VALIKKO

Doctor Strange – Tohtori Outo

Kuvahaun tulos haulle doctor strange film poster

Tohtori Outo sai ensiesiintymisensä Marvel Comics-kustantamon Strange Tales lehden vuonna 1963. Sen taustajoukoista löytyvät tutut, turvallisen ja pohjattoman luovuuden kattilan omaavat herrat Stan Lee ja Steve Ditko. Alunperin Tohtori Outo luotiin sivuhahmoksi, mutta miehen mielenkiintoiset ja maagiset taidot saavuttivat pian oman fanikuntansa, jonka ansiosta hän sai oman lehden. Suomessa ensiesiintyminen tapahtui vuonna 1975 Kostajat-lehdessä. Mikä Tohtorissa sitten kiinnostaa? Vastauksia on varmasti useita. Joidenkin mielestä Tohtori Outo on mielenkiintoinen maagisten taitojensa vuoksi, joita hän käyttää maailman puolustamiseen yliluonnollisia uhkia vastaan. Toiset taas pitävät hemmosta, koska tällä keski-ikäisellä miehellä ei Marvelin muista hahmoista poiketen ole nuoruusangstia tai (juurikaan) vaaraa ympäristölleen. Myös Tohtorin hyvinkin epätodelliset ajatukset ovat saaneet sijaa fanien keskuudessa. Tästä voi käydä kurkkaamassa Tohtori Oudon mielenkiintoisia voimia ja varusteita, joista suurin osa on saatu nätisti purkitettua myös valkokankaalle. Mutta mainittakoon niistä erityisesti Agamotton Silmä ja Levitaatioviitta, jotka nousevat ehkä eniten esille elokuvan aikana.

Elokuvan taustatietoina mainittakoon, että Mr. Stephen Strange oli alkuaan hyvin taitava, ammattitaitoinen neurokirurgi, joka oli ehkä enemmän kiinnostunut potilaidensa haasteellisista tapauksista kuin heidän inhimillisyydestään. Karauttaessaan Lamborghini Huracánilla tieltä pois ura neurokirurgian parissa sai kuitenkin jäädä ja hän lähti etsimään apua Muinaiselta, joka kuulemma pystyisi parantamaan tohtorin kädet. Kaikki ei kuitenkaan mennyt tohtorin toiveiden mukaan ja Muinainen tyrmäsi parannusehdotuksen pyytäen sen sijaan Tohtori Outoa oppilaakseen. Matkalla multiunversiumin ymmärtämiseen häntä auttavat Karl Mordo ja Wong. Se on todellakin tarpeen sillä vastarannalla uhittelee Kaecilius, joka haaveilee elinikäisestä elämästä Dormammun alaisuudessa.

Näyttelijät tekevät hyvää työtä. Elokuva keskittyy Tohtorin lisäksi Muinaiseen, Mordoon ja Kaeciliukseen. Pääroolissa pyörivä Mr. Benedict Cumberbatch vakuuttaa itsekeskeisenä ääliönä, joka ajattelee vain mainettaan ja omaa napaansa (liekö nuo kaksi samaa asiaa). Miehen hieman ilkikurinen asenteen muutosprosessi on kivaa katsottavaa ja todellisen vastuun karttaminen lähes loppumetreille. Mr. Chiwetel Ejiofor on saanut myös jotain mielenkiintoista irti omasta roolistaan. Valkokangasaikaa tulee lähes yhtä paljon kuin leffan pahikselle Mr. Mads Mikkelsen. Mutta päästäänkö tällä hänen roolihahmonsa Mordon sielun syvyyksiin jää vastaamatta. Selvää on kuitenkin se, että pahiksen roolissa olleen Mr. Mikkelsenin hahmoon ei juurikaan päästä. Vakuuttavinta hänessä oli silmämeikki, eikä sillä paljon leffaa pelasteta. Annetaan kuitenkin hyvät pisteet maskeeraajalle. Muinaisen roolissa oleva Ms. Tilda Swinton on vakuuttava, mutta jää taustalla. Hahmon vahvuudesta kertoo kuitenkin se, että hän pystyy nauramatta keskustelemaan Mordon kanssa multiuniversiumin asioista. Pokka pitää, jutut lentävät ja hahmot pidetään omalla tavallaan tiukasti kiinni nykyajassa.

