Tracks elokuva kertoo Ms. Robyn Davisonin (Mia Wasikowska) tekemästä 2.700 kilometrin matkasta – jalkaisin ja parin kamelin avustuksella – Australian halki vuonna 1977. Matkaa dokumentoi aina sovituissa kohtaamispaikoissa National Geographic -lehden valokuvaaja Rick Smolan (Adam Driver). Innostusta matkaan löytyi naisen halusta paeta tylsää arkea ja tutustua siinä samalla itseensä.
Ohjaaja Mr. John Curran on ollut aikamoisen haasteen edessä tämän elokuvan parissa. Miten tehdä mielenkiintoinen elokuva naisesta, muutamasta kamelista Dookiesta, Bubista, Zellystä ja Goliathista sekä uskollisesta Diggity-koirasta ja tylsästä useita kuukausia kestäneestä matkasta Australian autiomaan halki. Ja ennen kaikkea miten tehdä se mielenkiintoiseksi, kun pääosassa pörrää yksi hieman pökkelöstä näyttelemisestä moitittu nainen. Kaikki, jotka tätä väittävät saavat nyt kuitenkin luvan muuttaa mielensä, sillä suuremman dialogin puuttuessa Ms. Wasikowskan kasvot puhuvat omaa tunteellista kieltään.
Oikeassa elämässä Ms. Davisonilla ei ollut tarkoitusta raportoida matkastaan, mutta lopulta hän suostui tekemään niin ja tätä kautta myös valkokankaalla nähdään satunnaista vuorovaikusta muidenkin kuin eläinten kanssa. Lehdessä vuonna 1978 julkaistu artikkeli herätti kuitenkin niin paljon mielenkiintoa, että Ms. Davison päätti muuttaa retkipäiväkirjansa romaanin muotoon. Kirja oli aikoinaan hyvin suosittu naislukijoiden keskuudessa. Syytä tähän voi jokainen miettiä itse. Yhdeksi sellaiseksi on ehdotettu naisen suorittamaan itsenäistä matkaa villin luonnon parissa. Mutta ehkä sitäkin suurempi syy löytyy naisen kirjoittamistyylistä, jossa hän paljastaa epäonnistumisen ja matkan kesken jäämisen pelkonsa koko kansan luettavaksi.
Some nomads are happy wherever they wander, some nomads can never find happiness. Robyniin vaikuttaa pätevän tämä viimeinen osuus edellisestä lauseesta. Matka keskellä ei mitään ei ole varsinaista sielun sinfonian säveltämistä, vaan pikemmin omaan yksityiseen rauhaa pakenemista. Se toki voi olla myös onnellinen tila. Nomadisesta ajattelusta kiinnostuneille suosittelen aiheesta kirjoitettuja kirjoja. Oman tutkimusmatkansa voi aloittaa vaikka Päivi Kanniston kirjasta Elämäni nomadina.
– – – Vapaus on oppimista, itsensä jatkuvaa koettelua, uhkapeliä. Se ei ole turvallista. Opin käyttämän pelkojani aistinlautoina sen sijaan, että kompastelin niihin, ja parasta mitä opin oli nauraminen. Tunsin itseni voittamattomaksi ja koskemattomaksi. Olin löytänyt itsestäni uusia piirteitä ja uskoin nyt voivani rentoutua. Autiomaalla ei ollut minulle mitään muuta opetettavaa. Halusin muistaa kaiken. Halusin muistaa juuri sen paikan, mitä se minulle merkitsi ja kuinka olin sinne tullut. Halusin takoa sen kaiken niin tiukasti päähäni, etten ikimaailmassa unohtaisi. – – – Robyn Davison
| Itseä etsimässä keskellä ei mitään |   |
|---|---|
| Tracks-elokuvassa ei tapahdu kovin paljon, ja se mikä tapahtuu on aika hidasta. Sen sijaan elokuva antaakin mahdollisuuden Australian aavikon maisemien katseluun ihan rauhassa muutamien satunnaisten ikimuistoisten tapahtumien rinnalla. Elokuva ei ole mikään sentimentaalinen pläjäys, vaan pikemminkin kuvaus yksinäisyyden käsittelystä, hiljaisesta sankaruudesta ja oman itsensä löytämisestä. Katsojan näkökulmasta tämä on mielenkiintoista, sillä me tarkkailemme Davisonia ainakin osittain outona ihmisen erämaan ylittämisen vuoksi. Omasta mielestään daami puolestaan oli se järkevä ja tasapainoinen, muiden ollessa epänormaaleja. Ikävä kyllä tämä naisen suorittama syvällinen itsepuhelu ei nouse samalla lailla elokuvassa esille kuin kirjassa, minkä vuoksi elokuva menettää osin merkitystään. Suosittelen elokuvaa kuitenkin kaikille itseään etsiville ihmisille, jotka haaveilevat sen oman elämän tarkoituksen löytämisestä. Samanlainen nomadinen vaellus ei ehkä ole tarpeen, mutta kyllä siinä kaiken luonnon keskellä ainakin on aikaa sen itsensä löytämiseen ja maisemien ihasteluun. | |
| Overall | |
|---|---|
| Kokonaisarvosana. | |
Henkilöt: adam driver, mia wasikowska