Kokki Carl Casper (Jon Favreau) on elämänsä haasteen edessä. Miehen pöperöitä on tulossa maistelemaan tunnettu ruokabloggari ja pomonsa (Dustin Hoffman) paineesta Carl tarjoilee niitä samoja perinteisiä pöperöitä, mitä hän kokkaillut viimeiset kymmenen vuotta sen sijaan, että tarjoilisi jotain uudelta kehittämäältään ruokalistalta. Edessä onkin murskakritiikki, joka johtaa hanskojen tiskiin iskemiseen ja oman ruoka-auton hankintaan. Siinä samalla hänellä on mahdollisuus luoda uutta ja mielenkiintoista ruokaa yhdessä parhaan ystävänsä Martinin (John Leguizamo) kanssa sekä löytää yhteinen sävel nuoren poikansa Percyn (Emjay Anthony) seurassa.
Ohjaaja Mr. John Favreu teki omasta mielestään itsensä näköisen elokuvan, jolla ei ollut suurten studioiden painostusta taiteellisesta ilmaisusta. Katsojalle tämä avautuu elokuvana hyvästä ruuasta, musiikista ja isä-poika-suhteen petraamisesta. Elokuvan olisi pitänyt panostaa yksinoikeudella tähän isä-poika-suhteeseen tai hekumalliseen kokkailuun ja jättää omaan arvoonsa muut sivujuonet, jotka vievät valitulta kohteelta arvokasta kehittymisaikaa. Oman osuutensa sivujuonissa saa sosiaalisen median kritisointi ja sitä kautta ihmisten tunteiden loukkaaminen. On vaikea välttää mielikuvaa tosielämästä, missä ohjaaja Mr. Favreau sai omansa osansa Iron Man 2:n sekä Cowboys & Aliens -elokuvien mollaamisesta juuri netin kautta. Chef-elokuvassa tämän kritiikin kohteena on vain ruokabloggari, mutta sanoma sosiaalisen median ’loukkaavuudesta’ tulee kyllä perille. Sosiaalinen media ja sen nopea leviävyys saa myös osasensa Twitterin, Vinen ja Facebookin kohdalla, joiden on-line statuksta Carl ei ymmärrä. Se mitä sinne kirjoitat ja meilaat tulee samantien kaikkien tietoon.
Ohjaaja-käsikirjoittaja-näyttelijä Mr. Favreua kertoo kynäilleensä kertomuksen parissa viikossa, mikä voi selittää sivujuonien levinnyttä määrää Jokisen evään tavoin. Tätä eväiden laajaa levittelyä ei ikävä kyllä korjaa miehen hyvätahtoisuus esittää tarinaa kokeista ja ruuanlaitosta osin omiin tunnepohjan kokemuksiin perustuen. Mutta takaisin siihen ruuanlaiton ihanuuteen, siitä saadaan kiittää Mr. Roy Choita Kogi Korean BBQ ruokarekan kehittäjää. Elokuvan tavoin Mr. Choin ruokarekka sai tulta alleen sosiaalisen median avulla ja toivottavasti se toimii myös innoittajille muillekin ruuanlaitosta innostuneille.
| Asiallinen soppa |   |
|---|---|
| Chef alkaa hyvin, mutta leviää loppuaan kohden kuin Jokisen eväät. Se pyrkii esittämään useaa tärkeää aihetta, mutta menettää siinä samalla painopisteen joko ruuanlaiton ihanuudesta tai isi-poika-suhteen merkityksestä jommalle kummalle. Itse olisin mielelläni keskittynyt seuraamaan sitä ruuanlaiton hehkutusta, mikä saakin katsojan syljen erityksen liikkelle. Mutta sitten myös koko elokuva lähtee liikkeelle Miamista ja makoisan ruuan kokkailu jää taustalle. Tämä on sääli, sillä silloin elokuvasta tulee usean kokin soppa, johon jokainen käy vuorotellen lisäämässä omia mausteitaan. Täten lopputulos muistuttaa enemmän pikaruokalakäyntiä kuin uusien makuelämysten oivaltamista. Tästä huolimatta suosittelen leffaa kuitenkin kaikille, joita ruuanlaiton salaisuudet kiinnostavat. Elokuvasta voi tarttua mukaan idea jos toinenkin. | |
| Overall | |
|---|---|
| Kokonaisarvosana. | |
Osastot: Kevyttä katseltavaa, Leffat
Henkilöt: emjay anthony, john leguizamo, jon favreau