VALIKKO

Journey 2: The Mysterious Island – Matka 2: salainen saari

Vuonna 2008 sain pakotettua rakkaan veljeni elokuviin seuraksi katsomaan 3D-kokemusta elokuvan Matka maan keskipisteeseen avulla. Itse olin kiinnostunut Mr. Jules Vernen vuonna 1864 kirjoittamasta saman nimisestä kirjasta (Voyage au centre de la Terre), joka kertoi maan keskipisteeseen tehdystä tutkimusmatkasta. Elokuvassa siihen oli toki liitetty mukaa paljon taiteellisen vapauden nimissä, joten välillä tuntui, että niillä ei ole muuta yhteistä kuin nimi. Mutta nautintoa sai kummastakin.  Ensimmäinen verneläisiä koskettava elokuva Journey to the Centre of the Earth sai kuitenkin hyvän vastaanoton, tuoden studiolle kotiin 60 miljoonan taalan budjetin moninkertaisesti. Jatkoa siis oli odotettavissa, vaikka raina itsessään professori Trevor Andersonin (Brendan Fraser) ja hänen veljenpoikansa Sean Andersonin (Josh Hutcherson) varassa oli toimiva itsenäinenkin elokuva.
.
Joten kun Journey to the Center of the Earth tuli televisiosta viime viikolla, se sai pohtimaan sen nimellisen jatko-osan näkemistäkin. Ja eikun kiristämään pikkuveljeä taas seuraksi elokuviin. Journey 2: The Mysterious Island sai taas vakuuttaa meidät 3D-elokuvakokemuksella. Ensimmäisen matkan tavoin elokuvan tekoon käytetty budjetti on nyt jo saatu takaisin kiitettävällä tavalla, mikä ehkä nostaa ilmaan vielä kolmannen matkankin mahdollisuuden.

Ensimmäisen matkan (Journey to the Center of the Earth) keskittyessä suhteellisen vakaasti kirjan nimen ympärillä pörräämiseen, toisen matkan kohdalla mukaan oli salaperäisen saaren sijainnin selvittämiseksi tuotu kaksi muutakin kirjaa. Salaperäisen saaren kartta muodostui skottilaisen Mr. Robert Louis Stevensonin kirjasta Tresure Island (joka kertoi merirosvojen hautaamasta kullasta paikkaan X), irlantilaisen Mr. Jonathan Swiftin kirjasta Gulliver’s Travels (missä pieni on suurta ja suuri pientä) sekä ranskalaisen  Mr. Jules Vernen kirjasta The Mysterious Island.

Näiden kirjallisten tietojen kannustamana Sean Anderson (Josh Hutchenson) yrittää selvittää nappaamaansa verneläistä koodia yhdessä isäpuolensa Hank Parsonin (Dwayne Johnsson) kanssa. Sean uskoo koodin tulevan isoisältään Alexander Andersonilta (Michael Caine). Pojan ja uuden isän välit eivät ole kovin tähtitieteelliset, joten olettaa voi innostuksen olleen laimeahkon, kun Hank antaa Seanille luvan lähteä etsimään salaperäistä saarta ja isoisäänsä vain, jos hän itse voi tulla mukaan. Vaihtoehtojen ollessa vähissä molemmat suuntaavat kohti Palauta, missä he saavat matkaseuraukseen luksus(???) helikopteripilotin Gabaton (Luiz Guzman) tyttärensä Kailanin (Vanessa Hudgens) kanssa. Matka kohti salaista saarta voi alkaa.

Ohjauspuikoissa pyörinyt Mr. Brad Peyton yrittää valloittaa tämän 3D-esityksen myötä lisää faneja. Ja syytä ehkä tähän onkin, kun miehen tunnetuin teos on Cats & Dogs: The Revenge of Kitty Galore (2010, Katti Katalan kosto). Toisaalta varmasti salaisen saaren maisemallinen taso on tuttua tietokone-ohjaukseen perehtyneelle Mr. Peytonille. Lisää olisin kuitenkin kaivannut asiaan keskittymistä (ja sitä kautta niiden kulissien hävittämistä taustalla), mutta ehkä se on tulossa jossain vaiheessa. Asiaa olisi varmasti (ainakin näin katsojan näkökulmasta) auttanut esimerkiksi enemmän sen salaisen saaren ihanuuksien esittelemisen pakollisten kuvioiden lisäksi. Joten ainakin tämän esityksen perusteella, toivoisin Mr. Peytonin jatkavan harjoituksia vastaavien elokuvien parissa. Sinne toiminta- tai draamatajun puoleen keskittyminen vaatii vielä vähän hiomista.

Valkokankaalla vaikuttaneista näyttelijöistä suurimpia nielemisongelmia tuotti Mr. Dwayne Johnson. Miehen edellinen rooli Fast Five (2011) elokuvassa tiukkana agenttina ei voinut olla vaikuttamatta. Toisaalta ihastuttavaa, että mies on sitten näinkin muutoskykyinen (tai sitten taaloja kotiin tuova näyttelijä). Ja siitä kertoo paljon miehen musikaalinen esitys elokuvassa. Meikäläinen oli sitten myyty samantien ja tässä kohtaa studiopomot varmaankin olivat tyytyväisiä riskisijoituksesta laittaa lihaksikas mies laulamaan – osuu ja uppoaa jollakin hyvin kornilla tavalla. Ehkä se kuitenkin myös osoittaa, että sitä joko fanittaa kunnolla Mr. Johnsonia tai sitten hänen valtavaa hymyään voi olla vaikea katsoa tökkimättä. Mutta oli asia niin tai näin, niin laulussa ’It’s a wonderful world’ itsessäänkään ole mitään pahaa….


