Outin Leffaopas

Jane Austenin kirjallisuutta rakastava Agathe Robinson (Camille Rutherford) työskentelee Shakespeare & Companyn kirjakaupassa Pariisissa. Hän haaveilee tosi rakkaudesta ja kirjoittajan urasta. Ainakin toista asiaa edesauttaa Agathan ystävä Félix (Pablo Pauly) saa hänet lähettämään kirjoituksensa vaivihkaa Jane Austen Writers’ Residency -ohjelmaan Englantiin, Englannissa on vastasssa Austenin perheen jälkeläisiä, erityisesti Oliverin (Charlie Anson), joka toimii romanttisessa asetelmassa osittain Darcyn kaltaisena hahmona. Kolmiodraama on valmis.

Elokuva pitää sisällään paljon itsetutkistelua, tupakan polttamista Kaurisvaara tyyliin ja haahuilemista paikasta toiseen. Vaikka pääpainon Agathan päätöksentekokyvyn kasvattamisessa niin sitä on ehkä koitettu saada vasatamaan Jane Austenin kirjojen maailmaa. No, jos asia todellakin ollut näin – niin tässä katsojassa ei oikein osunut ja uponnut.

Pääroolissa näyttelevä Camille Rutherford onnistuu kuitenkin roolisaan haahuileva romantikkoja, joka etsii itseään. Elokuvan parhaimpana kohtana pidin austenimaista tanssi-iltaa, joka kyllä myös kertoi, miten lefta tulee loppumaan. Ehkäpä vähän enemmän vaivaa asian eteen olisi voinut tehdä. Pablo Pauly puolestaan edustaa pakollista läsnäoloa ystävyyden merkeissä, mutta rooli jäi leivänmurojen tasolle. Pakollisia, mutta kukaan niiden merkitystä ei oikein ymmärrä. Paulya suurempaan rooliin nousi Charlie Anson Oliverin roolissa. Hän todellakin nousi Mark Darcyn tasolle ja eleillä lunasti paikkansa. Leffa on katsomisen arvoinen pelkästään jo Ansonin vuoksi.

Käsikirjoituksesta ja ohjauksesta on vastannut Laura Piani. Jane Austen a gâché ma vie / Jane Austen Wrecked My Life on Pianin esikoinen pitkissä elokuvissa. Pianni on todennäköisesti pyrkinyt yhdistämään romanttisten elokuvien kliseet nykyaikaiseen urakertomukseen. Ikävä kyllä aika valkokankaalla ei riitä kaiken sen sujuvaan yhteenkasaamiseen. Hyviä hetkiä löytyy, mutta myös niitä hyvin pitkästyttäviä ja turhia sivukäänteitä. Kun samaan elokuvaan laitetaan menneisyyden traumat, kirjoittajan blokin vapauttaminen, itsensä löytäminen ja tosirakkaus niin joku osa kärsii taatusti.

Itse odotin enemmän Jane Austenin rooolia elokuvassa. Toivoin elokuvan pääsevän sen tason yli, missä päähenkilö tekee muutakin kuin satunnaisesti vertaa omaa uraansa Austenin naiskäsitykseen (merkityksellinen asia toki) ja viettää aikaa residenssissä. Mutta ei, virikkeitä kyllä viljellään, mutta päädytään Kaurismäkimaiseen haahuiluun. Toisaalta Kaurinmäen elokuvissa on kyllä enemmän sisältöä ja ainakin yhtä vähän sanoja.

Vähän sitä ja tätä

Elokuva pyllistää toiseen suuntaan ja kumartaa toiseen. Pääosissa olevat hoitavat hommansa kotiin ja saavat jollakin tasolla elokuvaa kannalteltua eteenpäin. Se on vain sääli, että alkumetreillä tietää – ja viimeistään puolessa välissä – mikä on lopputulos. Yllätystä ei enää ole, on vain ajankuluttamista lopputeksteihin asti. Jane Austen saattaa vilahdella elokuvassa mukana jollakin tavalla, mutta syvemmän yhteyden saaminen vaatisi ainakin minulta aikamoista Austenin kirjallisuuden ananlyysiä. Ja elokuvan katsojana en jaksa moiseen vaivautua. Ehkäpä he, jotka ovat oman osuutensa tekstianalyyseistä tehneet, saavat elokuvasta enemmän irti austenilaisuutta. Tai sitten ei. Leffa pyrkii yhdistämään sisäistä kasvua, romcomia ja kirjallisuuden merkitystä tavalla, mikå ei anna millekään näistä riittävää roolia. Tuntuu siltä, että ohjaajalla oli paljon sanottavaa, mutta kun katsoja ei näe sinne pään sisään, niin se jää tavoittamatta. Rahansa voi käyttää paremminkin. Suosittelen rainaa kuitenkin niille, joille Jane Austenin naishahmojen tematiikka on tuttua, te saatte tästä rainasta minua huomattavasti enemmän irti. Yksi vakuuttava tanssikohtaus ei kannata pisteitä tämän pidemmälle.

Overall
Kokonaisarvosana.