Historiallisiin koukeroihin ihastunut maanläheinen kahden varhaisteinin Zoen ja Hortensian äiti Joséphine Cortès (Julie Depardieu) elää Pariisin lähiössä yhdessä miehensä Antoinen (Samuel Le Bihan) kanssa. Parisuhde kuitenkin kokee ongelmia, kun mies jää rysän päältä kiinni. Siipan karatessa Afrikkaan perustamaan krokotiilifarmia Josephinelle jää vain iso laina maksettavaksi. Edessä onkin haamukirjoittaksi ryhtyminen sosiaalisesti aktiiviselle sisarukselle Irikselle (Emmanuelle Béart). Sopimuksen mukaan Josephine saa rahat ja Iris kaiken kunnian. Mukaan on saatu vielä lisää koukeroita Josephinen tavatessa mielenkiintoisen nuoren Lucan (Quim Gutierrez) kirjastossa lähdeaineiston hankinnan keskellä ja Iriksen lakiaviomiehen Philippe Dupinin (Patrick Bruel) mielipiteiden kautta.
Näiden kiemuroiden lisäksi valkokankaalla nähdään jos jonkinlaista sivujuonen alatynkää. Mukaan on saatu kyttääviä puolisoita, pinnan alla piileviä salaisuuksia, oman egon kohottamista valheellisin keinoin ja eksoottisia maisemia. Aika hyvin ranskalaiselta elokuvalta, joka yleensä tyytyy pyörimään kotinurkissa. Ja ennen kaikkea luvassa on myös hyvin hollywoodmainen happy-end, joka olisi saanu tällä tasolla saavuttamatta. Samoin olisin suosiolla jättänyt joitakin sivujuonia omille raitelleen pysyvästi ja keskittynyt enemmän Jon ja Iriksen välisiin suhteisiin ja heidän yhteistyöstään lähtevään sekametelisoppaan.
Uteliaille kerrottakoon, että elokuvan nimi tulee Antoinen ja hänen uuden rakastajansa tavoitteesta perustaa tuottava krokotiilifarmi Afrikkaan. Ilmeisestikin keltasilmäiset krokotiilit ovat tuottoisa bisnes – ainakin paperilla. Mutta siinäkään kaikki ei suju välttämättä ihan suunnitelmien mukaan.
Ohjaaja Ms. Cécile Telerman on onnistunut tekemään aikuisen version Bridget Jonesin päiväkirjoista. Miehet eivät tästä leffasta välttämättä kovasti innostu, mutta siitä huolimatta se toimii varmasti oivallisena treffi-leffana. Valkokankaalla on luvassa niin pehmeää höttöä, että se jättää katsojan jollakin asteella hyvän tuuliseksi.
| Myönteinen yllätys elämisen vaikeudesta |   |
|---|---|
| vaikka Krokotiilin keltaiset silmät ei oikein osaa päättää kenen tarinaa se haluaa kertoa ja miksi, se tarjoaa koko rahan edestä viihdettä. Mielestäni tämä hyvin ranskalaiselta elokuvalta, joka tuntuu välillä junnaavaan omissa nurkissaan. Ikäviä asioista käsitellään elokuvassa pintapuolisesti, paha saa tavallaan palkkansa ja ahkeruudesta palkitaan. Vaikka sen viisaan ja vilmaattisen osaksi oli jälleen kerran edustaa sitä rumaa sisarusta. Tuhkimo-tarinaksi elokuvasta ei vielä ole, mutta hyvää ajanvietettä se on. Suosittelenkin elokuvaa kaikille kevyen ranskalaisen elokuvan ystäville. Ääntämystä on kiva kuunnelle ja samalla miettiä, että miten Josephinelle oikein mahtaa käydä. | |
| Overall | |
|---|---|
| Kokonaisarvosana. | |