VALIKKO

No Strings Attached – Näin ystävien kesken

Knulkompis, panokamu, ystävä etuuksien kanssa, sexfriend… rakkaalla lapsella on monta nimeä. Ja sitä lopullista syvyyttä koittaa sitten leffa No Strings Attached selvittää. Leffassa Emma Kurtzman (Natalia Portman) on kiireinen lääketieteen opiskelija, joka kaipaa säännöllistä seksiä ihmiseltä, joka ei jää yhteistä aamua odottamaan. Tähän sopii hyvin vanha tuttava vuosien takaa Adam Franklin (Ashton Kutcher). Haasteita matkaan tulee, kun sääntöjen ulkopuolelle jätetyt tunteet tulevat mukaan kuvioihin. Kantaako seksi romanssiin ja parisuhteeseen asti, vai onko tunteelliseksi heittäytyminen kaiken loppu? Lopun voittekin sitten arvata – ihan oikein.

Ms. Portman näyttelee vaikuttavasti tunnevammaista ja sitoutumiskammoista ihmistä, mistä voi tietenkin vääntää kättä malliin, että näkyykö siinä enemmän hänen suorituksensa hyvän olon rajapinnoilla vai onko kyseessä sittenkin hyvää näyttelijätyötä. Mr. Kutcher puolestaan näyttelee taas enemmän treenattu kroppaansa (eikä siinä mitään vikaa ole näin naiskatsojan näkökulmasta). Mutta jos pitäisi äkkiä heittää, joku leffa missä Mr. Kutcher on ollut vakavampihenkinen, niin…. tota… öööö… äh… Joten vaihdetaanpas aihetta. Avustavassa roolissa oleva Ms. Lake Bell tekee hyvää työtä Adamiin ihastuneena Lucyna. Hänen esittämänsä fyysinen komiikka muistutti Ms. Sandra Bullockille tyypillistä komiikkaa, joten kovasti toivon, että neidistä kuuluu vielä paljon valkokankaalla. Edellisestä kerrasta, Agness Adlerin roolista elokuvassa It’s Complicated (2009), on meinaan kulunut jo hieman aikaa.

Ohjaajan puikoissa heilunut Ivan Reitman tekee mielestäni tämän leffan myötä suhteellisen hyvän paluun teinihömppäleffojen pariin. Ghostbusters (1984, 1989) tavoista kaikille sopivaa huumoria ei vielä ole tasapuolisesti tarjolla. Mutta sen sijaan Mr. Reitman kyllä osoittaa hallitsevansa parisuhdekomiikan, mikä tuli esille jo Six Days Seven Nights (1998) rainassa ja nyt tässä. Pitkään aikaan en meinaan ole nauranut näin paljon ja näin kovaa elokuvissa. Takarivin teinipojilla oli siinä ihmettelemistä, mutta ehkä heillekin nämä naisena olemisen mysteerit joskus selviää. Tässä kohtaa on kyllä tunnustettava, että nauraminen osui sitten harvemmin sille sex-friends osuudelle, joskin se sai osuutensa. Käsikirjoittaja Elizabeth Meriwether on tehnyt mahdottomasta totta elokuvassa. Hän saa satunnaisen, tunteettoman (just-joo) seksin harrastamisesta irti sellaista, että päähenkilöistä alkaa tosissaan välittää. Ja tämä nousee erityisesti esille asiallisissa kohtauksissa, kuten alla olevasta ”Period mix” clipista käy ilmi – joskin komiikan synnyttäminen vaatii tuekseen muutaman muunkin näyttelijän pääparin lisäksi.

Oikea asenne mukaanwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
leffateatteriin, niin luvassa on silloin hyvä elokuva. Mitään suuren suuria maanjäristyksiä ei kannata odottaa, mutta leffa sopii kyllä hyvin pään nollaukseen ja oman Period Mix levyn kaipailemiseen. Se itse asiassa voisi myydä aika hyvin kansainvälisestikin. Sääli, ettei se ole leffan varsinainen soundtrack. Mutta asiaan. Leffa oli ihan asiallinen, hauska ja välillä jopa erittäin hyvin nauruhermoja aukaiseva (naispuolisissa katsojissa). Mutta uskoisinkin tämän leffan olevan leideille suunnattu, vaikka sitä naiskauneutta leffassa toki tarjoillaan myös miehille. Jos haluat päästä helpolla ja miettiä, että miten kivaa se rakastaminen oikeasti on, suosittelen. Leffaa voisi pitää myös potentiaalisena treffileffana. Itse varmaan ihmettelen loppuillan miksen mennyt rainaa aiemmin katsomaan, kun toiset voivat kyllä ihmetellä, että miksi menivät...
Overallwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Kokonaisarvosana.
Osastot: Kevyttä katseltavaa, Komedia
Henkilöt: ,
Kommentit

Vastaa