VALIKKO

Dark Shadows – Tummat varjot

Mr. Johnny Depp jatkaa vuonna 1990 alkanutta yhteistyötään ystävänsä ja ohjaajan Mr. Tim Burtonin kanssa. Miesten ensimmäinen yhteistyö Edward Scissorhands (1990) ilmeisesti vakuutti kummatkin herrat, sillä hieman synkkämielisiä ja satiirisia elokuvia on tullut sen jälkeen heidän yhteistuotoksinaan säännöllisesti. Näitä ovat olleet muun muassa Ed Wood (1994), Sleepy Hollow (1999), Charlie and the Chocolate Factory (2005), Corpse Bride (2005), Sweeney Todd: The Demon Barber of Fleet Street (2007), Alice in Wonderland (2010) ja nyt Dark Shadows. Nyt nähty elokuva Dark Shadows tuo kulttimaineeseen vuosina 1966 – 1971 televisiossa vaikuttaneen goottitelevisiosarjan ’Yön Vampyyrit’ valkokankaalle. Tässä on riskinsä fanien keskuudessa. Suuri yleisö voi leffaa hyvinkin rakastaa, mutta faneille elokuvan taiteellinen vapaus voi olla vaikea niellä. Riski on myös suuri siinä mielessä, että Mr. Depp alkaa sekoittamaan pakkaa keskenään kaikkien roolihahmojensa kesken. Onneksi tätä, eikä myöskään Kapteeni Jack Sparrowta näkynyt valkokankaalla.

Elokuvassa Dark Shadows Barnabas Collins (Johnny Depp) on menestynyt liikemies vuonna 1772, kunnes tekeesilloisen elämänsä suurimman virheen ja särkee väärän naisen Angelique Bouchardin (Eva Green) sydämen rakastumalla toiseen naiseen Josetteen (Bella Heathcote). Julmistunut Angelique muuttaa Barnabasin vampyyriksi ja hautaa hänet elävältä. Sattuman kaupasta Barnabas kuitenkin pääsee arkustaan eroon vuonna 1972 ja tekee paluun raunioiksi rämähtäneeseen, ennen niin kukoistavaan, kotikartanoonsa Collinswoodiin. Kotinurkilla on kuitenkin uudet valtiaansa omien salaisuuksieen, kotikartanossa uusi porukka ja maailma tuntuu muutenkin muuttuneen viimeisen 200 vuoden aikana – jollakin oudolla tavalla, mitä voi olla välillä vaikea ymmärtää.

Vanhan tutun Collinswoodin kartanon matriakkana heiluu Elizabeth Collins Stoddard (Michelle Pfeiffer), joka pitää kurissa ja herran nuhteessa teini-ikäistä tytärtään Carolynia (Chloë Moretz) sekä vapaata elämää tavoittelevaa veljeään Rogeria (Johnny Lee Miller) ja tämän nuorta David poikaa (Gulliver McGrath). Kartanon ylläpitämisessä häntä auttaa apumies Willie Loomis (Jackie Early Haley) sekä puoliorvoksi jääneen Davidin mielenterveyden korjaamisessa psykiatri Julia Hoffman (Helena Bonham Carter). Mukana on myös salaperäinen kotiopettajatar Ms. Winters (Bella Heathcote). Näin on saatu kasaan lauma erilaisia stereotyyppejä, joille ei elokuvassa ikävä kyllä anneta riittävästi tilaa pohjustaa omaa osuuttaan. Pala sieltä ja toinen täältä, ei paljon satunnaisen elokuvissakävijän päätä avaa. Toisaalta tämä saattoi olla odotettavissa, jos satojen jaksojen pituinen televisiosarja ängetään pariin tuntiin.

Elokuvan käsikirjoituksesta on vastannut Mr. Seth Grahame-Smith. Joten jos elokuva miellytti, voit alkaa orientoitumaan myös miehen muihin kirjallisiin tuotoksiin, joista valkokankaita lähentelevät ainakin Pride and Prejudice and Zombies sekä Abraham Lincoln, Vampire Hunter. Näiden molempien elokuvien Suomeen saapumisesta en ikävä kyllä uskalla sanoa mitään. Toivomisen varaa niiden juonelliselle tasolle voi kuitenkin asettaa. Ainakaan niillä ei pitäisi olla rasituksesta kulttimainetta nauttivaa televisiosarjaa ja siten  voi, suhteellisen turvallisesti, olettaa annin olevan nykyistä Dark Shadows-rainaa parempi.

Ei niin myönteinen yllätyswww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Vaikka elokuva yrittää olle draamallinen kauhutrilleri, niin mielestäni se muistutti enemmän vampyyrifantasian saippuaoopperaa - sieltä heikommasta päästä. Ohjaaja Mr. Burton on selvästi suunnannut enemmän Austin Powersin kuin Draculan suuntaan ja itse asiassa vain hän ja Mr. Depp pääsevät tästä kuin koira veräjästä ilman, että televisiosarjan kulttimaine kärsii pahemmin. Tästä näkökulmasta katsottuna Dark Shadows kyllä varmasti palvelee kaikkia Mr. Burton ja Mr. Depp faneja, mutta muille se jättää tyhjemmän olon. Valkokankaalle olisi kipeästi kaivattu jotain enemmän - mitä tahansa enemmän. Nyt leffa valui eteenpäin tavalla, joka jätti ottamatta katsojan otteeseensa, eikä se myöskään päässyt hyödyntämään aikakausien välisiä eroja, mielestäni, riittävällä tavalla - näistä olisi se ne parhaimmat naurut kuitenkin saatu aikaiseksi. Elokuva-arvioinnin näkökulmasta Dark Shadow on ihan siedettävä raina, mutta mitään rakkaussuhdetta tästä ei kyllä saa aikaiseksi ja tämä todellakin yllätti, sillä traileri itsessään lupaa vaikka mitä. Ehkä vampyyri-kiintiöni alkaa olla täynnä ja vaikka leffa jättääkin option mahdolliselle jatko-osalle, toivottavasti sitä ei tule. Sillä samankaltaisena tuotoksena se on hyvien näyttelijöiden hukkaan heittämistä.
Overallwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Kokonaisarvosana.

Elokuvalle on kuitenkin annettava tunnustusta sen sisällöllisen tason ulkopuolelta Marimekon markkinoimiselle. Kaivo-kangas on päätynyt 1970-lukuiseksi tuoliksi teinin huoneeseen. Suomalaisilla alan ihmisillä täytyy olla jotain pintaa syvempää tässä istumahommassa, sillä myös aikoinaan SATC-2:ssa nähtiin suomalaista muotoilua tuolin merkeissä. Hyvä Suomi! Hyvä Marimekko!

Osastot: Kevyttä katseltavaa, Leffat, Sci-fi
Henkilöt: , , , ,
Kommentit

Vastaa