Vai voitko olla tästä eri mieltä?? Samaa sulattamisvaikeutta ei kuitenkaan ollut esimerkiksi Mr. Michael Cainen kohdalla, vaikka herran iästä filmissä lyödäänkin leikkiä lähes kitchille tasolle. Arvon herraahan on viime vuosina nähty mitä erilaisimmissa rooleissa alkaen Harry Brownista (2009), Inceptionin (2010) kautta salaiseen vakoojaan Cars 2 (2011) rainassa. Luvassa on vielä tänä vuonna tuttua ja turvallista esiintymistä Mr. Christopher Nolanin alaisuudessa elokuvassa The Dark Knight Rises.


Mainitsemisen arvoista lienee ovat myös nuoren Mr. Hutchensonin esitys. Nuori poika on kasvanut teiniksi ensimmäisestä Vernen seikkailusta ja mikäli luvassa on vielä kolmaskin elokuva, sen valmistumisella alkaa olla kiire. Tämä jo sen vuoksi, että Mr. Hutchenson on laajentanut repertuaariaan draamallisesta elokuvasta The Kids Are All Right (2010), komedian kautta elokuvateattereihin pian tulevaan toiminnallisempaan esitykseen Hunger Games (2012) rainassa. Lisäksi haluan hehkuttaa vielä Mr. Guzmanin esitystä. Tässä reissussa hänelle oli annettu totaalisen pellen / omistautuneen isän rooli, joka sai aikaan niitä parhaimpia nauruja valkokankaan tältä puolelta. Mies vaikuttaa kuitenkin olevan aikamoinen kameliontti omalla osaamisalueellaan, vaikka ei naamataulunsa puolesta niitä ensirakastajan rooleja varmaan saakaan kovin helposti. Ehkä tämän elokuvan myötä vuorosanoja ja valkokangasaikaa alkaa tipahtelemaan entistä enemnmän ja sitä myöten myös vakuuttavampia rooleja.

Mielenkiintoista sukupuolijakaumasta käsin katsottuna on elokuvan roolikuvien välittyminen katsojille. Elokuvan sankarit ovat pääasiallisesti miehiä. Mukana olevat kaksi naista Gabaton tytärtä näyttelevä Ms. Vanessa Hudgens ei pääse loistamaan oivana esimerkkinä nuorille naisille siitä, että myös heillä on mahdollisuutta seikkailuun ja siinä pärjäämiseen. Hänen tehtäväkseen vaikuttaa kaatuvan sama kuin Seanin äitiä näyttelevällä Ms. Kristin Davisillä on: toisista huolehtiminen ja asioiden päivitteleminen. Toki koko Journey 2 kantaa vastuun ideaa ja sitä, että kaveria ei jätetä, mutta tämä tulee useammin esille mies näkökulmasta. Olisiko raina sitten ollut parempi, jos siitä olisi jätetty naisellinen näkökulma pois? Ainakin sitä olisi ollut vaikeampi myydä koko perheen leffana, joten ehkä sitä on vain kärsittävä nämä piirteet hiljaa ja tyydyttävät olemaan tyytyväinen edes jostain.

Matkailu avartaawww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
ja siten elokuva Journey 2 hoitaa tehtävänsä. Sen 3D-efektit ovat myös jokseenkin osuvia. Joten kun leffa etenee suhteellisen rivakasti omalla painollaan, ei jää liiaksi aikaa lillimään romanttisiin virityksiin ja tarjoaa siedettävää jännitystä, ei voi olla kuin suhteellisen tyytyväinen. Tasollisesti elokuva ei juurikaan eroa ensimmäisestä Jules Vernen innoittamasta reissusta, mutta tarjoaa kyllä rahoille vastinetta turvallisen seikkailun ja hauskanpidon merkeissä. Leffa sieppaa helposti mukaansa, ainakin vieressäni istuneen pikkupojan, joten kaikesta pinnallisuudesta, pepsodent-hymyjen myymisestä ja naisnäkökulman sankaruuden puuttumisesta huolimatta rainaa voi väittää onnistuneeksi. Loppu on toki tiedossa jo alusta asti, mutta ei se jännitystä ja mukana elämistä vähennä. Suosittelen pakkaspäivien iloksi.
Overallwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Kokonaisarvosana.


Jules Verneltä eivät kuitenkaan teokset lopu, ja voikin olettaa, että kirjayhdistelmiä voidaan nähdä valkokankaalla tulevaisuudessakin. Ehkä hyvä näin, sillä nyt hollywoodlandian toinen tuottelias käsikirjoittaja, Mr. William Shakespeare saa rauhassa koota joukkoaan uusiin ulottuvuuksiin vieviin elokuvallisiin sovituksiin. Itse suosittelen ainakin seuraavien kirjojen pariin perehtymistä.
* Kuumailmapallolla Afrikan halki (2009)
* Matka maan keskipisteeseen (1971)
* Maasta Kuuhun (1969)
* Kapteeni Hatteras (1969)
* Pohjoista kohti (1978)
* Talvi napajäissä (1978)
* Kuun ympäri (1977)
* Kapteeni Nemo (2008)
* Maailman ympäri 80 päivässä (1979)
* Salaperäinen saari (1969)
* Kiinalaisen koettelemukset (1975)
* Höyrytalo (1980)

Osastot: Jännitys, Kevyttä katseltavaa, Leffat
Henkilöt: , ,
Kommentit

Vastaa