Mr. Woody Allen jatkaa omalla tutulla linjallaan. Valkokankaalla nähdään jälleen neuroottisia ihmisiä, ihmeellinen murha ja kitsiä komediaa. Ja tässä kohtaa voi hyvällä omalla tunnolla kysyä, että onko kukaan muu Mr. Alfred Hitchcockin lisäksi kuluttanut näin monta vuotta ja tehnyt näin monta elokuvaa sen täydellisen murhan kuvaamisessa? Ja Mr. Allenin elokuville tyypillisesti murhan motiivit löytyvät jostain muualta kuin rahan tai rakkauden takaa. Ja myös miehen elokuville tyypillisesti valkokankaalla kuullaan jälleen tarinan kertojaa, tosin tällä kertaa kaksin kappalein. Kohta sopiikin varmaan kysyä, että mihin niitä näyttelijöitä enää tarvitaan?
Pienen Braylinin yliopiston filosofian professori Abe Lucas herättää runsaasti mielenkiintoista vastakaikua työpaikallaan. Osin tämä johtuu miehen alkoholismista, osin hänen vapaamielisestä käytöksestään oppilaitaan kohtaan ja osin kaikista muista juoruista, mitä miehestä kerrotaan. Soppaa sekoittamaan tulee myös miehen kesäkurssin opiskelija Jill Pollard sekä onnettomassa avioliitossa oleva työkaveri Rita Richards. Murhaan pariin päästään satunnaisen kahvilakeskustelun kautta, jonka Abe ja Jill kuulevat sattumalta. Abe oli ennen realiteettien vastaiskua maailmanpelastaja ja nyt kokeekin siihen uuden mahdollisuuden edes hypoteettisen pohdinnan kautta. Olisiko maailma parempi paikka, jos kehnon ihmisen päästäisi pois päiviltä? Ja tästä varmasti juontaa elokuvan nimi.
Elokuva pullistelee tunnettujen filosofien (mm. Dostoevsky, Heidegger, Kant, Kierkegaard, Sartre, Simone de Beauvoir) ajatuksia tavalla, jotka sopivat hyvin elokuvan dialogiin. Tässä tulee melkein pakosta itsekin sivistetyksi. Logiikalla ei ole enää merkitystä, vaan kaikki toiminta on oman itsensä elämän pohtimista. Katsojan on kuitenkin turha pelätä liiallista filosofoitumista, sillä Mr. Allen pitää tarinan jatkuvana ja mielenkiintoisena. Muta siitä huolimatta tämä pinnallinen sukellus filosofian pariin on mielenkiintoinen ja herättää ajatuksia ihmisten tekojen oikeudesta.
Näyttelijätyössä vastakohdat jälleen vahvistavat toisiaan. Ms. Stone jatkaa samaa nuoruuden hänelle suomaa asioiden ihmettelytaitoa ja jatkaa vahvasti Mr. Allenin tuoreimpana muusana. Mr. Phoenix puolestaan tykittää tulemaan iän mukanaan tuomalla kyynisyydellä. Abe on tyypillinen Mr. Allenin hahmo, kyyninen ja turhautunut. Ja tästä huolimatta Mr. Phoenix onnistuu tuomaan siihen mielestäni jotain uutta ja mielenkiintoista esittämänsä epätasapainoisuuden kautta. Ehkä tämä johtuu osin siitä, että elokuvan aiheena on murhan moraalisuus. Tai sitten siitä, että allenismista poiketen miespäähenkilö ei ole ihan vielä keski-iän nurkilla, vaan elelee jopa suhteellisen aktiivista elämää. Mikä puolestaan tekee perinteisestä allenismin ihmissuhdekiemurasta: nuori nainen – vanhempi mies, hieman uskottavampaa. Tämän lisäksi uskottavuutta olisi kaivnanut elokuvan dialogi, jonka hyvät näyttelijät onnistuvat osin pelastamaan, mutta paikallaan junnaavalta matkalta manalaan ei voida kuitenkaan välttyä.
| Epätoivo, alkoholismi ja murha |    |
|---|---|
| mielenkiintoisessa paketissa ja keskinäisessä solmussa. Kieli poskessa tehty mysteerikomedia jatkaa Mr. Allenille tyypillisten elokuvien jatkumoa. Elokuva ei ole liian pelottava murha-mysteeri, mutta ei myöskään liian huvittava ollakseen puhdas komedia. Tuntuu, että se sijoittuu jonnekin Mr. Allenin välitöiden joukkoon, mutta annettakoon sen sinne myös sujahtaa rauhassa. Elokuvan idea on hyvä, joten on sääli, että sen valkokankaan toteutus jäi puolitiehen. Elokuvassa on kuitenkin paljon allenismia, joten fanit ainakin saavat vastinetta rahoilleen. Läsnäolollaan elokuvaa tukevatkin moraaliset monologit ja perinteiset suhdesopat. | |
| Overall | |
|---|---|
| Kokonaisarvosana. | |
Näyttelijät: Joaquin Phoenix, Emma Stone, Parker Posey
Osastot: Kevyttä katseltavaaHenkilöt: emma stone, joaquin phoenix, parker posey