Onneli ja Anneli -elokuvassa kaksi Kissanmintun kaupungissa asuvaa pikkutyttöä Onneli (Aava Merikanto) ja Anneli (Lilja Lehto) ostavat mieleisensä talonsa rouva Ruusupuulta (Eija Ahvo). Kaikki meneenkin kuin unelma ja naapurissakin asuu mielenkiintoisia ihmisiä kuten Tingekstiina (Elina Knihtilä) ja Tangelstiina (Kiti Kokkonen), kunnes onnen päälle tulee mustia pilviä ja toisen naapurin rouva Rosinan (Johanna af Schultén) kotiin murtaudutaan. Luvassa on lapsen mieleen sopivia hurjia seikkailuja ja mielenkiintoisia juonen käänteitä, joihin tulee mukaan sotketuksi mukava jäätelökauppias Arska (Samuli Vauramo), paikallinen tauluja maalaileva poliisi (Jaakko Saariluoma) ja Onnelin Petteri-veli (Elias Koistinen).
Ms. Marjatta Kurenniemi (1918 – 2004) kirjoitti suomalaisten lasten ja nuorten iloksi useita eri kirjoja alkaen vuodesta 1946, jolloin hänen saturomaaninsa Pukke Punamuurahaisen seikkailut näki kirjallisen ensi-iltansa. Valkokankaalla nähdään nyt Ms. Kureniemen Onneli ja Anneli -sarjan tuotannosta makupala. Mikäli tyyli miellyttää suosittelen suuntaamaan kirjastoon ja lukemaan sarjan muutkin kirjat. Onneli ja Anneli seikkailevat kuudessa eri kirjassa, joista valkokankaalla nähdään nyt Onnelin ja Annelin talo (1966) filmattuna. Joten voi myös turvallisesti olettaa, että mikäli elokuva menestyy valkokankaalla, sille voisi odottaa jatkoa. Ja kyllähän tuonne lastenelokuvien seuraan kaksi herttaista tyttöä sopii omine touhuineen ja oloineen ilman suurempia jännitysmomenttien luomisen tarvetta. Elokuva hassuttelusta ja hauskasta olosta on varmasti aina paikallaan.
Ohjauksesta vastannut Ms. Saara Cantell on tullut tutuksi viime vuosina lähinnä ihmissuhde-draaman /-komedian ohjaajana (Kohtaamisia, Tähtitaivan talon yllä, Ainoat oikeat). Joten oli mielenkiintoista nähdä, miten hänen lähestysmistapansa toimii jälleen lastenelokuvissa. Ms. Cantellin edellisestä lastenelokuvasta Unna ja Nuuk (2006) on myös kulunut muutama vuosi. Mutta lasten valloittamisen taito vaikuttaa yhä sujuvan hyvin. Tarina ei juonellisesti päätä huimaa, mutta ohjaaja on saanut taiottua siitä ruusunpunaisen ja hattaranmakuisen pehmeän tuotannon, joka taatusti jättää hyvän mielen katsojalle. Itse suuntasin sitä katsomaan ilman mukaan pakotettua alaikäistä seuraa, mutta kuunnellessa leffan jälkeen nuorempien katsojien mielenpiteitä, myös heidän mielestään elokuva oli ´tosi ihana´.
| Kesän lapsi mä oooon |   |
|---|---|
| ja leffan jälkeen myös vaniljajäätelön ja hattaran fanittaja. Anneli ja Onneli -elokuvassa kellekään ei tule lopuksi paha mieli, vaikka matkalla onkin moraalista pohdintaa vaikka muille jakaa. Tytöt elävät omassa arjessaan ihanien naapurien tätien keskellä ja nauttivat kesästä, vähän enemmän olisin toki kaivannut tätä arjen kuvausta Annelin ja Onnelin tyttöenergian näkökulmasta, sillä nyt leffa loppua kohden tuntui välillä siltä, että mukana kaksikko jää taustajoukoissa soittelemaan. Nyt kuitenkin elokuvassa edetään hattaranpehmeässä pilvessä, jonka aikana suurempi hätä tai suunnittelu ei ole tarpeen, vaan kaikki asiat ratkeavat suhteellisen helposti. Suosittelenkin leffaa kaikille lapsille ja lapsenmielisille. Leffassa on toki omat (lievästi) jännittävät kohtansa, mutta nekin loppuvat hyvin. Joten jos kaipaat kesätunnelmaa, mars, mars leffaan, valkokankaalta on luvassa hyväntuulisuutta koko elokuvan keston ajan. | |
| Overall | |
|---|---|
| Kokonaisarvosana. | |