Vilnassa ranskalainen Caroline on saamassa työrupeamaansa päätökseen ja on palaamassa aamulla Pariisiin. Illallisen aikana suomalainen Jaakko kuitenkin aloittaa silmäpelin Carolinen kanssa ja yksi asia johtaa toiseen. Seuraavana päivänä Euroopan päälle laskeutunut tuhkapilvi pakottaa nämä kaksi toisilleen tuntematonta ihmistä tutustumaan toisiinsa ja oppimaan siinä samalla myös jotain itsestään seuraavan 24 tunnin aikana.
Kaukana kotoa, hotellissa jumissa ja tuntemattomien ihmisten kanssa kommunikointia on harjoitettu myös Ms. Sofia Coppolan Lost in Translation (2003) ja Mr. Charlie Kaufmanin Anomalisa (2015) -elokuvissa. Mutta näistä vertailuista huolimatta 2 yötä aamuun toi mieleeni eniten Mr. Richard Linklaterin Rakkautta ennen -sarjan. Tästä olisi hyvä jatkaa eteenpäin ja katsoa, missä Jaakko ja Caroline tapaavat seuraavan kerran ja millaisissa merkeissä. Rakkautta ennen -elokuvissa ja 2 yötä aamuun -leffassa toiminta on toissijaista ja pääpaino on tyhjänpäiväisellä dialogilla, mutta se ei tee kummastakaan elokuvasta huonoa.
Ohjaaja Mr. Mikko Kuparinen yllättää myönteisesti. Miehen edellinen elokuva Rakkauden rasvaprosentti (2012) oli toki myös ihan katsottavaa kotimaista komediaa, mutta 2 yötä aamuun tarjosi jotain, mitä en ole tottunut odottamaan kotimaisilta rainoilta. Onneksi kävin katsomassa leffan ja vielä suuremmaksi onneksi omasin siihen sopivan mielentilan. Sillä joidenkin mielestä 2 yötä aamuun on siirappisen romanttinen, jossa toista tuijotellaan syvästi silmiin ja huokaillaan omaa epätietoisuutta. Sen lisäksi leffa kyllä tarjoilee yllättäviä käänteitä juuri sellaisissa kohdissa, missä niitä ei välttämättä odota. Katsojan annetaan ymmärtää ennen H-hetkeä paljon, mutta asioiden paljastuessa juoni lähtee taas uuteen suuntaa. Hyvä leffa, jota en kyllä miksikään siirappikomediaksi kuitenkaan kuittaisi.
Silmiin tuijottelun ja huokailun lisäksi elokuvassa toki käydään myös jonkinlaista keskustelua. Se on sellaista mitä kahden eri maan kansalaisen voisi kuvitella tekevän kielimuurin nostaessa välillä päätään. Välillä sitä ollaan niin ihastuneita, että. Ja välillä taas todetaan, että sinä et voi ymmärtää minua. Väärinkäsityksiltä ja väärinolettamuksilta ei voi millään välttyä, mutta niiden selvittely on saatu hyvin esitettyä. Ehkä dialogia enemmän elokuvasta jää kuitenkin käteen sen läsnäolo. 2 yötä aamuun -elokuvaa on helppo ja miellyttävä seurata sen kliinisyydestä ja vähäeleisyydestä huolimatta.
Pääosissa pyörivä Ms. Marie-Josée Croze tekee vakuuttavamman ja isomman roolin kuin Mr. Mikko Nousiainen. Ehkä tämä oli ohjaajan tarkoitus, sillä Caroline vaikuttaa olevan enemmän hukassa kuin Jaakko, joka myös toki etsii sitä elämän tarkoitusta jollakin asteella. Joitakin kriitikkoja on puhuttanut se, että pääparin käymä olemassaolon keskustelu sopisi paremmin nuorempien suuhun. Uskallan olla tästä eri mieltä, ei se oman paikkansa löytäminen ole biologiseen ikään sidottu juttu, vaan tätä elämää saa varmasti pohtia hamaan hautaan asti. Ja tätä kautta uskon kyllä elokuvan kohderyhmän löytyvän vähän vanhempien kuin 20+ tai 30+ vuotiaiden katsojien joukosta.
| Hienovarainen romanttinen vire |  |
|---|---|
| Jonka seuraaminen on mielenkiintoista. 2 yötä aamuun ei dialogilla tai toiminnalla kikkaile, vaan pikemminkin läsnäololla ja omien tunteiden kohtaamisella. Dialogi on välillä vähän töksähtelevää, mutta hoitaa hommansa hyvin. Sitä tukevat näyttelijöiden eleet ja ilmeet, jotka puhuvat enemmän kuin ne kuuluisat tuhat sanaa. 2 yötä aamuun ei varsinaisesti saavuta mitään romanttisen tyttöhömpän olemassaolon tasoa, mutta en oikeasti jaksa uskoa sen olleen ohjaajan tarkoituskaan. Sen sijaan esittelee suhteellisen sujuvasti pakollista pysähtymistä, läsnäoloa, toisen ja itsensä kuuntelemista oman paikkansa etsimisessä. Välillä leffa päätyy hieman liian kliiniseen esitystapaan, mutta korjaa suuntaansa yllättävillä juonenkäänteillä. Elokuvaa on kiitettävä siitä, että se ei sorry hollywoodlandialle tyypillisiin kliseisiin, vaan osoittaa, että aina ei niitä onnellisia loppuja ole olemassa ja siitä huolimatta ihmiset onnistuvat muuttamaan toista. Tämä onkin hyvä pitää mielessä ja todeta, että kaikilla, myös satunnaisilla, kohtaamisilla on jonkin merkitys ja vaikutus toiseen ihmiseen. Näissä merkeissä suosittelen elokuvaa kaikille, jotka haluavat ottaa tauon toimintasankareista, erikoistehoisteista, ihmismääristä valkokankaalla, hollywoodlandian lopuista ja muista kassavirran piirteistä. 2 yötä aamuun on rauhallinen, puhutteleva elokuva, joka vie mukanaan ja se jättää mukavan fiiliksen vielä pitkään leffasalista poistumisen jälkeen. Mie tykkäsin isosti. | |
| Overall | |
|---|---|
| Kokonaisarvosana. | |
Näyttelijät: Marie-Josée Croze, Mikko Nousiainen
Osastot: Kevyttä katseltavaa, LeffatHenkilöt: marie-josée croze, mikko nousiainen