VALIKKO

Yösyöttö

Yösyöttö on komedia toimittaja Antti Pasasesta, joka jää vastasyntyneen vauvansa Paavon kanssa kaksin äidin kaasuttaessa kohti auringonlaskua. Tuoreella isällä ei ole tietoakaan vauvan hoidosta, mutta onneksi hänellä on hyvä ja pitkäpinnainen opettaja Paavo. Leffa kuvaa hyvin lapsen ja isän yhteensitoutumista arjessa ja arjen muuttumista lapsikeskeiseksi niin neuvola- kuin puistokäyntienkin kohdalta. Antti Pasanen joutuu ottamaan ”akkamaiset” tilanteet haltuun juuri niin hyvin voi pienen pojan isänä.

Ohjauksesta on vastannut Ms. Marja Pyykkö, joka vastasi käsikirjoituksesta yhdessä Mr. Marko Leinon kanssa. Elokuva on saanut innoituksensa Ms. Eve Hietaniemen samannimisestä romaanista vuodelta 2010. Yösyöttö sai jatkoa kirjasta Tarhapäivä (2012) ja kolmanneksi osaksi tuli Hammaskeiju -eepos (2017). Nämä kaksi muutakin osaa olisi hamassa tulevaisuudessa kiva nähdä valkokankaalla. Ja hyvällä onnella näin käykin, sillä niin hyvin leffa tuntuu vetävän katsojia, vaikka Finnkinon valkokankailla sitä ei tällä hetkellä nähdä.

Tässä kohtaa pieni naisasianainen nostaa päätään itsessäni. Elokuva kertoo oivallisesti millaista elämä pienen vauvan kanssa on kotona. Mutta jos tämän kaiken olisi tehnyt tuore äiti – nainen, olisiko siitä saatu samanlaista vitsitykitystä aikaan? Lisäksi veikkaan, että leffan nähneet miehet lähinnä säälivät työkeskeistä Antti Pasasta sen sijaan, että oivaltaisivat miten suurta työtä heidän vaimonsa / tyttöystävänsä tekevät kotona pienten lasten parissa. Syöttäminen, peseminen, ulkoiluttaminen, viihdyttäminen, jne. jatkuvalla rumballa ei ole mitään vasemmalla kädellä tehtävää sivuhommaa. Sinä päivänä kun kotiäidit marssivat barrikaadeille oikeuksiensa puolesta olen heitä siellä tukemassa. Lapsenhoito ei ole mistään kohtaan lastenleikkiä vaan raskasta ja puuduttavaa työtä. Toisaalta siinä missä se antaa, se kyllä myös ottaa paljon. Onneksi isät osallistuvat yhä etenevässä määrin myös pienten lastensa hoitoon kotona.

Tämän purnutuksen jälkeen on kuitenkin todettava, että tämä on juuri se, mistä leffaa on kritisoitu. Ja mielestäni ihan syyttä suotta. Sillä oikeasti leffa ei mitenkään syvällisesti hehkuttele isän omistautumista ja uhrautumista tilanteeseen, mitä useat naiset tekevät. Ja koetut kommellukset, ne nyt ovat ihan vain arkea pienten lapsien kanssa. Yösyötttö ei myöskään mitenkään alleviivaa sitä, että vain tuore isä olisi näin pihalla vauvan kanssa. Onhan se toki harvinaisempaa, että synnäriltä kotiutuu isä ja vauva, eikä äiti ja vauva. Mutta kyllä se tuore äitikin voi olla ihan yhtä pihalla sen jälkikasvunsa kanssa kuin Antti Pasanen tässä elokuvassa. Joten kun sitä osaa nauraa itselleen ja pitää jälkikasvunsa hengissä, niin leffasta pystyy nauttimaan täysin rinnoin sukupuolesta riippumatta.

Yösyöttöä on kritisoitu myös siitä, että se pyrkii hauskuttamaan yleisöä vähäisten yöunien vaikutuksella arkeen, tietämättömyydellä mistään vauvaan liittyvistä asioista ja sinnikkäästä tarmosta pitää kulissia yllä. Hmm.. varmasti näistäkin on saatu hyviä nauruja aikaiseksi, mutta itse onnistuin löytämään leffasta ihan muut hauskat kohdat. Jätettäköön niiden bongaileminen sitten seuraavan katsojan tehtäväksi. Hattuun ottaa tässä korkeintaan se, että kriitikot ovat omalla tavallaan sukupuolipainottaneet näiden heidän mielestään humoristen kohtien merkitystä. Että näin voisi käydä vain isälle… Hah! Ei todellakaan!

