VALIKKO

Pussikaljaelokuva


Mr. Mikko Rimmisen kirjallinen tuotos, Pussikaljaromaani, näki päivänvalon vuonna 2004. Tuolloin Mr. Rimmisen kirjallista tuotosta verrattiin muun muassa Volter Kilven Alastalon salissa romaaniin sekkä Joel Lehtosen Putkinotkoon. Näistä kolmesta teoksesta olen lukenut Putkinotkon ja valittuja osia Alastalon salissa eepoksesta. Mr. Rimmisen kirja on lukematta, mutta siitä huolimatta tuntuu, että itse en moiseen vertailuun kyllä ryhtyisi. Ainakaan elokuvallisen esityksen tajunnanvirta ei mielestäni kyllä vedä vertoja Alastalon salille (ehkä pitääkin laittaa veljeni lukemaan eepos, sillä hän on myös lukenut Alastalon salissa – ääneen. Sekä sen jälkeen kuunnella mitä yhtäläisyyksiä ynnä muita syvällisyyksiä velipoika sieltä oikein löysi). Mitä taas tulee Putkinotkoon ja yhteiskunnasta syrjäytymisen esittämiseen – ehkä yhden vuorokauden kuvaus kalliolaisesta elämästä ei ihan siihen vielä riitä. Tai sitten on vaan katsottava peiliin ja todettava, että äidinkielen opettajille on voinut syntyä uusi lemmikki Mr. Rimmisen teoksen myötä. Mutta nyt itse elokuvaan, joka kuulemma on ollut suhteellisen uskollinen kirjalle, lukuunottamatta nyt pientä taiteellista vapautta huumorin lisäämiseksi….

Pussikalja-elokuvassa seikkailevat kolme, ilmeisestikin, yhteiskunnasta enemmän tai vähemmän omasta syystä syrjäytynyttä nuorta miestä. Lihi (Ylermi Rajamaa), Henninen (Eero Milonoff) ja Marsalkka (Jussi Nikkilä) viettävät rentoa kesäpäivää Kallion kaupunginosassa Helsingissä ja pohtivat,välillä hyvinkin syvällisesti, eteen sattuvia asioita. Näitä eteensattuvia asioita edustavat pari huumorintajutonta poliisia, rutjakkeet ja muutama nuorisolainen. Elokuvassa ei varsinaisesti tapahdu mitään ’normaalia’ arkea, kaljan kittaamista ja asioista keskustelemista kummempaa. Siitä huolimatta siitä oli saatu aikaan suhteellisen mielenkiintoinen elokuva kolmen miehen ystävyydestä, missä kaveria ei jätetä ja turhia rakkaudentunnustuksia ei anneta. Kyllähän se hemmo siinä vieressä muutenkin tietää, että on merkittävä ystävä, vai mitä? Kaikki tämä sitten tapahtuu eräänlaisen päämäärättömyyden keskellä.

Päämäärättömyyden rinnalla mieleeni nousi elokuvasta suomalaiselle kulttuurille tyypillinen puheliaisuus – tai sen puute. Elokuvan dialogi on toki omalta osaltaan nokkelaa, mutta hyvin vähäistä. Kesäpäivä kun kerta kuluu myös vain virvokkeita nauttimalla ja ympäristöä seuraamalla. Jäin kuitenkin kolmen ystävän välistä suhdetta pohtimaan myös puheliaisuuden näkökulmasta. Näistä kolmesta Lihi hoiti yleensä suupaltin roolin, Henninen antoi jotain syvällistä ajateltavaa ja Marsalkka tyytyi olemaan hiljaa – tai koki muuten verbaalisen ilmaisun haastavaksi. Suomessa hiljaisuus, jöröttäminen, vaikuttaa kuitenkin jollakin tapaa edustavan valtaa muihin nähden. Mitä merkittävämpi asema ihmisellä vaikuttaa olevan, sitä vähemmän hän vaikuttaa puhuvan tai asioitaan perustelevan. Tuleeko (Hennisen) syvällisyyden määritelmä puheisiin siitä, että sanoo jotain epämääräistä – ooh, olipa se viisasta (kun en itse ainakaan sitä ymmärtänyt)? Tai onko (Marskalkan) karisma hänen todella lyhyissä toteamuksissaan eri asioista tai kieltäytymisessä keskustella. Mikä rooli jää tällöin (Lihille) suupaltille, innokkaalle puhujalle – onko hän luotettava, vai pelkkä selittelijä. Pussikaljaelokuva vastaa näihin kaikkiin pohdintoihin omalla tavallaan, mikä jättää oikesti pohdittumaan myös sitä, että pitäisiköhän leffa mennä vielä kerran katsomaan puhtaasti tästä näkökulmasta.

