VALIKKO

We’re The Millers – Olemme Millerit

We’re the Millers on totaalinen popcorn-leffa, joka ei varmastikaan rasita aivoja liikaa, vaikka se ei ihan perheen pienemmille sovikaan. Valkokankaalla nähdään uusioperhe pakottavista syistä. Pikkuluokan pilvikauppias David (Jason Sudeikis) lupautuu kuittaamaan velkansa Bradille (Ed Helms) hakemalla hieman marihuanaa Meksikosta. Davidin logiikan mukaan perheet saavat ylittää rajan helpommin kuin yksinäiset miehet, joten hän palkkaa vaimokseen naapurin daamin stripparina toimivan Rosen (Jennifer Aniston) ja lapsikseen kotoa karanneen Caseyn (Emma Roberts) ja naapurin yksinkertaisen Kennyn (Will Poulter). Ja eikun matkailuvaunulla matkaan. Reissun aikana kuitenkin yksi jos toinenkin ei mene ihan suunnitelman mukaan.

Ohjauspuikoissa on pyörinyt Mr. Marshall Thurber, jonka edellinen mieleen jäänyt tuotos Dodgeball: A True Underdog Story (2004) tarjosi myös nautintoa useammaksi katsomiskerraksi. We’re the Millers lupailee samaa. Siinä on samanlaista road-trip-komediaa kuin ensimmäisessä Hangover -rainassa ja siten leffa voi todellakin yllättää studion pomot myönteisesti. Pohdittavaksi jääkin sitten vain se, että haluaisimmeko viettää lisää aikaa Millereiden uusioperheen porukassa. Mikäli meno jatkuu samanlaisena, itse varmaan suuntaisin uudestaan lippuluukulle. Tämä ei sinänsä yllätä, sillä käsikirjoituksesta ovat vastanneet hemmot, jotka aikoinaan taiteilivat valkokankaalle eri työparien kanssa Dodgeballin lisäksi elokuvat Wedding Crashers (2005) ja Hot Tub Time Machine (2010). Nyt tulee kuitenkin muistaa, että vaikka We’re the Millers on aikuisille suunnattua komediaa, niin samanlaiseen täyteläiseen lopputulokseen kuin esimerkiksi elokuvissa Dodgeball ja Wedding Crashers valkokankaalla ei nyt päästä. Yritystä kuitenkin on ja näyttelijöillä vaikuttaa olleen hauskaa rainaa tehdessä.

Näyttelijätyöstä on annettava tunnustusta Ms. Anistonille, joka odottelee yhä suurten massojen hyväksyntää valkokankaalla komiikan hallitsevaksi daamiksi. Toki naisen elokuvalliseen listaan mahtuu mukaan niitä ohilyöntejä hyvinkin elokuvien lisäksi, mutta tunnutusta hänelle olisi jo annettava. Tarkastellessa pelkästään 2000-luvulla tehtyjä naisen tähdittämiä leffoja, niissä on jo enemmän onnistuneita valintoja kuin metsään menneitä. Omiksi suosikeikseni ovat nousseet muun muassa The Break-Up (2006), Marley & Me (2008) ja The Switch (2010). Tunnustusta rainan myötä haluan antaa myös Mr. Will Poulterille, joka on tullut pitkän matkan Son of Rambow (2008) ja Narnian tarinat (The Cronicles of Narnia; 2010) elokuvista ja ilman hänen osuuttaan Millereiden road-trip olisi ollut paljon, paljoooon tylsempi. Mutta samalla on myös tunnustettava, että elokuva ei olisi omanlaisensa menestyksensä ilman Millereiden elämään tunkeutuvaa yliaktiivista Fitzgeraldin perhettä. Perheen pää Don (Nick Offerman) ja hänen viehättävä vaimonsa Edie (Kathryn Hahn) tuovat elokuvaan sitä särmää, joka tekee siitä vieläkin hauskemman ja haastellisemman Millereiden matkan onnistumiselle. Mutta siitä huolimatta jää eniten odottelemaan Mr. Poulterin seuraavia elokuvia.

Päätöntä aikuisten komediaawww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
leffan keveydestä huolimatta We're the Millers suosii huumepössyttelyä ja aika roisia kieltä, joten ihan nuorta porukkaa en leffateatteriin päästäisi. Toisaalta nykyaikana kumpikaan näistä edellä mainituista asioista ei ole uutta tai totaalisen vierasta,mutta sen sijaan esitettävät vitsit ja niiden aiheet voivat olla. Leffa koettelee säännöllisen epäsäännöllisesti naurulihaksia, mutta mitään hervotonta hirnumista ei kuitenkaan ole tarjolla. We're the Millers on tiivis ja hauska paketti, jonka parissa aika vierähtää huomaamatta eteenpäin. Loppuratkaisu oli vähän liian pliisu, mutta ehkä sen pohjalta voidaan esittää sitten niitä seuraavia Millereiden kommelluksia, tai ei. Toisaalta elokuvan ollessa varmaankin studio-tilaus siltä ei voi odottaa kuin perinteistä amerikkalaista happy end -tyylistä yhteenvetoa. Onneksi matkalle sinne loppuu kuitenkin osuu paljon yllättäviä piirteitä, joiden teemojan parissa olisi viihtynyt paria minuuttia pidempäänkin. Suosittelen leffaa kaikille sarkastisen komedian ja road-trip-leffojen ystäville. Molempia tässä elokuvassa on kiitettävästi tarjolla. Vitsit vaikuttavat tuoreilta, road-trip saa uusia piirteitä ja katsoja ei voi välttyä ajattelemasta, että miten tässä hommassa oikein lopultakin käy.
Overallwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Kokonaisarvosana.

We’re the Millers! Tervetuloa katsomaan kommelluksiamme teatteriin. Tämä road-trip kaikesta keveydestään huolimatta voi olla hyvinkin antoisa.

Osastot: Kevyttä katseltavaa, Leffat
Henkilöt: , , , , , ,
Kommentit

Vastaa