuvakokemusta.
Overallwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Kokonaisarvosana.

Birdman-elokuva kuvasi hyvin sitä tunnelmaa, mikä voi esiintyä näyttelijöiden parissa heidän yrittäessään irtautua popcorn-leffojen leimasta ja hakiessa tunnustusta näyttelijänä joko teatterin lavalla tai itsenäisten elokuvien parissa. Tässä kohtaa jätän Broadway-tuotannot omaan arvoonsa ja keskityn niihin itsenäisiin elokuviin. Voi olla, että suurimmalla osalla katsojista ei ole niitä kohtaan suuria mielenkiintoja tai intohimoja, mutta ajatusmaailma voisi olla kuitenkin muuttamisen arvoinen. Elokuvan myymisessä mainoskamppanjalla on oma tärkeä osuutensa, mutta sosiaalisen median aikakaudella myös puskaradio on yllättävän vaikuttava. Valkokankaalla onkin nähty paljon elokuvia, jotka kriitikot lyttäävät, mutta katsojat rakastavat sekä tietenkin niitä täydellisiä yllättäjiä.

Seuraavaan olenkin koonnut mielenkiintoisen listan kuluneilta vuosilta siitä, mitkä elokuvat ovat aloittaneet taipaleensa sieltä pienten budjettien parista ja joihin studiot eivät välttämättä ole uskoneet menestyksen saavuttamisessa. Joukossa on monia omia suosikkejani ja sitten tietenkin niitä, joista en pidä mutta nostan kuitenkin hattua valkokankaan yllättävästä valloittamisesta.

  • Rocky (1976): $1 miljoonaa – tuotto $225 miljoonaa
  • Mad Max (1979): $400.000 – tuotto $100 miljoonaa
  • The Terminator (1984): $6.5 miljoonaa – tuotto $78 miljoonaa
  • Sex, Lies, and Videotape (1989): $1.2 miljoonaa – tuotto $24 miljoonaa
  • The Full Monty (1997): $3.5 miljoonaa – tuotto $257 miljoonaa
  • Good Will Hunting (1997): $10 miljoonaa – tuotto $225 miljoonaa
  • The Blair Witch Project (1999): $750,000 – tuotto $140 miljoonaa
  • Billy Elliot (2000): $3 miljoonaa– $109 miljoonaa
  • Crouching Tiger, Hidden Dragon (2000): $17 miljoonaa – tuotto $128 miljoonaa
  • Saw (2004): $1,200,000 – tuotto $103 miljoonaa
  • Fahrenheit 9/11 (2004): $6 miljoonaa – tuotto $222 miljoonaa
  • March of the Penguins (2005): $8 miljoonaa – tuotto $127 miljoonaa
  • Once (2006): $160,000 – tuotto $20 miljoonaa
  • Juno (2007): $7 miljoonaa – tuotto $231 miljoonaa
  • Hot Fuzz – Budget (2007): $8 miljoonaa – tuotto $80 miljoonaa
  • Slumdog Millionaire (2008): $15 miljoonaa – $337 miljoonaa
  • Paranormal Activity (2009): $15,000 – tuotto $193 miljoonaa
  • Chronicle (2012): $12 miljoonaa – tuotto $126 miljoonaa
  • The Best Exotic Marigold Hotel (2012): $10 miljoonaa – tuotto $ 134 miljoonaa
  • Magic Mike (2012): $7 miljoonaa – tuotto : $167 miljoonaa
  • The Purge (2013): $3 miljoonaa – tuotto $39 miljoonaa
Osastot: Draama, Leffat
Henkilöt: , , , , ,
Kommentit

Vastaa