Ohjauksesta vastannut Mr. Scott Derrickson on varmasti mielessään tutuissa ympyröissä Tohtori Oudon parissa. Miehen aiemmat ohjaus- ja käsikirjoitustyöt ovat myös liikkuneet yliluonnollisissa ympyröissä (mm. The Exocism of Emily Rose, Sinister, Deliver Us from Evil). Myös vuoden 2008 elokuva The Day the Earth Stood Still sopii hyvin tähän ulottuvuuksien väliseen aineistoon. Toivoin vain kovasti, että Tohtori Outo ei ole ihan yhtä synkkämielinen kuin miehen aiemmat työt ja tämän toiveen toteutumiseen ehkä Marvel Comics myös vaikutti jollakin tavalla. Ja samaan toivomuskaivoon lähti toive siitä, että elokuva olisi tuore Marvelin tuote. Ja tätä jäin osin kaipaamaam. Marvel Universe tuottaa supersankarielokuvia valkokankaalle niin kiivaaseen tahtiin, että ne alkavat muistuttaa toisiaan. Tämä voi tietekin olla tavoitteellista Ikuisuus-kiven tavoittelun merkeissä, mutta suurempi vaihtelu olisi suotavaa. Nyt Doctor Strange tuntuu ja näyttää Marvelin massaselokuvilta, mutta onneksi se on kuitenkin antanut hieman pelivaraa ohjaajalleen tehdä siitä oman näköisensä.

Perinteisten studio- ja erikoistehostekuvausten lisäksi elokuvaa on kuvattu Katmandussa Nepalissa ja New Yorkissa. Molemmista voi pongailla kauniita maisemia ja mielenkiintoisia maamerkkejä. Ja niin vakuuttavia kuin erikoistehosteet ovatkin, tällä kertaa täytyy tunnustaa niiden jäävän Nepalin maisemin jalkoihin. Sillä suurkaupungeissa elokuva tarjoilee Mr. Nolanin Inception-muottia. Toki se sopii hyvin elokuvaan, mutta tekisi mieli sanoa, että tämä on jo nähty. Sen sijaan Tohtorin seikkaílut psykedeelisissä maisemissa ovat jotain uutta ja pitäisikö sanoa, mieltä avartavaa.

Vaikka elokuva on supersankari-leffa, niin leffan aikana nousi mieleen monta kertaa mielen voitto materiasta. (Tähän tietenkin voi vaikuttaa hieman takapakkia ottanut murtuneen nilkan toipuminen). Ja jäin leffan jälkeen pohtimaan psyyken ja ruumiin välistä jakoa. Joku viisas on aikoinaan sanonut, että tämä jako on tosiasiassa vain puolustusmekanismi sen myöntämistä vastaan, että häiritsevät, paisutellut tai prosessoinnille mahdottomat ajatukset vaikuttavat meihin. Tekisi mieli osoittaa sormella tässä Mr. Brian Boomin suuntaan, mutta en tosiaankaan muista mistä olen tämän lauseen itselleni talteen korjannut. Joka tapauksessa Tohtori Strangella on tämän asian omaksumisen kanssa vaikeuksia multiuniversiuminen keskellä, mutta onneksi lopussa kiitos seisoo. Vai seisooko?

Leffa sitten muuten kannattaa katsoa ihan tappiin asti. Siellä viimeistenkin lopputekstien takana on oma potentiaalinen johdantonsa. Että pyyhettä ei kannata heittää vielä kehiin jumalallisen tapaamisen jälkeen. Tämän lisäksi on muistettava, että Mr. Cumberbatch on käsittääkseni sitoutunut vielä yhteen Tohtori-elokuvaan. Ja kaikille Mr. Stan Leen bongareilla mainittakoon se vanhempi herrasmies, joka lukee peilimaailman bussissa Huxley’s Doors of Perception –kirjaa. Mr. Leen mukana olo valkokankaalla jaksaa ilahduttaa, sillä onhan kyse osin hänen luomastaan hahmosta.

Matkalla minuuteen tai jotain sinne päinwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
ja siinä samalla sen oman paikkansa löytämiseen multiversiumin herruudessa. Doctor Strange – Tohtori Outo on omalla tavallaan perinteinen opettaja-oppilas-tarina, jossa oppilaasta tulee opettajaansa viisaampi. Tämän oppimismatkan ja oman minuutensa etsimisen aikana elokuva tarjoaa kunnon nauruja niitä kaipaaville, todella vaikuttavia erikoistehosteita (vaikka mihinkään wau-tasoon en päässytkään, 3D ehkä korjaisia tämän asian) ja sitä perinteistä toimintaa hyvisten ja pahisten välillä. Kaiken tämän toiminnan keskellä elokuva onnistuu myös olemaan erilainen supersankari-elokuva, toki kaikkine pakollisine kliseineen. Mutta näin ollen se myös sopii vallan mainioisti niitä fanittaville katsojille. Doctor Strange on tunnistettavissa Marvel-rainaksi, joten kaikkia Avenger-leffoja rakastavat pitävät myös tästä. Suosittelenkin rainaa kevyen toiminnan ja supersankareiden ystäville. Valkokankaalle on jälleen saatu yksi, joka ei taatusti jätä katsojaansa kylmäksi.
Overallwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Kokonaisarvosana.

Näyttelijät: Benedict Cumberbatch, Chiwetel Ejiofor, Tilda Swinton, Rachel McAdams, Benedict Wong, Mads Mikkelsen, Michael Stuhlbarg, Benjamin Bratt, Scott Adkins

Osastot: Jännitys, Kevyttä katseltavaa, Leffat, Sci-fi
Henkilöt: , , , , ,
Kommentit

Vastaa