Katolilaisella pariskunnalla Mr. Claude Verneuililla (Christian Clavier) ja hänen vaimollaan Mariella (Chantal Lauby) on neljä ihastuttavaa tytärtä: Isabelle, Odile, Ségolène ja Laura. Kunnon katolilaisten vanhempien tavoin, he toivovat tyttäriensä naivan kunnon katolilaisen ja ranskalaisen miehen. Yksi tytär toisensa jälkeen kuitenkin pettää vanhempansa tällä uralla. Isabelle (Frédérique Bel) nai arabimuslimin Rachid Ben Assemin (Medi Sadoun), Odile (Julia Piaton) puolestaan nai juutalaisen David Benichoun (Ary Abittan) ja Ségolène (Émilie Caen) päätyy yhteen kiinalaisen Chao Lingin (Frédéric Chau) kanssa. Kaikki toivo onkin laitettu perheen nuorimman tyttären Lauren (Élodie Fontan) harteille, joka ilahduttaa vanhempiaan kertomalla naivansa katolilaisen Charlesin (Noom Diawara). Asiat kuitenkin mutkistuvat, kun selviää, että Charles on kotoisin Norsunluurannikolta ja hänen isänsä André Koffi (Pascal Nzonzi) on yhtä ennakkoluuloinen ulkomaalaisia kohtaan kuin Verneulien pariskunta on vävypoikiaan kohtaan.
Käsikirjoittaja-ohjaaja Mr. Philippe de Chauveron on kaivanut komeroistaan kaikki mahdolliset ennakkoluulot, mitä vain on saanut käsiinsä ja on muokannut niistä vitsejä. Elokuva alleviivaa ohjaajan tahtiin ranskalaisen yhteiskunnan monikulttuurisuutta ja sitä, mitä oikein tapahtuu kun perheet monikulttuuristuvat. Samalla se pyrkii osoittamaan, että meissä kaikissa virtaa sama veri ja rasismia voidaan kokea rintaman molemmin puolin – ihan hyvällä syyllä tai ilman sitä. Vaikuttaa myös siltä, että ohjaaja-käsikirjoittaja Mr. de Chauveron on yrittänyt tasapainoilla elokuvien Who’s Coming to Dinner ja Father of the Bride välillä. Yrityksestä on kiitettävä, lopputulos jääköön katsojan päätettäväksi. Varmaa on kuitenkin se, että elokuva ei onnistu tuomaan kulttuurien välistä eroa samalla lailla esille, miten elokuvassa Intouchables – Koskemattomat (2011) tehtiin.
Ranskalaista häähumua on kuitenkin kiitettävä siitä, että se edes yrittää osoittaa ihmisten samanlaisuutta rodusta tai uskonnosta riippumatta. Tämä siitäkin huolimatta, että elokuvassa alleviivataan näitä ylitse sen oman tarpeen. Dialogikin vaikuttaa rakentuvan vain ja ainoastaan rasismista puhumisen ympärille.Sitäkin mielenkiintoisempaa on kuitenkin se, että elokuva ei kuulemma pääse levitykseen englanninkielisissä valtamaissa kuten Yhdysvalloissa tai Iso-Britanniassa. Maiden elokuvajakelusta vastanneet ihmiset eivät usko sen sanoman sopivan sinne, elokuva on kuulemma liian rasistinen eivätkä he usko katsojiensa pystyvän nauramaan juutalaisille, arabialaisille, kiinalaisille tai mustaihoisille. Tämä on mielestäni sääli, sillä Ranskalaista häähumua tekee kaikkea muuta kuin provosoi rasismia. Toisaalta rasimin olemassaolo on kyllä katsojan itsensä päätettävissä, itse en koe asenteideni muuttuneen kielteisemmiksi elokuvan myötä. Minua ainoastaan harmittaa se, että elokuva on tungettu täyteen rasismiin sekä uskontoihin ja kulttuureihin liittyviä piirteitä. Vähempikin määrä oli riittänyt asian esille tuomiseksi.
Leffaa on markkinoita lausauhduksella: ”Herran tähden, mitä me olemme tehneet ansaitaksemme tämän!” ja katsoja voi kyllä välillä esittää tämän saman kysymyksen itselleen. Jotkut vitsit kyllä osuvat nauruhermoon, mutta osa menee myös huonon maun puolelle. Ehkä elokuvaa olisikin paras katsoa aivot narikassa ja tyytyä siihen.
| Neljät häät |   |
|---|---|
| ja yhdet sopeutumisvaikeuksiset appivanhemmat. Ranskalaista häähumua suorittaa tehtävänsä hyvin, se viihdyttää, etenee reippaasti ja jättää katsojan – hyvällä onnella – pohtimaan omia ennakkoluulojaan. Mihinkään pintaa syvällisempään pohdintaan elokuvassa ei päästä ja suklaanväristen vauvojen ajattelu ei tätä myöskään vahvista. Ehkäpä se onkin elokuvan tarkoitus, osoittaa, että me kaikki olemme loppujen lopuksi samanlaisia väristä tai uskonnosta riippumatta. Suosittelen leffaa kevyeksi tammikuun säiden piristäjäksi. Luvassa on taatusti ikimuistoiset häät, mielenkiintoinen matka sinne ja ennenkaikkea appivanhempien tuskien taival tyttäriensä keskellä. | |
| Overall | |
|---|---|
| Kokonaisarvosana. | |
Osastot: Kevyttä katseltavaa, Leffat