Kovasti ihailemani elokuvaohjaaja ja -historoitsija sekä kirjoittaja Mr. Peter von Bagh tuo valkokankaalle Oulun juhlavuoden merkeissä aikamatkan lapsuutensa 1950-luvun Ouluun. Tässä kohtaa on tarpeen huomata, että kyseessä on ’Muisteja’ ei ’Muistoja’, joten liiallista nostalgista selostusta omasta lapsuudesta on turha odottaa valkokankaalta. Leffasta enemmän kiinnostuneet voivat klikata itsensä tänne.
Dokumentin nimi ’Muisteja’ viittaakin kiiltokuviin, muisteihin, joita vaihdeltiin lasten kesken. Itsellänikin taitaa olla edelleen tallessa useampi kiltsi (kiiltokuva) -kirja. Elokuvan nimen voi leffan jälkeen hyvin kuvitella myös viittaavaan siihen aikuisten yleisiin kokemuksiinsa lapsuudesta. Ne ovat palasia sieltä taäältä, jossain määrin pinnallisia, ajan kultaamia ja samalla kuitenkin tärkeitä oman (henkilö)historian kannalta. Käsikirjoittaja ja ohjaaja Mr. von Baghin mukaan valkokankaalla nähdäänkin nyt sitä tavallisen tuntuista materiaalia, joka muokkaa meistä sitä mitä ne olemme. Tätä kautta elokuva sopii muillekin kuin oululaisille. Muisteja onkin yleispätevä tuntemus siitä, mitä pienen ihmisen päässä oikein tapahtuu kaiken yhteiskunnallisen muutoksen keskellä.
Ohjaaja Mr. Bagh perustelee Oulun valintaa aiheen kohteeksi henkilökohtaisten syiden lisäksi paikkakunnan tuoreudella. Helsingistä on visuaalista materiaalia vaikka muille jakaa, mutta Oulusta ei ole muuta kuin amatöörikuvausta, mitä nyt on saatettu tähän esseetyyliseen elokuvaan. Alun perin ’Muisteja’ kokonaisuudesta piti tulla puolen tunnin dokumentti, toisin kuitenkin kävi ja ihastuttava lopputulos on nyt nähtävillä valkokankaalla. Alkuperäinen tarkoitus oli myös pitää Mr. von Baghin persoona enemmän takavasemmalla mitä nyt valkokankaalla nähdään. Itse pidän lopputuloksesta, sillä ohjaaja on nyt saanut elokuvaan myös intohimonsa elokuvaan, mikä saa aina oman pienen sydämeni sykkimään. Peter van Bagh todetessa elokuvien olevan historian esityksen inhimillisempi versio en voi kuin yhtyä tähän ajatukseen.
Valkokankaalla nähdään kokoelma valokuvista, maalauksista, taiteesta, musiikista, kirjallisuudesta ja elokuvasta jotka tavalla tai toisella liittyvän pohjolan valkeaan kaupunkiin Ouluun. Ohjaaja Mr. Baghia on kiitettävä tässä kohtaa, että näiden kautta 1950-luvun maisema herää ihan eri tavalla henkiin ja elokuvasta tulee samalla oudon henkilökohtanen, mutta kuitenkin samalla universaalinen. Inhimilliset näkökulmasta kotielokuvien kautta tekevät historian tapahtumista ihan erilaisen tuntuisia. Vaikka ohjaaja epäileekin vain oululaisten ja vanhempien (lue ja ymmärrä: yli 60-vuotiaat) käyvän katsomassa elokuvan soisin myös nuorempien suuntaavan leffasaliin. Ohjaajan mielestä nuorempaa sukupolvea on kuitenkin vaikea houkutella leffasaliin eikä elokuvan surkea juliste omaa samanlaista toiminnallista vetovoimaa, mitä muilla on tarjota. Itselleni Muisteja oli myönteinen yllätys, ei niinkään 1950-lukuisen Oulun ja sen kasvun kuvaamisen kautta, vaan sen oivaltamisen kautta miten merkittävä rooli elokuvilla on ihmiseen. Täten suosittelisinkin kaikkien cinefiilien ja muidenkin suuntaavan katsomaan tätä elokuvaa.
| Paluu menneisyyteen |   |
|---|---|
| Luulisin elokuvan kiinnostavan kaikkia, jotka haluavat ottaa katsauksen menneeseen. Tarjolla on kuitenkin näkökulmaa sodasta, politiikasta, Nokiasta ja teollisesta vallankumouksesta sekä tietenkin sen vanhan arkkitehtuurin repimisestä uuden betonilaatikkotalojen alta. Ehkä tässä kohtaa muilla kaupungeilla, joilla on vielä kauniita kortteleita olisi hyvä ottaa opiksi. Vanhaa voi korjata ja kannattaa säilyttää sekä sitä kautta ylläpitää osaa Suomen historiaa hengissä. Näiden yleismaailmallisten piirteiden vuoksi Muisteja sopii muillekin kuin oululaisille. Leffa sopii myös kaikille leffafriikeille, jotka löytävät niitä omia elokuvaan ensirakastumisen piirteitä Muisteja -rainasta. Kokemus oli miellyttävämpi kuin oletin, antoisampi kuin odotin ja antoi samalla myös paljon pohdittavaa. Itse taidan suunnata sen katsomaan uudestaan ihan vain elokuvallisten lainausten vuoksi. | |
| Overall | |
|---|---|
| Kokonaisarvosana. | |