VALIKKO

Sparrooabbán / Me and my little sister – Minä ja pikkusiskoni

Saamelainen Suvi West on halunnut tehdä dokumentin vähemmistöstä vähemmistön sisällä ja lienee pyrkinyt tavoittamaan jotain siitä, miltä tuntuu kun omatkin kääntävät sinulle selkänsä. Sparrooabbán-dokumentissä se sitten tarkoittaa hänen pikkusisartaan, joka elää parisuhteessa naisen kanssa. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla: saamelaisuus ja lesbosuhde. Toisen vähemmistön kuvaamisessa on sitten onnistuttu toista paremmin ja nyt täytyy todeta, että saman sukupuolen rakastaminen on jäänyt siihen paitsioon saamelaisyhteisön taakse.

Kaisa on jättänyt Utsjoen taakseen ja vaikuttaa Helsingissä (Kalliossa??) kirkon parissa. Saamelaisuus on kuitenkin osa hänen identiteettiään, eikä hän halua hylätä juuriaan, kieltään tai uskontoaan vaan kokee ne kaikki kiinteäksi osaksi itseään. Tämän vähemmistökulttuurin vastaanottamisessa massalla ei liene vastaanotto-ongelmia. Saamelaisuus on parhaimmillaan eksoottista ja kulttuurista näkökulmaa laajentava asia. Toinen asia onkin sitten se saman sukupuolen rakastaminen. Sen kanssa tasapainoileminen ja vanhoillisen saamelaisyhteisön asenne Kaisan homoseksuaalisuutta kohtaan on jättänyt daamiin kuulemma syvän jäljen.

Dokumenttia mainostetaan Kaisan tunteilla siitä, miten hän on joutunut kantamaan pienestä pitäen syyllisyyden ja häpeän ristiä. Tämä ei vaan oikein välity katsojalle. Toki asia on iso hys-hys kotinurkilla ja Riddu Riđđu -festivaaleilla, mutta seksuaalisen identiteettinsä alle kaatunut nainen jää tavoittamatta. Ajatus Riddu Riđđu -festivaaleilla oli kertoa dokumentin aiheesta: homoseksuaalisuudesta ja saamelaisten suhtautumisesta siihen, mutta tähän ei päästy. Sisaruksia vaivasi totaali lamautuminen. Helsingin päästä katsottuna asia lienee oli helpompi sisäistää, mutta paikan päällä pystyttiin vain kiertelemään ja kaartelemaan aihetta kuin kissa kuumaa maitoa. Kaisan tunteita enemmän asiaa pääsee kiinni Riddu Riđđu -festivaaleilla tavattu Pauliina Feodoroff. Daami on pitkän linjan saamelaisaktivisti ja myös parisuhteessa naisen kanssa, joka johti hänen sulkemiseensa yhteisön ulkopuolelle. Ms. Feodoroffilla kuitenkin vaikuttaa olevan sana hallussa, joten hänen kokemuksiaan vähemmistönä vähemmistön sisällä olisi kuunnellut mielellään enemmänkin.

Dokumentin punaisen langan hakuprosessin vaikeutta voi selittää se, että ohjaajalla itsellään ei ole ollut alusta asti selvää näkemystä tulevasta leffasta. Jos elokuvan alussa ei tiedä, mistä se kertoo, on riskinä tämänkaltainen soppa. Asioita käsitellään on vähän sieltä sun täältä, mikä syö ydinteemaa. Kaikki se ideaalinen ajatus siitä, että nostaisi kissan pöydälle tai esimerkiksi haastattelisi siskoaan siitä, miten yhteisön suorittama ulkopuolelle sulkeminen oikein konkreettisesti tapahtui jää nyt dokumentin ulkopuolelle. Vähemmistönä vähemmistön sisälle jää nyt reippaasti tiiviin sisarsuhteen kuvauksen alle, joka ohjaajan Ms. Westin mukaan oli enemmänkin piilotettuna kuin varsinaisena aiheena elokuvassa. Sisaruus on kuitenkin mielestäni enemmän elokuvan pääteema kuin vähemmistön edustaminen.

Vähemmistöstä riippumatta elokuvan katsoja voi yrittää yhtyä erään haastatellun mielipiteeseen. Kanadassa eräs haastateltu totesi hyvin: “Emme halua tuhota. Emme halua nolata ketään. Haluamme vain tulla hyväksytyiksi. Haluamme roolimme takaisin.” Tämän oman perinteen esille tuominen on dokumentin parasta antia. Dokumentinssa annetaan ymmärtää, että saamelaisilla oli suvaitsevaisempi asenne homoseksuaalisuutta kohtaan ennen kristinuskoa. Ja tämä asenne on kuulemma tyypillistä myös monien muiden alkuperäiskansojen keskuudessa. Tästä aiheesta itsestään olisi saanut mielenkiintoisen dokumentin ilman perhesuhteiden mukaan sotkemista.

Teemassa pysyminen olisi ollut kiva asiawww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Sparrooabbán-dokumentti yrittää kertoa siitä, millaista on edustaa vähemmistöä vähemmistön sisällä perhepotretin avulla. Mitään suuuria paljastuksia dokumentti tästä ei saa aikaiseksi, vaan pikemminkin keskittyy joidenkin saamelaisten piirteiden esittelemiseen sekä sisarusten välisten road-tripin kuvaamiseen. Matka saamelaisuuteensa ja esi-isien ymmärryksien hakemiseen on mielenkiintoista katsottavaa. Sitä olisin katsonut enemmänkin samoin kuin kuunnellut Pauliina Feodoroffin ajatuksia. Tämä sisaruus ja esi-isien ymmärrys -teemat jättävät kuitenkin sisarusten kokeman tabuaiheen homoseksuaalisuuden lähes kokonaan taustajoukkoihin. Uskallusta aiheeseen ei ole riittänyt, haastateltavia ei ole saatu, tai asia on ollut vaikeampi kohdata kotonurkilla. Syitä lienee monia, mutta täten sekametelisoppa ei vastaa dokumentin otsikkoa. Siinä missä ohjaaja Ms. Suvi West toivoo dokumentin herättävän keskustelua, minun on pakko katsojana kysyä, että mistä aiheesta? Suosittelen dokumenttia kuitenkin kaikille niille, jotka pähkäilevät omassa vähemmistöryhmässään. Elokuvasta voi saada jotain kättä pidempää itsensä ilmaisemiseen.
Overallwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Kokonaisarvosana.

 

Osastot: Dokumentti, Kotimainen, Leffat
Kommentit

Vastaa