Ohjaaja Mr. Arto Halonen tekee mielenkiintoisia dokumentteja. Ja jos omasta sielunsopukoistasi ei välttämättä löydy inspiraatiota dokumenteille, suosittelen siitä huolimatta poikkeuksen tekemistä Mr. Halosen tuotannon kohdalla ja Sinivalkoisen valheen katsomista. Dokumenttien lisäksi mies on kunnostautunut pitkien draamallisten elokuvien parissa, mistä vuoden 2010 Prinsessa on oiva esimerkki.
Näin olympia-vuoden ja suomalaisten olympiamenestyksen kunniaksi on kiva pitää itseään kiinni vielä urheiluteemassa ja siihen liittyvässä valvonnassa – dopingissa. Varmaankin enemmistö suomalaisista muistaa yhtä kuinka vuoden 2001 Lahden MM-hiihtojen piti tehdä suomalaista hiihtohistoriaa sekä tuoda mainetta ja kunniaa Suomelle. Odotukset olivat järkyttävän kovat. Ja MM-hiihdot onnistuivat lähes kaikissa tavoitteissaan. Suomelle satoi mainetta ja hiihtäjämme todellakin tekivät hiihtohistoriaan, mutta ei ehkä ihan sillä tavalla, mitä ennen kisoja oli toivottu. Kuuden huippuhiihtäjän kärähtäminen Hemohessin käytöstä jäi varmasti useamman suomalaisen verkkokalvolle. Samoin kuin moni suomalainen sai samalla pikakurssin Hemohessin vaikutuksiin, meistä tuli omalla tavallaan doping-asiantuntijoita yhdessä yössä, ikävä kyllä.
Dokumenttielokuva Sinivalkoinen valhe keskittyy tähän huippu-urheilun valheiden verkkoon ja dopingkäryyn, joka nousi tapetille noista kisoista. Mukana dokumentissa on arkistomateriaalia, silmännäkijälausuntoja ja eri osapuolten haastatteluja. Näiden myötä totuus muokkautuu juuri sen näköiseksi kuin jokainen haluaa. Se, miten hyvin Mr. Halonen on pystynyt kartoittamaan kokonaisuuden taustoineen jääköön jokaisen katsojan päätettäväksi. Osansa dokumentistä saavat nyt urheilijat, valmentajat, lääkärit, urheilujohtajat, urheilujuornalismi ja heikoksi osoittautuva antidopingtyö. Mädän omenan katku haisee koko järjestelmän läpi. Ikävästä aiheesta huolimatta Mr. Halonen ei onneksi syytä sormi pystyssä ketään, vaan tyytyy pikemminkin etsimään tietoa ja ihmettelemään, että miten tässä oikein kävi näin. Miten ihmeessä huippu-urheilusta tuli pakotettua toimintaa ja sitä kautta urheiljoista järjestelmän uhreja.
Mr. Halonen pyrkiä varmasti herättämään dokumentillään keskustelua ja sen hän on saanut jo aikaiseksi ennen dokumentin valkokankaalle pääsemistä. Dopingista ei ole puhuttu pitkään aikaan mediassa näin paljon, joten aihe tulee varmasti jokaisen iholle. Varsinkin jos useampaa tarinaa rinta rinnan kuljettavasta dokumentista saa kunnolla kiinni. Mielenkiintoista on kuitenkin kuunnella sitä, miten paljon asioista selitellään, kiistellään ja kieltäydytään kommentoimasta. Tätä kautta voi pohtia, millaisen totuuden Sinivalkoinen valhe loppujen lopuksi oikein esittää?
Ainakin haastateltujen lausunnoista voi muodostaa oman kuvansa huippu-urheilusta ja sen vaatimuksista huippu-urheilun kärkeen pääsemisestä. ”Elämä on yhtä showta”; ”Urheilijat ovat järjestelmän uhreja.”; ”Jos tulosta ei synny, keinoja kyllä löytyy.”; ”Jossittelu on turhanpäiväistä touhua.” Kun menestyksen huipulla käytetään enemmän tai vähemmän laittomia keinoja, eikä kyse ole vain hyvistä geeneistä, kovasta treenistä tai korkeilla paikoilla harjoittelusta, niin mikä ihme sitten saa huippu-urheilijan kääntymään vilpilliselle tielle. Raha, menestymisen vimma, ahneus, putomamisen pelko joukkueesta, syitä on varmasti useita.
Kun tavoitteena on ollut tehdä suomalaisia urheilusankareita hinnalla millä hyvänsä, keinoja kaihtamatta ei voi olla pohtimatta, että eikö olisi rehellisempää järjestää totaalisen dopatut kisat. Näin fanaattinen urheiluyleisö saisi niitä ihmeellisiä suorituksia ja jokainen urheilija voisi halutessaan käyttää juuri niin paljon erilaisia mömmöjä kuin tahtoo tulostensa parantamiseksi. Ja me muut voisimme puolestaan yhtyä J. Karjalaisen lauluun ’Sankareita’.
| Monivärinen totuus |   |
|---|---|
| Tietoa ja todisteita vaikka muille jakaa ja niistä katsoja saa sitten valita sen omansa. Kuka käytti, mitä käytti ja milloin käytti? Vai onko kyseessä sittenkin vain noitavainoa vai käyttämisestä tietävien voimakas intressi suojella omaa nahkaansa. Varmaa on vain se, että dokumentti paljastaa Suomessa olevan toimivan ja tehokkaan doping-kulttuurin. Elokuva arvioinnin näkökulmasta Sinivalkoinen valhe olisi voinut olla nimeltään myös Maailmanlaajuinen valhe ja se kiinnostaa varmasti kaikkia urheilusta tavalla tai toisella kiinnostuneita ihmisiä. Itse en muista näin laajaa ikähaarukkaa katsojien joukossa nähneeni pitkään aikaan ja niin runsasta keskustelua kuulleeni elokuvan jälkeen, kuin nyt salista poistuessani. Lahden kisat seuraamuksineen vaikuttavat koskettavan edelleen. Joten soisin myös pikku-urheilijoiden vanhempien katsovan tämän dokumentin ja miettivän – rehellisesti – miten pitkälle niillä hyvillä geeneillä ja kovalla harjoittelulla oikeasti pääsee ilman vippaskonsteja. | |
| Overall | |
|---|---|
| Kokonaisarvosana. | |