The Salesman kertoo avioparista Emadista ja Ranasta, jotka joutuvat yllättäen lähtemään asunnostaan sortumisvaaran vuoksi. Onneksi ystävä tulee apuun ja nuorelle parille löytyy kattoasunto, jonne sen edellinen omistajatar oli juuri muuttanut muualle. Eräänä iltana Rana on yksin kotona, kun hän avaa oven väärälle ihmiselle. Kotiin palattuaan Emad löytää pahoinpidellyn Ranan, joka ei halua puhua asiasta. Fyysistä ja verbaalista erakoitumista ei auta se, että pari harjoittelee samalla Mr. Arthur Millerin Kauppamatkustajan kuolemaa paikallisessa teatterissa.
Mr. Millerin Kauppamatkustajan kuoleman tavoin elokuva käsittelee Ranan läpikäymiä traumoja ja Emadin päättäväisyyttä saattaa syyllinen tilille. Ja tällä tavalla Emad jatkaa sitä ohjaajan mieshahmojen joukkoa, jotka haluvat aina sanoa sen viimeisen sanan. Samalla kun Rana on myös tyypillinen Mr. Farhadin naisroolissa. Kaiken se kestää ja kaiken se kantaa omassa hiljaisuudessaan. Tosin tällä kertaa ohjaaja on pitänyt Ranan tunteet käden mitan päässä, että katsojalle ei jää juurikaan myötäelämisen tunnetta, vain tilanteen hyväksymisen mahdollisuus.
Iranilainen Mr. Asghar Farhadi on jälleen kirjoittanut ja ohjannut koskettava draaman. Se ei mielestäni kuitenkaan yllä samanlaiseen koeskettavuuteen kuin miehen edellinen rainan (Naderin ja Simin ero), vaikka pyöriikin paikallisessa arjessa varmaankin ihan uskottavalla tavalla. Tosin samalla on myönnettävä se, että edellisestä rainasta pitäneet saavat tästä varmasti myös omat kiksinä. Minun juttuni oli sen toteaminen, että on kiva olla nainen Suomessa. Ohjaajalle on annettava tunnustusta kuitenkin siitä, että hän kantaa hyvin kahta tarinaa rinnakkain. Mr. Millerin näytelmät teemat soljuvat hyvin Emadin ja Ranan arkeen kaikkine keskeisinä teemoineen ilman suurempaa alleviivausta. Loppuhuipennus sopi myös hyvin teemaan ollen kuin pienoisnäytelmä näytelmän sisällä.
Kirjallisuudesta kiinnostuneille mainittakoon, että Mr. Arthur Miller käsikirjoittu klassikkonäytelmänsä Death of a Salesman – Kauppamatkustajan kuolema vuonna 1949. Tosin sen pääosassa on vain yksi ihminen. Keski-ikäinen kauppamies Willy Loman, joka menettää lähes kaiken ja syöksyy sen jälkeen elämänsä kanssa reippaaseen alamäkeen. Amerikkalainen unelma loistaa poissaolollaan ja Willy joutuu toteamaan, että ei pysty toteuttamaan antamiaan lupauksiaan. Rahan vallan lisäksi Kauppamatkustajan kuolema käsittelee yksinäisyyttä, pettymystä ja henkilökohtaista murhenäytelmää.
| Elämä on yhtä näytelmää |   |
|---|---|
| jossa kyllä auttaisi, jos sitä verbaalista arkkuaan aukaisi satunnaisesti päähän kolhittuna. Mr. Asghar Farhadin uusin näytelmä jatkaa iranilaisen kulttuurin esittelemistä hyvin realistisesti ja saa minut tyytyväiseksi suomalaisesta kasvatuksesta. Toisaalta pahoja asioita sattuu ihmisille maasta huolimatta ja ihmiset vaikuttavat käyttäytyvän niissä suhteellisen samalla lailla maasta riippumatta. Leffa sai tänä vuonna parhaan ulkomaalaisen Oscar-palkinnon, minkä se kai ansaitsi. Mielestäni se oli kyllä vähän sääli-Oscarin oloinen ja palkinnon olisin antanut muualle. Mutta kuten kettu sanoi pihjalanmarjoista, tämä leffa ei ihan osunut ja uponnut tänne suuntaan. Jäin odottelemaan suurempaa tunneyhteyttä Ranaan, mutta daamin vetäytyessä oman onnensa ja murheessa velvollisen aaltoihin, se jäi saavuttamatta. Leffaa on kuitenkin kehuttava siitä, miten hyvin se yhdistää pääparin harjoitteleman näytelmän sekä heidän arkielämänsä tunnekokemukset. Loppuratkaisu on kätevä, muttta jättää edelleen aika paljon avoimia kysymyksiä. Mutta niin kai sitä käy oikeassakin elämässä. Suosittelen rainaa kaikille ohjaajan Mr. Farhadin elokuvien ystäville. Valkokankaalla on nähtävissä koskettavaa kotikutoista draamaa. | |
| Overall | |
|---|---|
| Kokonaisarvosana. | |
Näyttelijät: Taraneh Alidoosti, Shahab Hosseini
Osastot: Draama, LeffatHenkilöt: shahab hosseini, taraneh alidoosti