VALIKKO

Paul

Kohta voisin harkita suomalaista Mr. Simon Peggin fanikerhon perustamista. Tällä kertaa hurahdin hänen hieman hölmöön (mutta toisaalta ne kaikki hänen leffansa ovat jollakin tavalla samalla tasolla) elokuvaansa Paul, jossa hän tekee matkaa yhdessä Hot Fuzzista tutun kumppaninsa Nick Frostin kanssa. Simon Pegg ja Nick Frost rulettaa! 🙂 🙂 🙂 (ikävä kyllä, samaan en voi sanoa leffan kolmannesta päähahmosta, Paulista).

Paul-elokuvassa nörtti kaksikon graafista kuvittamisesta tekevä Greame Willyn (Simon Pegg) ja käsikirjoittajan urasta haaveileva Clive Collinsin (Nick Frost) matka vie keskelle Amerikan UFO-aluetta Extraterrestrial Highwaytä pitkin, missä he törmäävät karkumatkalla olevaan ulkoavaruudelliseen olioon Pauliin (Seth Rogen lainaa ääntään), joka ottaa sällit mukaan avaruudelliselle road-tripille. Hengailtuaan noin 60 vuotta supersalaisessa sotilastukikohdassa Paul on päättänyt karata alueelta 51 (jota ei tietenkään virallisesti ole olemassa – vieläkään), päätyy kaksikon kyytiin ja kaksikko päätyy FBI:n agentin Zoilin (Jason Bateman) ja parin muun takaa-ajon kohteeksi matkalla kohti Paulin emoalusta, että rivosuinen hemmo pääsisi kotiin. Elokuvaa voisi verrata siihen, että aikuinen E.T. haluaa kotiin. Tästä ainakin on yritetty vääntää kunnon sci-fi komediaa.

Ohjaajan puikoihin olisi kaivannut takaisin ennen kaksikon kanssa yhteistyötä tehnyttä Edgar Wrightia, joka ehkä olisi saanut kitcheistä aiheista enemmän irti – mene ja tiedä. Nyt elokuvan vetovastuu oli kaatunut ohjaajan Greg Mottolan harteille. Vaikea sanoa, johtuuko siitä vai mistä, mutta elokuvan vitsit jäävät vähän puolitiehen, eivätkä saa aikaan samanlaista vaikutusta kuin esimerkiksi oli Hot Fuzz rainan kohdalla. Sääli sinänsä, sillä navan alapuoliset vitsit olisi voitu suosiolla muuttaa kunnon brittisarkasmiksi, joka olisi kutkuttanut nauruhermoja vielä pitkään salista poistumisen jälkeenkin. Toki myönnän, että osaan elokuvaan upotettujen herjojen helpottamista oisi helpottanut suurempi tietoisuus klassisista lausauhduksista elokuvissa Star Wars, Start Trek ja Aliens sekä näihin elokuviin vaikuttaneista hahmoista. Ehkä herrat malttavat odottaa seuraavan kerran, että saavat tehdä sitä yhteistyötä Mr. Wrightin kanssa, joka nyt oli ikävä kyllä varattu Scott Pilgrim vs. The World-elokuvan pariin.

Elokuvalla on kuitenkin annettava tunnustusta jonkinasteisen nörttiyden (jos näin nyt voi sanoa) kuvaamisesta. Oli ihastuttavaa seurata, että ihmisiä, jotka uskaltavat tunnustaa, että aikuisten maailman maneerit eivät jaksa aina innostaa, esitetään myös valkokankaalla. Pääparin suhteen heille suotakoon turistimainen käytös puskuritarroineen ja valomiekoista innostuminen. Itse varmaan syyllistyn ihan samaan omaan faniluokassani.

Helppoa katsottavaawww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
joka on kyllä samalla elokuvan heikkous, joskin on tunnustettava, että elokuva lopputiimellykset yllättivät myönteisesti. Lisäksi vaikka edelleen tunnustan fanittavani herroja Pegg ja Frost, niin tämä yhteistyön tuote ei todennäköisesti päädy omiin kokoelmiini. Leffaa katsoo mielellään, sen vitsit uppoavat tietyssä mielentilassa ja kaikki tuntuu soluvan eteenpäin tutulla ja turvallisella tavalla. Juuri tämä tekee elokuvasta liian höttöisen. Olisin kaivannut enemmän kunnon brittiläista sarkasmia, vaikka Amerikan mantereella rainassa liikutaankin, rohkeaa irtiotto ja Paulin roisimpaa ulkonäköä. Nyt E.T. hommattiin kotiin, mutta jotain nasevaa jäi samalla puuttumaan, vaikka katsoja saakin kokemuksen avaruudellisesta tajunnasta ja siitä, millaista se miesten keskeinen road-trip oikein sitten on. Nyt tietenkin niitä (maantie)soraääniä kuuluu, mutta ihan oikeasti ei haittaa, tuossa herrojen matkassa ei kulku eteenpäin ainakaan ollut kovin tylsää.
Overallwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Kokonaisarvosana.

”Three tits!”

Osastot: Kevyttä katseltavaa, Sci-fi
Henkilöt: , , , ,
Kommentit

Vastaa