Paddington on Harry Potterin tuottajan elokuva nuoresta karhusta, joka matkustaa Perun perukoilta Lontooseen etsimään uutta kotia. Marmeladivoileipiä rakastava karhuherra päätyy Paddingtonin juna-asemalle, kaulassaan lappu: ”Huolehtikaa tästä karhusta. Kiitos.” Alku ei vaikuta kovin lupaavalta, mutta onneksi hätiin tulee Brownien perhe. Perheen isä Henry (Hugh Bonneville) haluaa päästä karhuherra Paddintonista (Ben Whishaw) eroon mahdollisimman pian, mutta hänen vaimonsa Mary (Sally Hawkins) lämpenee nopeammin yhdessä perheen lapsien Judyn (Madeleine Harris) ja Jonathanin (Samuel Joslin) Paddingtonin olemassaololle. Mutkia idyllisen perhe-elämän saavuttamiseen tarjoilee kuitenkin Brownien naapuri Mr. Curry (Peter Capaldi) ja Lontoon luonnontieteellisessä museoss eläimiä täyttävä Milicent Clyde (Nicole Kidman). Lopullisen totuuden karhuherran paikasta kuitenkin kertoo Brownien perheessä oleva rouva Bird (Julie Walters).
Karhuherra Paddington (Paddington Bear) näki maailmanvalon ensimmäisen kerran vuonna 1958 lastenkirjassa: A Bear Called Paddington. Sen kynäilijät Mr. Michael Bond ja Ms. Peggy Fortnum eivät varmasti arvanneet millaisen klassikon tulivat luoneeksi. Mr. Bond kertoo innoituksen Paddingtoniin tulleen kaupan hyllyllä olleesta ainoana jäljellä olevasta nallekarhusta, jonka he ostivat koska ajattelivat sen olevan yksinäinen. Kaikkien nallekarhujen suurimpana kannattajana olen täysin myyty tämän myötä ja tunnustan tuntevani samanlaista kaihonkaipuuta pelastaessani itselleni myös yksinäisiä nallekarhuja kaupan hyllyiltä. Onneksi raja ja aikuisuus on nyt kuitenkin tullut vastaan.
12:sta suomennetun kirjan lisäksi karhuherra Paddingtonista on tehty kolme televisiosarjaa, nukkeanimaatio ja piirrossarjoja. Ja uskoisikin nyt nähdyn elokuvan vain entisestään lisäävän katsojien / lukijoiden sympatioita tätä pientä ja tarmokasta karhuherraa kohtaan. Ja niissä merkeissä jokainen voikin sitten klikata itsensä tänne (http://www.paddington.com/global/home/) tutustumaan tähän karhuherraan lisää.
Kenelle karhuherra Paddingtonin seikkailut sitten sopivat? Varmasti ikärajan puitteissa kaikille. Haloota on nostettu elokuvan muutamista ikävistä kohdista, mutta elokuvalla on kuitenkin onnellinen loppu, joten vastoinkäymiset ja ikävät seikkailut jäävät kyllä varmasti mieltä painamasta. Ja viimeistään kuubalainen musiikkiryhmä ryhmittää niin katsojan kuin Paddingtonin oikeaan mielentilaan. Leffan syvällisempänä sanomana uuden kodin löytymisen ja elämisen uskaltamisen lisäksi voisi ajatella olevan sulautuminen massaan. Elokuvassa todetaankin hyvin, että In London nobody’s alike, which means everyone fits in. Tämän soisin sopivan mihin tahansa yhteisöön, olipa se sitten suuri tai pieni.
Paddingtonista aiemmin pitäneet ihmiset voivat pettyä hieman elokuvan myötä – itselleni kävi täysin päinvastain. Pidin elokuvasta paljon enemmän kuin Paddington animaatioista tai kirjoista. Pidin myös siitä, että elokuvan tekijät olivat hienovaraisesti saaneet ängettyä Paddingtonin seikkailuihin mukaan Lontoon pakollisia maisemia. Mutta toivon myös, että elokuva jää yhteen Paddingtonin seikkailuun valkokankaalla. Marmeladista hatussa ja arkisesta kohelluksesta ei saa toista kunnon elokuvaa ilman parempaa panostamista juoneen.
| Lämmintä läsnäoloa |    |
|---|---|
| ja oman kodin löytymistä. Paddington on ihastuttava, hyväntuulinen ja lapsirakas elokuva. Mukana on toki jännittäviäkin momentteja, mutta ne eivät jää päähän pyörimään. Sitä enemmän siellä hyörii Paddingtonin mukanaan tuoma slap-stick komiikka ja hyvä mieli. Suosittelen elokuvaa kaikille karhuherran vanhoille ja uusille ystäville. | |
| Overall | |
|---|---|
| Kokonaisarvosana. | |