VALIKKO

While We’re Young – Kun olimme nuoria / Silloin kun minä vielä elin

 

Noin 40+ -vuotiailla lapsettomalla pariskunnalla Joshilla (Ben Stiller) ja Cornelialla (Naomi Watts) on vaikeuksia löytää paikkaansa baby-boomia kokevien ystäviensä keskellä. Asiaa ei auta se, että myös heidän parhaat ystävänsä Marina (Maria Dizzia) ja Fletcher (Adam Horowitz) ovat myös vauvasuuntautuneet. Arkisen elämänsä keskellä he tutustuvat parikymppisiin Jamieen (Adam Driver) ja hänen vaimoonsa Darbyyn (Amanda Seyfried), jotka ihailevat Joshin ja Cornelian ’menneisyyden’ aikaisia asioita, samalla kun Josh ja Cornelia puolestaan arvostavat moderneja asioita. Toistensa elämää / menneisyyttä arvostavat ihmiset kuitenkin ystävystyvät yllättävin seurauksin.

Tätä uuden elämän ja ystävyyden aloittamista on mielenkiintoista seurata. Välillä se tuntuu sopivan kuin nenä omaan naamaani ja välillä siitä saa etsiä yhteyksiä Sherlock Holmesin tavoin. Varmaa on kuitenkin se, että ohjaaja Mr. Noah Baumbachin antaa huumorin kukan loistaa tätä kautta  ja tekee selkeitä vastakkainasetteluita, joita ei voi olla huomaamatta. Kahden eri sukupolven välisen kuilun esitteleminen ja niille tyypillisten piirteiden bongaaminen on loppujen lopuksi hauskaa. Varsinkin kun itse harjoittaa jossain määrin ihan samaa.

Ohjaaja Mr. Noah Baumbachin elokuvissa ihmisillä on vaikeuksia kasvaa aikuiseksi. Biologinen ikä ei vaikutu henkiseen kasvuun kovinkaan paljon, mistä hyviä esimerkkejä ovat nimikkohahmot elokuvissa Margot At The Wedding (2007), Greenberg (2012) ja Frances Ha (2013). Tyypillisesti näissä elokuvissa myös viksut ja vilmaatiset ihmiset päätyvät lopulta toisia loukkaaviin ratkaisuihin oman navan ajattelun kautta. While We’re Young – Kun olimme nuoria ei tee tästä mitään poikkeusta, ilmaisutapa vain vaihtuu. Ihastuttavaa on kuitenkin se, miten kotoisaksi ohjaaja on tuntenut itsensä kummassakin esitetystä ikäpolvessa paljastaen niistä tiukkoja totuuksia ilman julmaa ilmapiiriä. Tätä kautta elokuvan nimeksi olisi myös sopinut Mr. Judd Apatowin elokuvan nimi ”This Is 40”, mutta nyt mennään sitten menneisyyden muisteluissa.

Kasvukipujen lisäksi elokuva on omalla tavallaan mielenkiintoinen. Se on uskottava. Tämä voi osaltaan johtua siitä, että sen käsikirjoittaja / ohjaaja Mr. Noah Baumbach sopi omassa ikähaarukassaan valkokankaan hahmojen elämään. Tämä uskottavuus on tullut hyvin myös esille muun muassa Mr. Michael Haneken elokuvassa Amour. Mies oli 70-vuotias kynäillessään kasaan elokuvan ikäihmistä. Vastaavasti Mr. Harmony Korine oli 22-vuotias, kirjoittaessaan Kids. Kaikkiin tämä logiikka ei tietenkään sovi. Mr. Woody Allen kirjoittaa ja ohjaa yhä hyvin elokuvia, joiden hahmojen keski-ikä pyörii 20 tai 40 nurkilla. Tarkoittaako se sitä, että miehellä on elinikäinen takauma noihin vuosiin? Mutta takaisin Mr. Baumbachin, elokuva ei keskity vain keski-ikäisiin, vaan valkokankaalla merkittävässä asemassa on myös nuoremmat ihmiset, joiden elämää Mr. Baumbach käsittelee uskottavasti.

