Outin Leffaopas

Ohjaaja Mr. Christopher Nolan on jälleen tehnyt elokuvan, jonka pääjuonen selittäminen on haasteellista. Sitä voi kuitenkin yrittää kuvata eräänlaisena sci-fi (yllätys, yllätys) elokuvana, jossa ryhmä tiedemiehiä yrittää madonreiän kautta hankkia uuden elinpaikan kuolevan maapallon ihmisille. Mutta kuten nolanismiin kuuluu, mikään ei ole näin yksinkertaista rinnakkaisten todellisuuksien ja aikamatkailun parissa. Elokuvassa leskeksi jäänyt ja maanviljelijäksi ryhtynyt entinen NASA:n pilotti Joseph Cooper (Matthew McConaughey) yrittää selvitä hengissä kahden pienen lapsensa Murphyn (Mackenzie Foy) ja Tomin (Timothée Chalamet) kanssa. Elämä ja selviytyminen heittää miehen kuitenkin yhteen NASA:n jäämistön edustajien Amelia Brandin (Anne Hathaway) ja hänen isånsä professori John Brandin (Michael Caine) sekä laivaston TARS-robotin kanssa. He houkuttelevat miehen maapallon pelastusretkelle madonreikien maailmaan yhdessä Amelian, robottien TARS ja CASE sekä kahden muun tiedemiehen Doylen (Wes Bentley) ja Rothin (David Gyasi) kanssa. Tämän tehtävän edessä Joseph jättää lapsensa appensa Donaldin (John Lithgow) hoiviin luvaten palata joku päivä takaisin.

Tämän lisäksi valkokankaalla tapahtuu paljon niin avaruudessa kuin maan päälläkin, mutta niiden asioiden seuraamisen jätän katsojalle selvitettäväksi. Oman panostuksensa tuolloin asioiden selvittämiseen antavat tohtori Mann (Matt Damon) sekä aikuisiksi kasvaneet Murph (Jessica Chastain) ja Tom (Casey Affleck). Painolastia kärryssä pysymisen lisäksi elokuvalle on ainakin annettu siinä mukana olevien taitavien näyttelijöiden ja ohjaajan kautta. Odotuksia sai luvan kanssa pitää korkealla. Valkokankaalla tavattavista näyttelijöistä jokainen hoitaa osuutensa erittäin hyvin ja uskottavasti, vaikkakin välillä joutuu haukkomaan henkeään näyttelijävalintojen yllätyksellisyydestä.

Aikamatkailusta, madonrei’istä, Einstein-Rosenin sillasta ja rinnakkaisista todellisuuksista kiinnostuneet ihmiset todennäköisesti tästä elokuvasta vaikka se täyttää myös taiteellisen vapauden piirteet olemalla täynnä hömppää. Se käsittelee asioista, joista edelleenkin väitellään suhteellisuusteoriassa minua viisaampien parissa ja joita minun antiavaruudellinen käsityskykyni ei ymmärrä. Onneksi tämä ei kuitenkaan estä elokuvasta nauttimista. Tiedonjanoisille kuitenkin kerrottakoon, että oikeassa elämässä teoriassa madonreikiä voi olla olemassa, joskin kuitenkaan hyväntahtoisia. Ne eivät kuitenkaan todennäköisesti pysy niin kauaa auki, että niiden kautta voisi harrastaa matkailua paikasta A paikkaan B. Elokuvissa kävijöiden iloksi mielikuvituksessa kaikki on kuitenkin mahdollista ja siten pitkät matkat tähtien välillä sujuvat vikkelään niitä hyödyntämällä.

Interstellar-elokuvan lisäksi madonreikiä ja niiden hyväksikäyttöä on pongailtavissa muun muassa seuraavista elokuvista ja televisiosarjoista: Babylon 5, Stargate, Farscape, Hitch Hiker’s Guide to the Galaxy, Doctor Who, Bill & Ted’s Excellent Adventure, Star Wars, Star Trek, Thor ja The Avengers. Näitä enemmän Interstellar esittelee kunnioittavasti erilaisia ajatuksia ajasta ja avaruudesta, mutta samalla kaivaa kaikille esittämilleen olettamuksille kuoppaa alleen. Elokuvan lopussa tuntuukin siltä, että 1 + 1 ei ole 2 vaan pikemmin K. Ja tämä voi kyllä osin johtua siitä, että astrofyysikko Mr. Kip Thorne sai sanoa sanasensa avaruustieteestä ja modernista fysiikasta.

Ohjaaja Mr. Christopher Nolanin elokuvat voivat olla välillä hyvinkin steriilejä ja aivotyötä vaativia, eikä Interstellar ole tästä suuri poikkeus. Mutta tämän lisäksi siitä huokuu lämminhenkisyys perheen isän lähtiessä avaruuteen etsimään ratkaisua maapallon ja perheensä pelastamiseen. Odotin kuitenkin reippaasti enemmän miehen visuaalisen ja sfi-kiinnosteisen mielen vuoksi. Ehkäpä sitten siinä seuraavassa elokuvassa.

Tieteellistä hömppää

Interstellar-elokuvalla on kaikki mahdollisuudet tuottaa katsojalle huikesti 'wau'-elämyksiä, mutta samalla se haastaa katsojan seuraamaan kahta eri aikakautta rinnakkain aikavääristymien kautta. Itselläni oli alkuun hieman vaikeuksia teorian mukana pysymisessä, mutta annettaessa elokuvan itsessään puhua, asian voi painaa villaisella tai sukeltaa suosiolla sinne madonreikään. Elokuva täyttää nolamismin piirteet suhteellisen hyvin. Se on upea ja visuaalisesti hengästyttävä. Visuaaliset efektit ovat jälleen omaa luokkaansa ja juonestakin pääsee kiinni jossain vaiheessa. Elokuva kuuluu selvästi nähdä mahdollisimman isolta valkokankaalta, että se pääsisi kunnolla oikeuksiinsa ja ansaitsisi kaikki mahdolliset pisteensä ilman hieman tönkköä loppuratkaisua. Pääasiallisesti ohjaaja Mr. Nolan kuitenkin tarjoilee katsoojalle juuri sitä, mitä hän haluaa. Mukaan on tämän lisäksi kuitenkin saatu myös huumoria yllättäviin kohtiin. Sci-fi teemansa lisäksi Interstellar tarjoaa myös sitä perinteistä vanhemman ja hänen lapsiensa välistä kiintymystä sekä jälkikasvusta huolehtimista. Suosittelen elokuvaa kaikille Mr. Nolanin töiden ystäville. Interstellar-elokuvan parissa aika ei varmasti käy pitkäksi, eikä mielikuvistus tule totaalisesti tyrmätyksi.

Overall
Kokonaisarvosana.

Jos elokuvien maisemiiin haluat mennä nyt voit ihan hyvin suunnata Islantiin. Viime vuosina valkokankaalla nähdyistä leffoista yllättävän moni on kuvattu siellä. En tiedä voiko tästä buubista kiittää Bond-elokuvia: A View to a Kill (1985) ja Die Another Day (2002) sekä Lara Croft: Tomb Raider (2001) -elokuvaa vai sitä, että maassa voi olla edullista tehdä elokuvia. Mutta maa on kuitenkin suosittu sen maaston vuoksi, mistä näkyy hyviä esimerkkejä seuraavissa rainoissa:

• Journey to the Center of the Earth (2008)
• Faust (2011)
• Prometheus (2012)
• Star Trek Into Darkness (2013)
• The Secret Life of Walter Mitty (2013)
• Thor: The Dark World (2013)
• Oblivion (2013)
• Noah (2014)
• Land Ho! (2014)