VALIKKO

24 Wochen – 24 viikkoa

Kuvahaun tulos haulle 24 wochen poster

Astrid on 24 viikkoa raskaana, kun hän saa kuulla sikiöllä olevan Down syndrooman 98 prosentin varmuudella. Lain mukaan hänellä on oikeus myöhäiseen aborttiin tässä vaiheessa. Edessä onkin elämää suurempien asioiden pohtiminen yhdessä hänen miehensä Markuksen kanssa.

Elokuva käsittelee hyvin sitä, miten jokainen ihminen aina Astridin lähipiiristä reagoi eri tavoin tähän naisen tekemään valintaan. Toimiiko hän oikein, kenen etua ja voimavaroja tässä oikein ajatellaan. 24 viikkoa ei tarjoa mitään valmiita vastauksia vaan vie katsojaa Astridin ja Markuksen mukana tässä prosessissa, jossa jokaisella on oma mielipiteensä.

Leffa ei sinänsä mitään suuria yllätyksiä tarjoa, ainoastaan Saksan lainsäädännön näin omasta näkökulmasta ajatellen. Mutta sitäkin enemmän se herätteli ajatuksia siitä, miten luokittelemme ihmisiä. Puhummeko ihmisestä downina vai Maija Meikäläisenä? Missä vaiheessa syndrooma tai tauti muuttuu ihmiseksi tai niin määrääväksi, että ihminen häviää sinne taakse. Mutkia oikaisten minuakin voisi sanoa nilkkamurtumaksi, vaikka se ei kerro minusta mitään ihmisenä. Sama asia on eri syndrooman omaavien ihmisten kanssa. Heidän syndroomansa ei kerro mitään heidän persoonallisuudestaan, mieltymyksistään ja inhotuksistaan ja siitä huolimatta leimaamme heitä liian helposti aina kyseisen syndrooman mukaan.

Sen jälkeen, kun sikiön tila selviää leffa ei tarjoa mitään suuria yllätyksiä. Se on vain moraalista pohdintaa: abortti vai ei. Toki tätä keskustelua käydään eri tahojen parissa enemmän tai vähemmän räiskyvin tuntein, mutta ihon alle ei oikein kunnolla päästä. Tätä Astridin ja Markuksen välistä keskustelua mahdollisesti vammaisesta lapsesta ja sen kanssa pärjäämisestä olisi ollut mielenkiintoista seurata. Se olisi tuonut varmasti katsojalle enemmän pohjaa oman päätöksensä tekemiseen. Mutta joko tässä painaa liikaa oma ammattivalinta taustalla, mutta anti ei vaan säväytä. Ehkäpä joku toinen hoivaa-ja-helli-ammattien ulkopuolella kokee leffan voimakkaammin kuin minä. Tai toinen syy voi olla ohjaajan Ms. Anne Zohra Berrachedin vimma pysyä mahdollisimman neutraalina aiheesta (huolimatta kohdun sisäisistä HD-kuvista). Tästä on ohjaajaa kyllä kiitettävä, mutta painopiste puoleen tai toiseen olisi ehkä antanut leffalle enemmän asennetta. Liian hienotunteisuus kostautuu tässä kohtaa ja tekee 24 viikosta yhden leffan monien joukossa, sen sijaan, että herättelisi aiheesta enemmän keskustelua.

Abortti vai eiwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
siinäpä pulma, varsinkin kun samalla pitää pohtia kenelle vammaisuus ja sydänsairaus olisi suurin rasitus: vanhemmille, lähipiirille vai syntymättömälle lapselle itselleen. 24 viikkoa käsittelee naisen päätöstä mahdollisesta raskauden keskeyttämisestä suhteellisen pintapuolisesti. Toki tunteikkaita keskusteluja käydään puolin ja toisin, ravataan eri asiantuntijoiden luona ja niin edelleen, mutta pinnan alle oikein tunnuta päästävän. Ohjaaja vaikuttaa olevan varovainen oman mielipiteensä kanssa, mikä tavallaan syö aiheelta uskottavuutta. Suosittelen elokuvaa tunneherkille ihmisille, jotka saavat varmasti leffasta enemmän irti kuin minä. Raina toimii myös televisiossa, joten sieltäkin sen voi aikoinaan varmasti katsoa. Mutta leffaa on joka tapauksessa kiitettävä siitä, että se taitaa olla ensimmäinen elokuva (ainakin minun muistiini), jossa päästään kurkkimaan kohdun sisäisiä kuvia. Ehkäpä tämä osaltaan saa koko elokuvan tuntumaan enemmän dokumentiltä kuin kuvitteelliselta elokuvalta.
Overallwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Kokonaisarvosana.

Näyttelijät: Julia Jentsch, Bjarne Mädel, Johanna Gastdorf, Emilia Pieske, Maria-Victoria Dragus

Osastot: Draama, Kevyttä katseltavaa, Leffat
Henkilöt: ,
Kommentit

Vastaa