Outin Leffaopas

Finnkino onnistui hyvin valitsemaan kuukauden elokuvansa ja minä onnistuin pitkään välttämään sen katsomista. Miten muka elokuva (a) huippumalliksi tulemisesta tai (b) naisen sukuelinten silpomisesta, voi olla hyvä elokuva??? Samoin pohdin sitä, että kuinka jaksan käsitellä vakavaa naisen pahoinpitelyyn kohdistuvaa aihetta. Viime vuonna esitetty raadollinen Naisen kivitys hakkaa yhä takaraivossa – sananmukaisesti. Ja lisää tätä yhteiskunnallisuutta vääryyttä ei ole aina kovin helppo ottaa vastaan. Joten jätin katsomaan menemisen todellakin viime tippaan. Onneksi kälyni (?? veljeni vaimo, kiitos Miina) sai minut vakuutettua asiasta. Ja eikun matka Plevnaan. Yhtään sekuntia en katunut, vaikka hihat tuuppasit kastumaan säännöllisen epäsäännöllisesti.

http://www.youtube.com/watch?v=4W3imc7BSzo

Elokuva kertoo Waris Dirien tarinan Somalian aavikoilta mallimaailman huipulle ja kaikesta siitä, mitä siinä välillä tapahtui. Elokuvan tarina alkaa siitä, kun Waris (Liya Kebede) pakko naitetaan 13-vuotiaana 60-vuotiaalle miehelle viittä kamelia vastaan (sinänsä käypä hinta sivestä vaimosta) ja hän päättää karata kohtaloaan kävellen ensiksi Mogadishuun, mistä hän päätyi sukulaisten luokse ilmaiseksi piiaksi Lontooseen useaksi vuodeksi. Ajan myötä käy selväksi, että hänelle on tehty sukuelinten silpominen (tai näin hienosti sanottuna naisen ympärileikkaus) sen takaamiseksi, että hän on yhä neitsyt/siveä naimisiin mennessään. Yök… alapäähän sattuu…. yök… ja faktahan on, että niitä edelleen tehdään. Yök!! Päivittäin ympärileikataan 6000 tyttöä ympäri maailmaa 🙁 🙁 🙁  – se tarkoittaa muun muassa Eurooppaa, Yhdysvaltoja ja Afrikkaa.

”Piikaorjuudesta” päästyään Waris päätyy kaduille ja lopulta ystävystyy vaatekaupan myyjän Marilynin (Sally Hawkins) kanssa. Näiden kahden ystävyyden alussa oli omat ongelmat, mutta perinteisesti lopussa kiitos seisoi odottamassa vuoroaan. Marilyn auttoi Warista työpaikan saamisesta paikalliseta hampurilaispaikasta, missä hänet huomasi valokuvaaja Terry Donaldson (Timothy Spall). Pitkällä tähtäimellä tämä tapaaminen ja yhteistyö valokuvaajan kanssa johtavat Wariksen nousujohtoiseen uraan mallimaailmassa ja naisten oikeuksien puolesta puhujaksi ja lopulta YK:n hyväntahdonlähettilääksi.

Roolituksen puolella näyttelijä valinnat ovat osuneet hyvin kohdalleen. Ms. Kebede (ammattimalli) osaa hyvin näytellä ujoa ja arkaa Warista ja esittää hänen nousunsa loistoon niin catwalkilla kuin puhujapöntöissäkin. Samoin sympaattinen Mr. Spall on saanut paljon hehkutusta, mihin on ihan pakko yhtyä ja mielestäni hän vetääkin yhden elokuvan parhaista ja mieleen painuvista rooleista. Ihana mies!! Mrs. Hawkins toimii taas mielestäni itselleen tyypilliseen tapaan, hieman homssuisena, mutta –ah-niin-rakastettavana ihmisenä. En voinut välttyä mielleyhtymältä Happy-Go-Lucky elokuvaan. Warisiin rakastuva Graid Parkinson ansaitsee myös maininnan köyhän miehen versiona Rhys Ifansista. Tai sitten se miehen tyyli on vaan jotenkin niin perus-brittiläistä, tai ei ehkä sittenkään.

Ohjaaja Sherry Horman käsittelee ankeaa ja arkaa aihetta todella kauniisti ja hienovaraisesti. Mutta samalla voi miettiä sitä, että mitä kaunista on ihmisen sukuelinten silpomisessa ja miten sitä voi oikeasti pitää porttina naiseuteen. Ja miten naisen asema voi edelleen olla noinkin heikko, alhainen ja niin edelleen. Missä on naisen ihmisarvo? Mielenkiintoista elokuvan ulkopuolelta on ollut seurata keskustelua puolesta-vastaan, missä on pohdittu (a) onko tyttöjen ympärileikkausta muka enää oikeasti olemassa, (b) sattuuko se muka oikeasti noin paljon (vain mies on voinut pohtia tällaista – ehdottaisin tämän miehen pippelin ja kivesten pois nirhaamista tosi tylsillä ja lyhyillä kynsisaksilla ja tietenkin ilman mitään puuduttavia aineita ja sitten voitais laittaa vielä joku ekaluokkalaisen tasoinen kursimaan sitä jämää kokoon piikkilangalla), (c) kyseessä on vain huomion hakua asialle, mitä ei oikeasti ole olemassa….. Olen niin vihainen moisista asioista, kun tällaista ihmisoikeusrikkomusta jaksetaan vähätellä!! RUMA SANA, RUMA SANA, RUMA SANA!

Arviointi

Kuten edellä kirjoitin Finnkino onnistui valinnassaan hyvin. Suosittelen elokuvaa hyvähermoisille ja hyvävatsaisille. Ikäraja K-15 osuu ja uppoaa pääasiallisesti hyvin, vaikka varsinaista väkivaltaa tai…. no joo.. annetaan vaan olla se K-15 sittenkin. Nessuja on hyvä varata mukaan, ihan varmuuden vuoksi vaikka elokuva on pääasiallisetsi myönteinen. Pääasiallisesti elokuva esittää asiansa kipeästä teemasta hyvin ja sitä liikaa paisuttelematta. Tämä yllätti myönteisesti ja näkyy myös pisteissä.

Overall
Kokonaisarvosana.

Mikä aihe kiinnostaa elokuvaa enemmän, lue kirja: Aavikon kukka (löytyy myös englanniksi – Desert Flower). Itse ajattelin seuraavaksi suunnata kirjastoon tai kirjakauppaan sitä hakemaan.