Olin myyty jo ensimmäisen Paddington elokuvan (2014) kohdalla. Lontooseen tupsahtava Karhu-herra marmeladi-leipineen ja elämäniloisine asenteineen oli ihastuttava. Eikä karhun charmi ollut yhtään laimentunut seuraavaan elokuvaan (2017) mennessä. Haaveissa on ollut tarinan jatko ja nyt se on täällä. Vihdoinkin.
Paddington elää rauhallista elämää Lontoossa, kunnes saa kirjeen Perusta karhujen vanhainkodista. Kirjeessä kerrotaan, että Paddingtonin täti Lucy ikävöi häntä ja on alkanut käyttäytymään oudosti. Tästä johtuen Paddington ja Brownien perhe päättää lähteä Paddingtonin syntymämaahan Peruun tapaamaan Lucyä. Perillä kaikki ei kuitenkaan suju suunnitelmien mukaan, vaan Paddington sinkautuu seikkailuun kohti El Doradoa yhdessä Browin perheen ja uusien tuttavuuksien kanssa.
Paddington filmeille uskollisesti luvassa oli uusi pahis. Ensimmäisessä Paddington elokuvassa tehtävää hoiti Nicole Kidman taksidermian merkeissä, toisessa Hugh Grant narsistisen näyttelijän roolissa. Tässä rainassa uudelle pahikselle Antonio Banderakselle on annettu edellisen elokuvan tavoin ruhtinaallisesti aikaa ja oma kantava tarinansa. Ja hattua on nostettava marmeladi leivän kanssa Banderaksen suoritukselle. Hänen esiintymisessään on samoja piirteitä kuin edellisen Paddington elokuvan Phoenix Buchananilla. Tosin Banderaksella on seuranaan esi-isiensä sinnikkäät haamut teatteriasujen sijaan. Toisen vakuuttavan roolisuorituksen tekee Karhujen vanhainkodin johtajatar abedissa. Nunna vetää katsojia kuin sikaa säkissä tarjoillen mielenkiintoisia juonen käänteitä aina oman tarinansa loppuun asti.
Edellisen Paddington elokuvan opetus oli, että yhteisöllisyyttä tarvitaan. Oma sinnikkyys ja ystävällisyys sekä perheen tarjoama apua ei aina riitä. Yhteisöllisyydessä on voimaa vaikeista tilanteista selviytymisessä ja silloin ystävällisyyttä tarvitaan joka suunnasta. Tämän elokuvan sisäinen teema vaikuttaa olevan omien juurien ja perheen merkitys. Tosin näistä jälkimmäinen kaatuu liikaan yrittämiseen takavasemmalla. Brownin perheen äiti on korvattu uudella näyttelijällä, eikä siinä sinänä ole mitään vikaa. Mutta Sally Hawkins on Sally Hawkins ja Browin perheen äiti. On vaikea sijoittaa uutta näyttelijää Emily Mortimeria hänen tilalleen uskottavalla tavalla haikailemaan perheen yhteisistä ajoista. Näyttelijävaihdos voi myös vaikuttaa hänen pieneen kehityskaareensa elokuvan aikana, tai olemassa olemattomaan kehityskaareensa. Brownien perheen äiti roikkuu mukana matkassa, mutta ei koe samanlaista kehitystä kuin aiemmissa elokuvissa tai kuin perheen hyvin varauksellinen isä tässä elokuvassa, joka on lähtenyt reissuun kokemaan uusia riskejä.
Mitä taas tulee omiin juuriinsa, niin kaikissa Paddington elokuvissa on ollut tarinallisia viitteitä Peruun ja Lucy-tätiin. Joten kun elokuva suuntaa paikan päälle Paddingtonin lapsuuden maisemiin, katsoja voi jäädä pohtimaan voimmeko ripustaa menneisyytemme naulakkoon vai olemmeko aina kahden maan kansalaisia. Voiko kukaan olla koskaan täysin irti juuristaan asuessaan muualla. Tämäkin aihe on asiansa ja valkokangasaikansa ansaitseva, mutta jää myös tyrkky-yrityksistä huolimatta takavasemmalle elokuvan keskittyessä enemmän Paddingtonin Lucy-tädin etsintä-pelastusretkikunnan toiminnan seuraamiseen.
Ensimmäisen Paddington elokuvan käsikirjoituksesta ja ohjauksesta vastasi Paul King. Seuraavassa elokuvassa käsikirjoituksesta vastasi Kingin lisäksi Simon Farnaby (Horrible Histories; Wonka), Ja nyt kolmannessa Paddingtonissa on ”luonnollisesti” kolme käsikirjoittajaa: Mark Burton (Madagascar; Wallace & Gromit: The Curse of the Were-Rabbit), Jon Foster ja James Lamont sekä ohjauksesta elokuvadebyyttinsä tekevä Douglas Wilson. Kokemusta hyvästä käsikirjoituksesta pitäisi olla siis plakkarissa, mutta silti elokuva ei vaikuta saavuttavan edeltäjiensä hyväntahtoisuutta.