Joten kun tämä jurnutus on nyt sitten hoidettu alta pois on todettava kotimaisen komedian merkeissä, että enemmänkin leffaan olisi arkea hauskuuttavia kommelluksia saanut. Kirja on varmasti leffaa parempi ja sen suuntaan lukemaan seuraavaksi (kaikkine jatko-osineen), mutta sitä odotellessa on tyydyttävä katsomaan tätä. Leffa yrittää keskittyä Antin ja Paavo-pojan elämään, mutta samalla se leviää kuin jokisen eväät. Tiiviimpi paketti olisi varmasti selkeyttänyt rainaa, eikä ainakaan haitannut sen hauskuutta. Käsikirjoitusta olisi siis voinut vielä hieman hioa. Vaikka näyttelijät tekevät hyvää työtä, hahmot jäävät paperin ohuiksi, joista ei sitten loppupeleissä välttämättä välitä kovinkaan paljon. Ehkäpä tulevat elokuvat aiheesta pystyisivät tätä pelastamaan ja hahmoja syventämään.

Huumorinkukan viljelyssä raina on kuitenkin onnistunut jollakin tavalla. Vaikka sen lista täyttää kaikki pakolliset kliseet, niin kyllä sieltä löytyy siitä muutakin. Leffasta poistuu pääasiallisesti ihan hyväntuulisena, sukupuolesta riippumatta. Varsinkin kun ymmärtää, että vanhemmuuden pikakurssi ei ole sukupuolesta kiinni vaan haasteita on kaikilla. Sitä paitsi Antti Pasanen on ihan hyvä vanhempi Paavolle. Enemmän ongelmia hänellä on isä-lapsi-suhteen ulkopuolella ja näissä leffan esitys myös kompuroi eniten. Ehkä tästä sohlaamisesta johtuen Yösyöttö tuntuu välillä päättömältä tarinalta, joka ei pysy raiteillaan. Eikä tilannetta paranna kovin paljon elokuvan kääntyminen ikiaikaisiin kliseisiin ja valheilla asioiden korjailuihin siinä vaiheessa kun vauva-arjesta alkavat jutut loppua.

Paremmin asiassa pysyy kiinni Antti Pasasta näyttelevä Petteri Summanen. Hän tekee hauskan ja uskottavan työn yh-isänä, jonka päänsisäisiä monologeja olisi kuunnellut enemmänkin. Välillä niissä oli enemmän sanottavaa ja välillä vähemmän. Mutta yhtä kaikki ne olivat hyvin kiinni sen hetkisissä tilanteissa. Lisää kuitenkin olisin kaivannut niitä erityisesti isyyden herättämistä tunteista ja tarpeista.

Isä ja vauvawww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Yösyöttö kertoo Antti Pasasesta, joka otti kopin vanhemmuudesta ja opetteli elemään sen kanssa. Se on mielenkiintoinen suoritus urakeskeiseltä mieheltä, joka oppii Paavo-poikansa kanssa yhden jos toisenkin asian vauvaperheen arjesta. Leffaa on kritisisoitu sukupuoli kliseellisyydestä ja sitä se varmasti myös joidenkin mielestä varmasti on. Oleellisempaa on kuitenkin muistaa, että kyse on enemmän vanhempi-lapsi-suhteen rakentamisesta ja uuden identiteetin löytämisestä. Tämä sitten kuulostaa tosi tylsältä, mutta ei sitä välttämättä ole. Petteri Summanen pääroolissa tekee hyvää työtä ja hänen monologejaan olisi kuunnellut enemmänkin. Samoin Antin ja Paavon välistä vuorovaikutusta katseli ihan mielellään. Leffa menee metsään poistuessa tästä suhteesta. Silloin valkokankaan valtaavat kliseet, valheet ja niiden selvittelyt. Eivätkä ne ole lainkaan yhtä hauskaa seurattavaa. Suosittelen Yösyöttö-elokuvaa kaikille kirjasta pitäneille ja vauva-arkea joskus eläneille. Itselläni oli hauskaa ja salista sai poistua hyväntuulisena.
Overallwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Kokonaisarvosana.

Näyttelijät: Petteri Summanen, Marja Salo, Marjaana Maijala, Niko Saarela, Ulla Tapaninen, Hannele Lauri

Kesto: 1 tunti 26 minuuttia

Osastot: Kevyttä katseltavaa, Kotimainen, Leffat
Henkilöt: , ,
Kommentit

Vastaa