VALIKKO

Wish I Was Here – Olisinpa täällä

35-vuotias perheenisä Aidan Bloom (Zach Braff) on uusien haasteiden edessä, kun oma identiteetti on kateissa. Aidan yrittää olla yhtä aikaa isä, aviomies vaimolleen Sarahille (Kate Hudson) ja pinnistelevä näyttelijä, jolla ei ole aavistustakaan siitä mitä hän haluaisi tehdä elämällään. Surkeiden sattumusten kautta hän päätyy pitämään kahdelle lapselleen Tuckerille (Pierce Gagnon) ja Gracelle (Joey King) kotikoulua, mutta tilanteessa on myös myönteistä. Sitä kautta Aidan oppii itsestään jotain, joka muuten olisi jäänyt havaitsematta. Ja hyvä niin sillä edessä on isänsä Gaben (Mandy Patinkin) kuolemaan valmistautuminen ja veljen Noahin (Josh Gad) ajatuskulun seuraaminen.

Ohjaaja-käsikirjoittaja-näyttelijä Mr. Zach Braff on ollut ison haasteen edessä uusimman elokuvansa kanssa. Miehen ensimmäisestä ohjausdebyytistä, Garden State -elokuvasta, on kulunut kymmenen vuotta ja vaikuttaa siltä, että Mr. Braff yrittää toistoa samanlaisella teemalla elokuvan menestyksen turvaamiseksi. Garden State oli aikoinaan yllättävän raikas ja hyvin menestynyt elokuva, jota nyt koitetaan teemallisesti kopioida. Mukana on jälleen samanlaista ihmiselämän vääntöä ja arjen kuvausta, mutta samanlaista kipinää ei vain tunnu. Wish I Was Here -elokuvaa on kuitenkin kiitettävä siitä, että se käsittelee sentään hieman kypsempiä aiheita, mutta samalla on todettava, että myös sen käsikirjoittaja-ohjaaja on myös vanhentunut. Ohjaaja itse pitää Mr. Woody Allenia omana ihailun kohteena ja myönsikin vuonna 2004, että ”I want to make more movies like ’Garden State.’ I mean, Woody Allen was my hero. He’s someone who, in his heyday, in the era of his films that I love the most, was making movies that were just taking the social temperature of his group of people in New York City, and I’d like to make more movies like that for people my age.” Katsojan päätetttäväksi jää, miten hyvin tässä on onnistuttu. Itse voisin todeta, että allenismin esittämään yhteiskunnan naljailevaan kritisointiin on vielä runsaati matkaa. Samoin kuin onnellisen tai onnettoman lopun tarkempaan määrittelyyn.

Wish I Was Here -elokuva ottaa omalta osaltaan kantaa viihdeteollisuuden raadollisuuteen näyttelijöitä kohtaan. Tämän teeman voisi mellkein väittää olevan ’kaikkien huulilla’, sillä niin paljon aiheeseen liittyviä elokuvia on viime aikoina tullut elokuviin. Wish I Was Here toki tarjoaa siihen soppaan oman mielenkiintoisena näkökulmansa, mutta teema on kuitenkin edelleen sama. Töitä ei näyttelijöille ole, ammatinvalinta on joidenkin mielestä epäonnistunut ja siinä samalla pitäisi myös löytää riittävästi rahaa normaaliin elämään.

Itsensä etsimistäwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Elokuvasta haluaisi ihan oikeasti pitää. Alku sujuukin kiitettävän kevyesti, mutta sitten ohjaaja vaikuttaa kadottaneen tahtipuikkonsa ja yrittäneen tunkea elokuvaan mahdollisimman paljon kaikkea. Tämä on sääli, sillä elokuvan syvällisempi sanoma oman navan tuijottelusta elämään opettelu olisi ollut mielenkiintoista katsottavaa ilman suurempiakin sivujuonoa. Leffassa on hyvä musiikki, joka kuitenkin pelastaa paljon, mutta ei ihan kaikkea. Suosittelen leffaa kaikille, jotka haluavat nähdä miten siitä omasta elämästä voisi saada otetta. Tai sitten vain todetakseen, että muillakin voi mennä kehnosti kunnes se kuuluisa aurinko paistaa sinne risukasaan.
Overallwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Kokonaisarvosana.

Mikäli elokuvat näyttelijöistä omassa ammatissaan kiinnostavat, kannattaa katsoa ainakin seuraavat elokuvat:

  • Birdman (2014)
  • Clouds of Sils Maria (2014)
  • Maps to the Stars (2014)
  • The Congress (2013)
  • The Artist (2011)
  • Somewhere (2010)
  • Being John Malcovitch (1999)
  • Tootsie – lyömätön tyyli (1982)
  • What ever happened to Baby Jane? (1962)
  • Sunset Boulevard (1950)
Osastot: Kevyttä katseltavaa
Henkilöt: , , , , ,
Kommentit

Vastaa