Mielenkiintoinen lisä ohjaajan elokuviin on myös hänen itsekkyyttä / narsismia käsittelevät teemansa. Niitä löytyy miehen kaikista elokuvista, kun sen vain kehtaa myöntää itselleen ja tutustuu tarkemmin valkokankaan hahmoihin. Keskeisissä rooleissa olevat hahmot ajattelevat järjestään omaa parastaan, omaa uraansa, omia lapsiaan, omia toiveitaan ja ennen kaikkea omaa itseään. Elokuvissa todetaan usein se, että muut ovat toki tärkeitä jne., mutta minä olen se kaikista tärkein ihminen omassa elämässäni – eikä tämäkään elokuva ole tästä poikkeus. Dokumenttien / elokuvien tekemisen kannalta elokuva herättelee pohtimaan nykyisen virtuaalisen elämän mahdollisuuksia. ’Ennen vanhaan’ elokuvan teolla pyrittiin selvästi erottamaan fiktiot faktoista. Mutta nykyään kännykkäkameroiden ja itse tehtävän editoinnin aikana nämä kaksi vaikuttavat sekoittuvan toisiinsa. Siinä missä ennen pyrittiin saamaan filminauhalle olemassaolon totuus, nyt tavoitteena on saada kokemus tästä taltioinnista. Matkasta maaliin on tullut enemmän tavoittelemisen arvoista kuin itse maalilinjan ylittämisestä.

Aikuisuuden kasvukipujawww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
While We're Young esittää pohdittavaa monella eri taholla komediallisen esityksensä lisäksi. Sen tunnistaa ohjaajansa näköiseksi hänen omalaatuisesta huumoristaan, joka ei varmasti uppoa kaikkiin huolimatta siitä, että leffassa saa nauraa hymähdellä alusta asti sekä tarkastella hahmojen itsekeskeisyyttä omaa napaansa vastaan. Elokuva on yksi askel lähemmäksi valtavirran elokuvia, mihin mies on hitaasti mutta varmasti kääntämässä ohjaustyyliään. Välillä vaikuttaa kuitenkin siltä, että Mr. Baumbach on vetänyt mutkia suoraksi kevyessä komediassaan, vaikka syventymisen aihetta olisi ollut enemmänkin. Elokuva on kuitenkin viihteellinen esitys ikääntymisestä ja kahden sukupolven välisistä eroista. Suosittelen elokuvaa kaikille aikuisuuden / ikääntymisen kanssa kipuileville ja Mr. Baumbachin elokuvan ystäville. Meidän jälkeemme tulee taas uusi sukupolvi, pidimme siitä tai emme. Tätä aluevaltausta ei muuta se, miten paljon hankimme uusia ja mielenkiintoisia ja ajankohtaisia harrastuksia elämäämme rikastuttamaan.
Overallwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Kokonaisarvosana.

Fiction is about me, documentary is about you.” Jean-Luc Godard

P.S. Kun rakas veljeni oli huomattavasti nuorempi ja joutui kuuntelemaan vanhempien sisarustensa kommenttaja siitä, millaista elämä oli ollut heidän nuoruudessaan  hän sai tarpeekseen. Muistaakseni 6- tai 7-vuotiaan vimmalla ja elämänviisaudella varustettuna hänkin alkoi kertoa omia aiempia muistojaan aloittaen: silloin kun minä vielä elin…. Lause on jäänyt elämään perheemme keskellä ja muistuttaa, että meillä kaikilla on niitä aiempia muistoja iästä riippumatta ja jokaista niistä, kertojan iästä huolimatta, tulisi kunnioittaa.

 

Osastot: Draama, Kevyttä katseltavaa, Leffat
Henkilöt: , , , , ,
Kommentit

Vastaa