Ehkä tätä pehmeää hyväntahtoisuutta ja tiukkaa katsetta on luvassa seuraavassa elokuvassa. StudioCanalin antama lausunto lupailee uutta Paddington elokuvaa – ainakin ajatustasolla. On kuitenkin todettava, että aiemmat Paddington elokuvat ovat kaikessa sydämellisyydessään nostaneet riman niin korkealle, että marmeladileivän heittäminen sujuvasti riman yli on haasteellista. Ja se näkyy tässä elokuvassa. Leffa on vakuttava, hauska, hassu ja kaikkea muutakin mukavaa. Mutta siinä ei ole samanlaista taikaa kuin edeltäjissään. En tiedä johtuuko se maisemallisesta muutoksesta. Edellisessä elokuvassa Lontoo avautui kuvakirjojen sivulta ja tässä mennään koskiseikkailujen ja teknisten vikojen parissa kohti suurta tuntematonta mitä vain Machu Pichu voi tarjota. Vai onko syynä se, että edellisissä elokuvissa painopiste oli enemmän perheessä, henkilöiden suuremmassa kehityskaarissa ja maailman muuttamisessa paremmaksi yksi ihminen kerrallaan ja sitä ei tässä havaita samassa määrin.
Aivan kuin Paddington olisi astunut erikoistehosteiden keskelle, missä määrällä, mäiskeellä ja sekavilla juonilla koitetaan korvata laatua. Nämä kaikki täyttävät perinteiset laatikot jatko-osien kohdalla. Plussaa on annettava edelleen satukirjamaisesta kerronnasta, jossa tarinoita viedään päällekkäin eteenpäin lineerisen kerronnan sijaan. Ehkäpä juuri satukirjamaisuudessa piilee osa Paddingtonin charmista. Elämä on kerroksellista, eikä vain virtaavan joen tavoin eteenpäin kulkevaa. Mutta olisi asia niin tai näin, niin perheen vanhemmat ihmiset tai elokuva-entuastit varmasti löytävät tästä elokuvasta viittauksia muihin tunnettuihin elokuviin. Leffabingoa voi pelata ihan sen mukaan, että mistä toisesta elokuvasta jokin kohtaus on tuttu. Itse väittäisin viitteitä löytyvän muunmuassa Indiana Jones ja Sound of Music – elokuviin.
Leffan dubbaus toimii hyvin. Mutta samalla on myönnettävä, että hankin itselleni tästä DVD-version, koska Ben Whishawin ääni nyt vain sattuu toiminaan kaikista parhaiten Paddingtonilla. Jokin Whishawn äänessä on täynnä sitä rakastettavuutta, lapsenomaisuutta ja marmeladimaista viisautta, mitä Paddington on pullollaan. Jos hemmo lukisi Paddingtonit äänikirjaksi se taitaisi kulua loppuun omassa käytössäni. Ei niinkään väliä tarinalla, vaan pelkällä äänellä.
| Ole oman elämäsi Paddington |   |
|---|---|
| Matkallasi kotiin. Paddington 3 on hyvä perhe-elokuva, joka korostaa ystävällisyyden, muihin uskomisen ja perheen merkitystä. Se ei saavuta ihan samanlaista maagista tasoa kuin edeltäjänsä Paddington 2 vaan lankeaa osin jatko-osien kirouksiin. Tästä huolimatta leffa tarjoaa varmasti iloa ja nautintoa koko rahan edestä. Paddington haluaa nähdä kaikessa hyvää ja tekee parhaansa levittääkseen iloa ympäriinsä. Tämän asenteen lisäksi valkokankaalta tarjoillaan meille tilannekomiikka, huumoria ja suuria tunteita. Leffa on joissakin kohdin jännä, mutta lopputulos on aina hyvä. Paddington 3 on koko perheen elokuva, joka jättää hyvän mielen pitkäksi aikaa sekä nostaa matkakuumeen pintaan. | |
| Overall | |
|---|---|
| Kokonaisarvosana. | |
Hugh Bonneville, Emily Mortimer, Julie Walters, Jim Broadbent, Carla Tous, Olivia Colman, Antonio Banderas, Ben Whishaw, Madeleine Harris, Samuel Joslin, Imelda Staunton, Hayley Atwell, Joel Fry, Sanjeev Bhaskar, Robbie Gee, Ben Miller, Jessica Hynes, Simon Farnaby, Ella Bruccoleri, Hugh Grant
Ps. Leffa kannattaa sitten istua ihan tappiin asti.
Henkilöt: antonio banderas, ben whishaw, emily mortimer, hugh bonneville, julie walters, olivia colman