VALIKKO

Animal Kingdom – Eläinten valtakunta

Melbournessa 17-vuotiaan Joshua Codyn (James Frecheville) äiti kuolee huumeiden yliannostukseen. Lempeältä vaikuttava isoäiti Smurf Cody (Jackie Weaver) ottaa pojan luokseen asumaan äidin kuoleman jälkeen, vaikka ei ole tavannut lapsenlastaan vuosiin. Ensivaikutelma on kuitenkin todellisuutta karumpaa, sillä Smurf pyörittää kolmen aikuisen poikansa kanssa paikallista rikollisliigaa. Psykopaattinen Andrew ”Pope” (Ben Mendelsohn), hyperaktiivinen Craig (Sullivan Stapleton) ja Darren (Luke Ford) sekä Barry ”Baz” (Joel Edgerton) ovat erikoistuneet ryöstöihin ja väkivaltarikoksiin. Uusi perhe mielenkiintoisine tuttavuuksineen on räjähdysherkkää materiaalia ja ainoa, joka Joshuaa voi kehnolta tulevaisuudelta suojata on rikospoliisi David Leckie (Guy Pearce). Kysymys onkin siitä, haluaako Joshua tulla autetuksi?

Codyn uusi perhe ei ole mikään mafiavaltakunnan huippuammattilaisten kokoonpano, vaan pikemminkin se koostuu arjessa hätänä selviytyvistä väkivaltaisista (hyörypäisistä) ihmisistä. Tämä vaikuttaa siihen, että elokuvassa ei ole suuremmin mitään massiivisia yhteenottoja tai pr-henkilöstön suunnittelemia julkisia lausuntoja. Vaan kuullut töksäykset dialogissa voivat vallan hyvin löytyä myös meidän jokaisen arjesta. Sama arjen vaikutus näkyy siinä, että leffa korostaa perheen muiden jäsenten merkitystä yksilön omaan toimintaan. Tulee ihan mieleen fraasi jonka mukaan kotielämä sujuu seuraavasti: ”kenen leipää syöt, sen lauluja laulat.”

http://www.youtube.com/watch?v=eFnEiPeXiIQ

Elokuvan nimi Animal Kingdom viittaa niin ihmisen kuin eläintenkin raakuuteen, missä vain vahvin selviää ja muut heikot sortuvat elon tiellä. Yhdeksän vuotta käsikirjoituksen höyläämistä kannatti lopputuloksen kannalta. Filmi kantaa hyvin ja luo uskottavaa, joskin synkkää, kuvaa Melbournen alamaailmasta. Samoin kuin siitä, mitä kaikkea voi nuoren miehen päässä liikkua. Mr. Frecheville tekee hyvää työtä epästabiilina nuorukaisena, joka ei tiedä mitä hän oikeasti haluaa. Ei siis yllätä, että elokuva pärjäsi alkuvuoden Sundance Film festivaaleilla. Ensikertainen ohjaaja David Michôd ansaitsee kaiken kunnian elokuvastaan. Hän on pystynyt luomaan teoksen, joka ottaa rehellisesti vastuun koskettavuudestaan, eikä häpeä näyttää sitä. Elokuvaa on kuulemma ”inspiroinut” Melbournessa vuonna 1988 tapahtunut kahden poliisin surma, jonka taustalla hääri Pettingillin rikoksia tehtaileva perhe.

Näyttelijävalinnoista täytyy antaa tunnustusta Joshia näyttelevälle James Frechevillelle. Hänen näyttelee hyvin yksieleisesti, mikä toi ensin mieleen jenkkinäyttelijän Mr. Richard Chamberlainin, joka oli tunnettu kahdesta ilmeestään: suu auki ja suu kiinni. Onneksi Mr. Frecheville ei kaadu tähän samaan, vaan hänen yksioikoisuutensa kuvaa hyvin väkivaltaisen perheen keskellä selviytymistä ja tekee siten hänestä myös vähän sivusta katselijan. Ilmeettömyydestä poikkeaminen on sitten sitäkin vaikuttavampaa.

Vahvat ja sopeutuvammat selviytyvätwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
heikkojen ja itsepäisten poistuessa takavasemmalle. Sen elokuva suoritettujen moraalisten valintojen kautta osoittaa hyvin. Raina pakottaakin pohtimaan sitä, että kumpi on tärkeämpää perhe vai oikein tekeminen ja sitä kautta siinä jossakin välissä oma henkilökohtainen selviytyminen. Sopeutuminen, vaikka se olisi omia arvoja vastaan voi olla se hengissä pitävä seikka tulee elokuvassa hyvin esille. Elokuva hengittää ja puhkuu väkivaltaa, vaikka sitä ei siinä koko ajan näytetäkkään, vaan se jättää sen oivaltamisen / pelkäämisen katsojalle. Väkivallan olemassaolo on hyvin vahvasti läsnä. Vajaa kaksi tuntia penkin kuluttamista Animal Kingdomin kohdalla olisi kuitekin vaatinut vähän tiivistämistä, ilman rainan varsinaista kärsimistä siitä. Nyt väkivallan niskaan hengittämiseen ja pieniin sieviin vihjeisiin turtuu jossakin vaiheessa ennen yllättävää ja ytimekästä loppua.
Overallwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Kokonaisarvosana.

Hollywoodlandian hallitessa maailmanmarkkinoita elokuva-alalla on aina kiva nähdä muuallakin tuotettuja elokuvia. Mutta kun rupesin oikein miettimään, mitähän elokuvia Australiassa olisi tehty 2000-luvulla, niin menin nurkkaan häpeämään ja muistelemaan myös niitä hieman vanhempia leffoja, joita on joskus nähnyt. (Muisti)listani on siitä huolimatta yllättävän lyhyt. Listaa saa täydentää, jos mieleen pullahtaa joitain muita elokuvaelämyksiä….

Mad Max (1979)

Strickly Ballroom (1992)

Piano (1993)

Muriel’s Wedding (1994)

The Adventures of Pricilla, Queen of the Desert (1994)

Babe (1995)

Moulin Rouge! (2001)

Happy Feet (2006)

Australia (2006)

Daybreakers (2010)

Osastot: Draama, Jännitys, Rakkautta & Anarkiaa, Väkivalta
Kommentit

Vastaa