VALIKKO

We Bought A Zoo – Koti eläintarhassa

We Bought a Zoo on saanut valkokankaisen innostuksensa Mr. Benjamin Meen kirjoittamasta ’ We Bought a Zoo: The Amazing True Story of a Young Family, a Broken Down Zoo, and the 200 Wild Animals That Change Their Lives’ kirjasta. Kirjan tavoin elokuva kertoo Benjaminin (Matt Damon) elämästä vaimonsa kuoleman jälkeen, kun mies päättää aloittaa alusta kahden lapsensa Rosien (Maggie Elizabeth Jones) ja Dylanin (Colin Ford) kanssa hankkimalla heikkokuntoisen eläintarhan. Ei siis ihan tavallinen, tästä leskeydestä -selvitään, tarina. Eläintarhan ylläpitämisessä häntä auttavat sen eläintenhoitaja Kelly Foster (Scarlett Johansson) yhdessä muun mielenkiintoisen tiimin kanssa. Leffa ei kuitenkaan ole mikään tyttöhömppä-romanttinen pläjäys, vaan sopii kyllä kaikenikäisille ja -oloisille eläinten ystäville ja perhearvojen kannattajille.

Tositarinallisesta näkökulmasta eläintarhan hankkimisen ja sen kannattavaksi tekemisen muodostaa varmasti sen oleminen Devonissa, Englannissa. Valkokankaalla maisemat oli siirretty Dartmoorin Zoological Park ympäristöön, koska sen koettiin uppoavan paremmin amerikkalaiseen yleisöön (haloo – meitä on muitakin ihmisiä täällä maan päällä, kuin vain jenkkilandiassa asuvat). Kirjasta on otettu suhteellisen vähän taiteellisia vapauksia tämän lisäksi valkokankaalle, mutta varmasti kuitenkin siinä määrin, että teos varmaan löytyy jossain vaiheessa yöpöydältäni. Osin tähän kirjalliseen suuntaan kaatuminen johtuu varmasti vahvemmasta tunnesiteiden ilmaisusta kirjan sivuilla kuin valkokankaalla. Eli kun lopputeksteissä perinteiseen tapaan todetaan, että elokuvalla ei ole mitään yhteyttä tosielämään, tässä piilee totuuden siemen. Ehkäpä suuntan sen kirjan pariin seuraavaksi.

Elokuvaa on mainostettu ohjaaja Mr. Cameron Crowen aiemman menestystyön, Jerry Maguire (1996), avulla – miksi ihmeessä?!? Rainasta on kuitenkin jo muutama vuosi. Sen sijaan mainitsemisen arvoista olisi myös pari muutakin ohjaajan myöhempää työtä, kuten Vanilla Sky (2001) ja Elizabethtown (2005), vaikka ne eivät olekaan saavuttaneet samanlaista hypetystä kuin Jerry Maguire. Ohjaaja Mr. Crowe on tunnettu siitä, että hän kranttuilee käsikirjoitusten kanssa, ellei hän koe pystyvänsä antamaan elokuvalle omaa panostustaan. Onneksi mies ohjasi tämän rainan, sillä se sisältää niin tasalaatuista draaman kaarta, että elokuvissa olosta nauttii pitkästä aikaa.

Elokuva esittelee myös ihastuttavan persoonallisia ihmisiä sivuosissa. Eriyisesti mainitsemisen arvoisia ovat tarkastajaa Walter Ferrisiä näyttelevä Mr. John Michael Higgins. Jotenkin ristiriitaisesti hän on todella ärsyttävä tyyppi, jonka sydän sykkii eläinten hyvinvoinnille. Toisaalta sellaisia hemmoja tarvitaan. Toinen charmantti hahmo on Ferristä vihaava eläintenhoitaja (Angus MacFadyen), josta ei nyt vaan voi olla pitämättä.

Mielenkiintoisesti elokuvan teeman näkökulmasta voidaan tarkastella sen sijoittumista työpaikalle – eläintarhaan. Näitä työpaikoille sijoittuvia elokuvia tulee valkokankaalle säännöllisen epäsäännöllisesti. Ja siten Koti Eläintarhassa sopii muistini kätköistä esiin pullahtaneiden elokuvien joukkoon mainiosti. Työelämään / työpaikalle sijoittuvia elokuvia on varmasti muitakin, mutta näistä osa on tehnyt aikoinaan lähtemättömän vaikutuksen: Modern Times (1936), All the Presidents’ Men (1976), 9 to 5 (1980), Silkwood (1983), Wall Street (1987), Bridget Jones’ Diary (2001), Devil Wears Prada (2006), Up in the Air (2009) ja Horrible Bosses (2011). Ja näistä kaikista nykyinen leffa, We Bought A Zoo, on varmaankin siellä realistisimmassa päässä työpaikan kuvauksen suhteen. Tosin tätä kuvausta olisin kaivannut lisää, eläinten hoitamista, yleisöltä piilossa olevien asioiden näyttämistä ja niin edelleen, siihen kun normaalisti ei ole mahdollisuutta.

Romanttista tositarinaa eläinrakkaillewww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
taiteellisin vapauksin toteutettuna. Elokuva arvioinnin näkökulmasta katsottuna Koti eläintarhassa on lempeä filmi omaan itseensä uskomisesta, eläinrakkauden lisäksi. Se korostaa perheen merkitystä ja uskaltamisen kokeilemista. Sen lisäksi elokuva hakee jossakin vaiheessa vertauskuvallisuutta leskeyden ja rempallaan olevan eläintarhan välillä, tähän ei olisi kannattanut ryhtyä, sillä niin vakuuttavaa se ei ole. Sen sijaan se jättää kyllä ihan asiallisen tunteen ja kantaa eteenpäin pääasiallisesti, aina luotettavan, Mr. Damonin avulla. Joskin Ms. Johansson tekee myös parhaansa ja on ihastuttavaa nähdä hänet näinkin normaaleissa vaatteissa. Kai sitä suhtautuu taas ihan eri lailla eläintarhassa käymiseen, kun on saanut pienen pilkahduksen sitä kulissien takaista elämää. Kaiken eläinystävällisyyden ohella elokuva antaa, luonnollisesti, ajattelemisen aihetta siihen, että 20 sekunnin rohkeudella saadaan paljon aikaan. Ehkä itse pitäisi enemmänkin alkaa viljellä vastausta siihen – miksipä ei. Suosittelen leffaa lämpimästi kaikille. Se kantaa omin voimin eteenpäin, ei junnaa turhaa paikoillaan ja vaikka pituutta onkin saatu kahden tunnin päälle, niin aika kului suhteellisen rattoisasti arjen haasteita seuratessa. Koti eläintarhassa on koko perheen hyvän mielen leffa.
Overallwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Kokonaisarvosana.

 

 

All you need are those 20 seconds of insane courage, and something great will come of it.” – Benjamin Mee

Koska sinne Dartmooriin on matkaa jonkin verran, suosittelen kesän aikana piipahtamista suomalaisissa eläintarhoissa. Mahdollisuuksia siihen tarjoavat muun muassa: Korkeasaari Helsingissä, Ähtärin eläinpuisto, Ranuan eläinpuisto ja tietenkin Tampereen Särkänniemi.

Osastot: Draama, Kevyttä katseltavaa, Leffat
Henkilöt: ,
Kommentit

Vastaa