Tässä tämä bloggari sitten yrittää sivistää itseään uusimman omaelämänkerrallisen katsannon kanssa. Elokuva perustuu elokuvantekijän Mr. Alejandro Jodorowskyn (1929 – ) henkilökohtaisiin lapsuuden kokemuksiin Tocopillasta pohjois-Chilestä. Elokuvassa nähdään viitteitä siihen, mikä aikoinaan innoitti miestä elokuvan pariin ja tämän taiteen lajin ilmaisuun. Se sivistämisen osuus tämän bloggarin kohdalla tulee elokuvassa mukana olevista metaforioista, mytologiasta ja runoudesta, joiden tulkinnassa minulla on aina ollut hieman tavallista enemmän haastetta. Onneksi elokuvassa on myös tarjolla sitä hieman perinteisempää juonta, että päätään ja harmaita aivosolujaan ei tarvitse raapia koko elokuvan ajan.
Perinteinen juoni keskittyy nuoren Alejandro elämän seuraamiseen ja hänen autoritaarisen isänsä Jaimen (Brontis Jodorowsky) vaikutteisiin nuoreen poikaan. Alejandon äiti Sara (Pamela Flores) pitää poikaansa oman isänsä inkarnaationa. Perheen pää Jaime puolestaan haluaa tehdä pojastaan miehen niin fyysisesti kuin henkisestikin. Kaiken tämän perhedraaman taustalla vaikuttaa yhtä aikaa myös Chilen poliittinen epävakaus ja vallankumouksen uhka.
Ohjaaja Mr. Jodorowsky tuntuu viskelevän kaikkea mahdollista yhtä aikaa valkokankaalle katsojan sulatettavaksi. Ihmeellistä kyllä tämä ei saa aikaiseksi vuosisadan päänsärkyä, vaan asiat löytävät omat paikkansa. Oikeasti olen yllättänyt tästä, sillä odotin elokuvan olevan paljon vaikeaselkoisempi. Sen sijaan sainkin nauttia visuaalisesti kauniista esityksestä, joka vetää vertoja ohjaaja Mr. Tarsem Singhin elokuvalle The Fall (2006). Toisaalta Mr. Tarsem aikoinaan panosti paljon omaa rahaa The Fall -elokuvaan saadakseen siinä esiin oman visionsa ja sama trendi on varmasti ollut myös mielessä Mr. Jodorowskyllä.
Elämän tanssi -elokuva ei suureksi yllätyksekseni vaadi mitään suurta Mr. Jodorowskyn aiempiin teoksiin perehtymistä miehen ohjaustyyliä ymmärtääkseen, vaan elokuva vaan vie jotenkin mukanaan. Siitä on kuitenkin havaittavissa ohjaajan tuotoksille tyypillisiä elementtejä, kuten mystiikkaa, surrealismia ja mielenkiintoista komiikkaa yhteiskunnallisen kritiikin keskellä. Mukana on myös kohtauksia, joita voi kuvitella löytävän vain Mr. Jodorowskyn elokuvista, mutta niiden selvittämisen jätän katsojalle nähtäväksi. Huolimatta elokuvan aggressiivisesta sanomasta, se jättää enemmän lempeän kuin loukkaavan jälkihehkun. Ja näissä merkeissä olisi ihastuttavaa nähdä miehen seuraavakin elokuva.
| Myönteinen yllätys |   |
|---|---|
| joka yllätti katsojan monella eri taholla. Poliittisesta ja yhteiskunnallisesti kritiikistä huolimatta Elämän tanssi -elokuva ei moralisoi tai esittele juonellisesti poliittista vehkeilyä, vaan pikemminkin yhden miehen vimmaa muuttaa maataan sekä siinä samalla kasvattaa poikaa. Tämä kasvattaminen puolestaan muokkaa tästä nuoresta pojasta ohjaajan, jonka elokuvista saamme nyt nauttia. Siinä mielessä elokuva ehkä sopii innoittajana kaikille taiteensa parissa tuskaileville. Visuaalisesti elokuva oli ilahduttavaa seurattavaa, se vei katsojan mukanaan unenomaisten ja yliluonnollisten piirteidensä kanssa ja jätti mielenkiintoisen jälkimaun. Elokuvan traileri ei millään muotoa tee riittävästi oikeutta tälle leffalle, joten älä anna sen estää itseäsi leffasaliin pyrkimisestä. Valkokankaalta ei tarjoilla mitään perinteistä ja selvää soppaa. Mutta siitä huolimatta elokuvasta kyllä selviää hengissä. Suosittelenkin elokuvaa kaikille, jotka hakevat sitä erilaista elokuvaa ja uutta asioiden ilmaisutapaa. Kaikkea sitä on Elämän tanssissa tarjolla. | |
| Overall | |
|---|---|
| Kokonaisarvosana. | |