VALIKKO

Maleficent – Pahatar

Maleficent -elokuvassa otetaan erilainen näkökulma Prinsessa Ruususen tarinaan. Se kertoo meille miksi Pahattaresta tuli sellainen kuin hän oli eikä siten tarina seuraa kovinkaan uskollisesti Disneyn vuoden 1959 klassikkoelokuvaa. Elokuvassa nuori haltija Pahatar (Angelina Jolie) elää rauhaisaa elämäänsä taianomaisessa metsässään, kunnes rakastuu ihmispoikaan ja tulee sitä kautta petetyksi. Edessä onkin tilien tasoittaminen kuningas Stefanin (Sharlto Copley) kanssa perheenlisäyksen prinsessa Auroran kastajaisissa. Kirouksen estämisessä kuningas määrää tyttärensä kolmen haltijan Ilomielen (Juno Temple), Floran (Imelda Staunton) ja Faunan (Lesley Manville) kasvatettavaksi. Aikaa kuluu, prinsessa Aurora (Elle Fanning) kasvaa ja Pahatar joutuu miettimään, kenellä on avain rauhaan kahden erilaisen kuningaskunnan välillä. Onneksi Pahattarella on kuitenkin hänen uskollinen korppinsa alias oikea kätensä Diaval (Sam Riley), joka pystyy näyttäviin muodonmuutoksiin.

Prinsessa Ruususen tarina ei ole Disneyn keksintö. Se on jäljitettävissä muun muassa ranskalaisen satukirjailijan Charles Perraultin (1628 – 1703) sekä saksalaisten kulttuurintutkijoiden Grimmin veljesten Jacobin (1785 – 1863) ja Wilhelmin (1786 – 1859) tarinoihin. Mr. Perraultin satuja on edelleen luettavissa Hanhiemon tarinoista. Siellä uusia satujen ystäviä ilahduttavat muun muassa Prinsessa Ruususen lisäksi Punahilkka, Saapasjalkakissa, Tuhkimo ja Peukaloinen. Grimmin veljesten satukokoelmasta löytyvät myös edellä mainittujen satujen lisäksi sellaiset klassikkotarinat kuin Lumikki, Tähkäpää, Bremenin soittoniekat sekä Lumivalko ja Ruusunpuna. Perinteisen Disneyn animaation Sleeping Beauty – Prinsessa Ruusunen (1959) lisäksi suosittelen tämän sadun ystäville Mr. Edvin Laineen vuoden 1949 ohjaamaa elokuvaa Prinsessa Ruusunen. Se pohjautuu vanhaan kansansatuun ja Sakari Topeliuksen näytelmään. Mustavalkoinen elokuva jaksaa sykäyttää aina uudestaan ja uudestaan.

Valkokankaalla pyörivistä näyttelijöistä parhaimmat suoritukset kaatuvat Ms. Jolien ja Mr. Copleyn harteille. Toki muu porukka tekee osuutensa, mutta heistä ei löydy riittävästi karismaa näitä kahta vastaan ehkä Diavalin muodonmuutoksia lukuunottamatta. Prinsessa-Ruususen roolissa oleva Mr. Fanning päätyy lähinnä kikattavaksi neidiksi, eikä elämän suuteloa tarjoava prinssikään paljon vakuuta. Elokuvasta käy myös suhteellisen nopeasti ilmi kuka on oikein se todellinen pahis ja kuka tekee parhaansa asioita muuttaakseen parempaan suuntaan.

Ohjaaja Mr. Robert Stromberg tekee ensidebyyttinsä Pahattaren kanssa. Miehellä on toki aiempaa kokemusta elokuvien parista, mutta lähinnä lavastuksien ja digielementtien tekijänä. Voikin miettiä onko miehen kädentaidot enemmän esillä näyttävässä spektaakkelissa kuin varsinaisessa ohjauksessa ja sitä kautta tarinan tiiviissä kiinnipitämisessä. Fantasiaan ja satuvaltakunnan kuvaukseen on kiinnitetty runsaasti huomiota ja se näkyy. Tämä ikävä kyllä ei yksin riitä korvaamaan tai edistämään hieman puutteellista tarinaa valkokankaalla. Asiaa on ehkä yritetty korjata mukana olevalle kertojanäänellä, mutta saman olisi voinut myös tehdä hieman pidemmällä elokuvalla.

Sadut tuntuvat jyräävän tällä hetkellä hollywoodlandiassa. Joidenkin mukaan tämä trendi alkoi Wicked-musikaalisti vuonna 2003 ja tässä ajatuksessa voi olla pohjaakin. Ainakin sen jälkeen valkokankaalla on päästy näkemään jo  Liisa Ihmemaassa (2010), Lumikin kaksi eri versiota elokuvissa Kerro, kerro kuvastin sekä Lumikki ja metsästäjä. Hannu ja Kerttu puolestaan etsivät lapsenryöstäjiä ja Ihmemaa Oz leijaili valkokankaalle elokuvassa Mahtava Oz. Lisää on kuitenkin vielä tulossa. Tuhkimon – Cinderallan pitäisi liitää valkokankaalle ensi vuonna, Lumikin ja metsästäjän pitäisi saada jatkoa sekä toivottavasti siellä nähdään piakkoin myös musikaali Into the Woods.

Olipa kerranwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Sadun uudelleen kirjoittamisesta huolimatta kyseessä ei ole mikään sarkastinen parodia tai suloinen satutarina, vaan jännittävimmät fantasikohdat voivat olla liikaa perheen pikkuväelle. Fantasiaesitystensä puolesta elokuva kuitenkin varmasti uppoaa kohderyhmäänsä prinsessanälkäisiin lapsiin ja fantasiasta haaveileviin nuoriin kuin kuuma veitsi kylmään voihin. Elokuva tarjosi uutta näkökulmaa Pahattaren olemukseen, mutta on hyvä muistaa, että kyseessä on Disneyn leffa. Loppu on myös sen mukainen. Suosittelenkin leffaa kaikille prinsessa-satujen ystäville, Pahattaren tarinasta innostuneille ja kaikille muille, jotka haluavat päästä sadun maailmaan.
Overallwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Kokonaisarvosana.

P.S. Omissa prinsessaleikeissäni pienenä jouduin olemaan noita-akka pystynenäni vuoksi, mutta minulla oli myös se oma uskollinen apurini – sateenvarjo, joka osasi muuttua korppikotkaksi. Siinä oli sitten naapurin Arilla aikamoiset muodonmuutostaidot, joten komppaan Pahatarta ihan täysillä. Sillä eihän se paljon naurata tai auta vaikka kuinka olisi sateenvarjo-korppikotka, jos prinssi pussaa prinsessaa samaan aikaan pahvilaatikossa 🙂 🙂 🙂

Osastot: Leffat
Kommentit

Vastaa