VALIKKO

The Meg / Megalodon

Kansainvälisen merenalaisen tarkkailuohjelman sukellusvene on kohdannut hirviön menneisyydestä megalodonin. Purkki pitäisi kuitenkin saada pinnalle Tyynenmeren pohjalta, joten apuun hälytetään syvänmeren pelastuksiin erikoistunut Jonas Taylor. Operaatiosta vastaaa kiinalainen valtamerentutkija, jonka tytär Suyini ei kuitenkaan moiselle operaatiolle lämpene. Aika käy vähiin, mutta se ole pelastajakaksikon suurin ongelma, vaan samoissa se on samoissa vesissä ruokaileva yli 20-metrinen megalodon.

Studiopomot ovat halunneet pitää maksavan teiniyleisön onnellisena. Tämä näkyy erityisesti siinä, että Megalodon leffasta loistaa poissaolollaan kaikki se gore ja väkivalta, jonka avulla se varmasti myytiin yhdelle sen päätähdistä Mr. Jason Stathamille. Toimintaleffoissa loistaneelle hemmolle tämä veri ja revittely olisi varmasti sopinut, mutta rainan ohjaaja Mr. Jon Turteltaub on joutunut taipumaan studiopomojen edessä. Ja tämä on sinänsä mielenkiintoista näinkin ison budjetin leffassa. Luulisi, että jos visuaalisiin tehosteisiin upotetaan rahaa paljon, niin sillä saisi myös paljon enemmän kuin satunnaista jättihain ohi uiskentelua ja suun aukoilua. Mutta ehkäpä  tässä vaan pitää tyytyä hokemaan: K12, K12, K12, K12…..

Mielenkiintoista on myös se, miten ihmiset ovat puutuneet toistensa kuolemisiin. The Meg tuhoaa kiitettävässä määrin niin meren eläviä kuin napsii ihmisiä kitaansa, niin se ei suuremmin ketään liikunta. 10.000 ihmistä sinne tänne, mutta entäpä jos kohteena on söpö koira, niin johan megahaita pidetään totaalisena hirviönä. Haihölmöily on nyt kuitenkin korvannut kauhumässäilyn laajemman katsojakunnan saavuttamisen merkeissä.

Siinä missä ohjaaja on joutunut pitämään veriset haaveensa ominaan, olisi mielenkiintoista tietää, kävikö käsikirjoittaja kolmikolle samoin. Herrat Dean Geirgaris, Jon Hoeber ja Erich Hoeber ovat varmasti herkutelleet ihmisten napostelulla enemmän mitä valkokankaalla nähdään. Ainakin hemmot ovat seuranneet hyvin: näin teet hui-hai-leffan kaikkia pakollisia kliseitä jopa siinä määrin, että hyvän elokuvan vaatimukset on välillä täysin unohdettu. Tämä näkyy poski kielessä tehdystä dialogista, keskinäisen kemian puutteesta Taylorin ja Suyin välillä ja megahain hyödyntämättömyytenä.

Loppupeleissä, olipa sitten kyse ikärajallisesta veren kanssa mässäilystä tai ei, niin on sääli, että Mr. Statham ei pääse täysin revittelemään tavalla, jonka hän osaa. Toki on ymmärrettävää, että hän ei vedä lättyyn 20-metristä haita, mutta silti. Enemmänkin näiden kahden omalla tavallaan kolossaanin kohtaamista olisi voinut käyttää hyväksi. Nyt mennään siellä lievässä ja hullummassa päässä. Ja leffalla sitten ei ole mitään uskottavuutta tieteen kanssa, tai sitten pitää perehtyä meribiologiaan todella paljon tarkemmin. Samoin studiopomojen tulisi panostaa paremmin Kiinan markkinoihin. Tai onhan tässä panostettu, mutta se on niin läpinäkyvää, että se on suorastaan naurettavaa.

The Meg täyttää kuitenkin kaikki kesäleffan ominaisuudet. Se on päätön, sikakallis, siinä on vakuuttavia erikoistehosteita, kaunista katseltavaa ja järjetön dialogi sekä yhtä hullunkurinen juoni. Katsoja siis todellakin tietää, millaista vastinetta saa rahoilleen astuessaan leffasaliin. Kriitikot jyräävät rainan ja kansa rakastaa.

Mutta mikäli meren elävät kiinnostavat suosittelen katsastamaan ainakin huumorimielellä seuraavat rainat:

  • Sininen meri – valkoinen kuolema (1971)
  • Jaws – Tappajahai (1975)
  • Deep Blue Sea (1999)
  • Mega Shark Versus Giant Octopus (2009)
  • Sand Sharks (2012)
  • Sharkdano (2013, 2014, 2015, 2016, 2017)
Popcorn-leffawww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
josta on yritetty tehdä mahdollisimman monelle sopiva raina. Toisaalta ikärajan ollessa 12-vee, mitä muuta voi odottaa. The Meg on juuri niin pöhkö kuin katsoja luulee sen olevan ja siinä varmasti piilee koko rainan vahvuus ja heikkous. Nyt valkokankaalla nähdään B-luokan toimintarainan A-luokan näyttelijän kanssa, jolta sujuisi hyvin kyllä kuiva ja naseva huumori. Leffa ei kuitenkaan nouse omaan hohtoonsa, koska siitä loistaa poissaolollaan kaikki se veri roiskuu, suolet lilluvat ja väkivalta, mitä aikuisemmat katsojat voisivat toivoa näkevänsä. Minulle tämä taas puolestaan sopii, sillä mitkään monsterirainat ihmissyöjäpiirteineen eivät kuulu Top3 listaani ja näissä ikärajan tarjoamissa kriteereissä tämä oli ihan riittävän pelottava..
Overallwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Kokonaisarvosana.

Näyttelijät: Jason Statham, Li Bingbing, Rainn Wilson, Ruby Rose, Winston Chao, Cliff Curtis, Shuya Sophia Cai

Kesto: 1 tunti 52 minuuttia

Osastot: Jännitys, Kevyttä katseltavaa, Leffat
Henkilöt: ,
Kommentit

Vastaa