Tove Janssonin Muumi-hahmot viettävät tänä vuonna 100-vuotisjuhliaan, joten sitä teemaa sopii hyvin täydentämään Muumit Rivieralla -animaatio. Elokuva perustuu lähes samannimiseen (Muumiperhe Rivieralla – Familjen lever högt) teokseen. Muumeja on toki nähty ennenkin valkokankaalla, vaikka ne varmasti ovat tutummat televisiosta. Edeltäviä Muumi-elokuvia ovat: Muumipeikko ja pyrstötähti (1992), Muumi ja vaarallinen juhannus (2008) sekä uuden elämän 3D:n parissa saanut Muumi ja punainen pyrstötähti (2010).
Satiirisessa animaatiossa Muumiperhe yhdessä Niiskuneidin ja Pikku Myyn kanssa päättävät lähteä seikkailemaan merelle toivoen päätyvänsä samalla reissulla Rivieralle. Sattumanoikusta myrskytuuli lennättääkin perheen veneineen Rivieralla, jossa Muumipappa käyttä poppoostaan nimeä De Moomin ja pääsee mukaan niin sanotusti parempiin piireihin. Niiskuneiti on tällöin imarreltu saamastaan huomiosta ja Muumipeikko puolestaan kiemurtelee mustasukkaisuuden keskellä. Edessä onkin perhearvojen uudelleen pohtiminen ja sen mitä ystävyys todella merkitsee.
Japanilaisten Muumi-elokuvien parissa kasvaneet ihmiset voivat olla tästä animaatiosta ja sen yhteiskuntasatiirisesta lähestymistavasta hieman hämmillään. Satiirin käyttäminen oli kuitenkin Ms. Tove Janssonille tyypillistä ja se nousee hyvin hänen kirjoittamistaan Muumi-kirjoista. Ohjaaja Mr. Xavier Picard on mielestäni onnistunut hyvin tasapainoilemaan tässä välissä ja tekemään tuotoksen, joka varmasti kelpaa kaikille perheen jäsenille, vaikka animaatiosta jääkin hieman avoin tunnelma – kenelle se on oikeasti suunnattu?
Muumipeikkojen takaa löytyy suomenruotsalainen Ms. Tove Jansson. Ensimmäinen Muumi-teos (Småtrollen och den stora översvämningen) – näki päivänvalon vuonna 1945. Suomeksi kyseinen teos (Muumit ja suuri tuhotulva) saatiin vuonna 1991. Mikä virtahepoja muistuttavissa hahmoissa sitten oikein viehättää? Ehkäpä niiden luoma perusturvallisuus, joka kuitenkin mahdollistaa pienet keppoilut ja seikkailut. Ja juuri näitä samoja piirteitä on tarjolla Muumit Rivieralla -elokuvassa. Uusinta keskustelun avausta muumien parissa tarjoaa kuitenkin niiden antama paheellinen kuva nuorisolle. Yrittäessä tehdä Suomea savuttomaksi on kyseenalaiseksi nostettu Muumi-papan ja Nuuskamuikkusen suorittama piipun polttelu. Siis mitä?! Niinkuin ihan oikeasti?! Tämä ei nyt ihan ensimmäisenä tullut mieleen Muumi-sarjojen kohdalla tai niiden esittämisen opetuksen rinnalla. Onneksi tässä animaatiossa ei ole vielä K-18-leimaa kyljessä, eikä sellaista toivottavasti tulekaan.
| Kaikki mikä kiiltää ei ole kultaa |   |
|---|---|
| Muumien Riviera-seikkailu on visuaaliselta ilmeeltään ihastuttavan kevyt. Sen kotisohvapsykologinen sanoma puolestaan ei. Elokuva pohtii hyvin romantiikan ja ylellisyystarvikkeiden vaikutusta elämäämme ja sitä, mihin sen kaiken keskellä sijoitamme perhearvomme. Muumien seikkailu ei varmasti jätä ketään fania kylmäksi, sillä niin hyvin se tarjoilee muumeille tyypillisiä pikku kepposia ja hyviä perusarvoja. Suosittelenkin elokuvaa kaikille lapsille ja lapsenmielisille, animaatio tarjoaa jännät hetkensä, hulvattomat naurunsa ja pääasiallisesti tuntuu kivalta. Omalla kohdallani on kuitenkin myönnettävä, että pidän enemmän televisiosarjan muumeista, kuin nyt valkokankaalla nähdystä perheestä. | |
| Overall | |
|---|---|
| Kokonaisarvosana. | |
Tämä biisi on varmasti useammalle meistä tutttu: Hei muumit ja sitten armotonta rallatusta… 🙂 🙂 Tänne minäkin palaan jossain vaiheessa muumeista nauttimaan 🙂 🙂
Osastot: Animaatio