Joka tapauksessa ohjaaja Ville Jankeri on tehnyt suhteellisen asiallista työtä vuorokauden kuvaamisessa. Ajalle tyypillinen oleilu ja päämäärättömyys nousee hyvin esille kolmikon ajelehtiessa paikasta toiseen Kalliossa. Hyvänä suorituksena voikin pitää elokuvan tekemistä aiheesta, jossa ei oikeasti tapahdu oikein yhtään mitään. Toivoa onkin näin sateisen syksyn keskellä, että reilun miljoonan euron budjetilla tehty elokuva kerää omansa pois ja lähettää katsojan mielen menneeseen kesään ja oleiluun sen hellepäivissä. Mr. Jankeri yllätti tässä mielessä kuitenkin yleisesti, sillä Pussikaljaelokuva on ensimmäinen miehen pitkä teos. Onnea ja menestystä vaan seuraavillekin, toivottavasti niissä kuitenkin on enemmän toimintaa – mutta ei sen potentiaalisen syvällisyyden hinnalla.

Mitä taas tulee pääosia esittäneisiin miehiin, niin elokuvan hemmot eivät olleet turhan tutun tuntoisia, eli pohdittavaksi jää voiko heitä tämän jälkeen pitää Suomi-filmin nousevina tähtinä. Marsalkkaa näyttelevä (ja aikamoisesti Mikko Leppilampea jollakin tapaa muistuttava) Mr. Jussi Nikkilä on saanut tilaa valkokankaalla aiemmin muun muassa elokuvissa Ganes (2007), Tyttö sinä olet tähti (2005) ja Hymypoika (2003) . Myös Mr. Eero Milonoff on jo konkari valkokankaalla. Mies on pongattavissa samoista elokuvista (Tyttö sinä olet tähti, Ganes) Mr. Nikkilän kanssa. Lisäksi Mr. Milonoff esiintyi elokuvassa Tummien perhosten koti (2008, mistä fyysinen muodonmuutos Pussikaljaelokuvaan oli mielestäni järkyttävän brutaali). Seuraavana hän marssii valkokankaalle suomalaisessa suurtuotannossa Härmän miesten mukana vuonna 2012. Pussikaljaelokuvan humaani auttaja Lihiksen roolissa oleva Mr. Ylermi Rajamaa voi olla joillekin tunnetumpi miehen musikaalista lahjoista, mitä ei elokuvassa kyllä päästä nauttimaan. Sen sijaan toivon, että Mr. Rajamaasta pääsisi jatkossa nauttimaan myös valkokankaalla.

Helppoa elämääwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
ja oleilua auringon paisteessa. Elokuva toi mieleeni oman nuoruuteni nuorisolaisena lähes samoissa Kallion maisessa. Mitä kaikkea sitä onkaan tullut tehtyä ja kokeiltua, onneksi järki on kasvanut päähän matkan varrella. Mutta komppaan hyvin kolmen miehen elämän tarkoituksen etsimistä. Se, mistä se hyvä elämä sitten itse kullekin muodostuu onkin eri juttu. Pussikaljaelokuva on teemalleen uskollinen, eikä tarjoa mitään suurta yllätystä. Se lillii eteenpäin pussissa laimenevan oluen tavoin, ei jätä krapulaa päälle kohtuullisesti nautittuna, mutta voi aiheuttaa muutamia syvällisyyden tuntemuksia. Nämä miesten väliset pohdinnat lähinnä rakkaudesta ja rakastamisen / välittämisen osoittamisesta omalla tavallaan olivatkin sitten sitä elokuvan parasta antia. Hyvä ystävyys on aina todellista ulkoisista puitteista huolimatta. Elokuvan lopuksi olisin kuitenkin toivonut hieman jämäkämpää seisahdusta, mutta ei siinä seuraavassa päivässäkään mitään vikaa ollut. Pojoja leffalle tippuu lähinnä sen helppokatsoisuuden ja kesämielisyyden vuoksi. Mutta ne kaikki ovat todellakin tässä sateisessa säässä ansaittuja.
Overallwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Kokonaisarvosana.

Tässä yhteydessä haluan myös kiittää viehättävästä seurasta ja toivottaa Pohjois-Pohjanmaan suuntaan terveisiä. Oli todella ihastuttavaa saada kivaa seuraa elokuviin täällä Tampereella sekä samalla jakaa pohdintoja siitä, mitä kaikkea Pussikaljaelokuva oikein nosti mieleen. Kiitos S.

Osastot: Kotimainen, Leffat
Henkilöt: , ,
Kommentit

Vastaa